Kuru pääsi jo ekaa kertaa lenkkeilemään kaverinkin kanssa pakkoleponsa jälkeen. Sen verran paljon se oli jo ehtinyt irtolenkkejä juosta, että uskaltauduttiin perjantaina lähtemään riehulenkille. Kaveriksi saatiin kaunis Halla-lapinkoiranarttu, jonka Kuru on treffannut viimeksi yli vuosi sitten ollessaan ihan kakara. Kyllä Kuru olikin iloinen, kun vihdoin sai juosta kaverin kanssa! Heti alkuun ne vetivät päättömän kiitolaukkakisan, mutta muuten juokseminen jäi aika vähälle. Kurun mielestä Halla on nimittäin niin hemaiseva blondi, ettei se kyennyt jättämään Hallaa rauhaan. Koko ajan piti yrittää nylkyttää, eikä auttanut, että mä kävin karjumassa ja pöllyttämässä Kurua siitä hyvästä. Eikä auttanut sekään, että Halla itse sanoi aika kovastikin Kurulle. Meidän pieni hormonihyrrä. Toivottavasti se kuitenkin jatkossa viitsii lenkkeillä vähän sivistyneemmin. Onneksi se ei kaikille nartuille ole yhtä hirveä.

Perjantaina Kuru sai harjoitella pitkästä aikaa myös autossa odottelua, sillä mun siskolle syntyi toinen lapsi, ja kävin sitten lenkin jälkeen iltapäivällä siskolla viemässä herkkuja ja moikkaamassa vauvan isosiskoa, joka oli mummin hoidossa. Myös lauantaina Kuru joutui odottelemaan autossa, kun käytiin katsomassa vauvaa. Ihan hienosti se meni, Kuru oli mun tietääkseni ihan hiljaa ja rauhassa autossa, ja oli tainnut nukkuakin silloin perjantaina lenkin jälkeen. Perjantai ja lauantai vietettiin taas anoppilassa, missä Kuru sai leikkiä Tikru-staffin kanssa. Taitaa Kurua ottaa jo vähän aivoon se pentu, kun leikit ovat niin rajuja ja Tikru on terrierien tapaan hyvin sinnikäs. No, nukkuuhan se paljon, mutta koko hereilläoloaika on hyökkäilyä Kurun kaulukseen, ellei Kuru ärähdä isommin.

Muuten aika on mennyt normaalisti lenkkeillessä ja vähän tokoa treenaillessa. Kuru syö edelleen suurimman osan päivän ruuastaan taskusta lenkillä. Pienen määrän nappulaa se saa iltaisin kupista, koska lisään nyt sen ruokaan lohiöljyä, kun karvanlähtö on meneillään. Räyhäysongelma on vähenemään päin, tosin tällä viikolla yhtenä päivänä tuli taas takapakkia, kun Kurun mielestä vastaan tulleelle sakemannille piti huutaa, vaikka muiden koirien ohi mennään vain sinkoillen, mutta hiljaa. Ja jälleen meinattiin saada kimppuumme irtokoira kotipihalla, mutta isäntä onneksi sai koiransa kiinni syöksymällä jääkiekkotaklaustyyliin koiransa päälle sen lähdettyä rähinällä kohti.. Mistä näitä sikiää?

Tänään käytiin reipashenkisellä 1,5 tunnin umpihankiseikkailulla Luukissa. Kuru oli onnessaan, kun sai ensin päästellä pahimmat höyryt Luukin isossa koirapuistossa ja sitten lähdettiin metsään. Lunta oli vielä melkein mun polviin saakka, vaikka meiltä kotoa on jo puolet sulanut pois. Metsässä ja suljetulla golfkentällä tarvottiin ja Kurulla oli taas korvat melkoisen hyvin päässä! Aluksi se taas kyttäili ympärilleen ja etsi syytä kutsumiseen, mutta tottui taas siihen, että tässä vaan jaellaan huvikseen nameja. Loppulenkistä se oli vissiin sen verran väsynyt, ettei ihan aina jaksanut lähteä heti kutsun kuultuaan tulemaan, mutta totteli kuitenkin. Vähän me eksyttiinkin ja haahuiltiin ympäriinsä, mutta löydettiin lopulta tutulle reitille. Kuru ei olisi tainnut osata autolle.. :D

Perjantaina hieroja tulee katsomaan Kurun läpi, kyllä siellä varmaan jumeja on, kun liikuntaa on kuitenkin lisätty reippaasti ja lähtötilanne oli niin heikko. Eiköhän hierojan käynti tee terää lihaksille.

Tiina