Tänään käytiin ekaa kertaa lenkkeilemässä Kurun mammojen kanssa sitten sen joulukuisen surullisenkuuluisan lenkin. Tehtiin sentään vähän lyhyempi lenkki kuin syksyllä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tosin taisi olla ihan hyvä idea omienkin jalkojen kannalta. ;) Tällä kertaa Ristokin pääsi mukaan, ja toivottavasti jossain vaiheessa saadaan kuvasatoa lenkiltä. Kuru tiesi jo autossa, mihin ollaan menossa, eikä meinannut pysyä parkkipaikalla pöksyissään kun odoteltiin mammoja hetki. Kun se näki Kirsun, Tiin ja Beanan, se meni maahan ja heilutti häntää niin kovasti, että tuli siivonneeksi jalkakäytävältä hiekoitushiekat.. :D Hiljaa oli vaikea pysyä, ja hihnakäytös onnetonta, mutta minkäs sille mahtaa, että mammat ovat niin ihania.

Kuru oli ihan onnessaan, kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan oikein kunnolla pitkin peltoja. Tiitukin innostui valeraskaudesta huolimatta varsinkin lenkin alkupuolella leikkimään Kuru-kakaran kanssa ihan reippaasti, eikä Beanakaan leikkien ulkopuolelle jäänyt. Se on vain reppana lyhyempien jalkojensa kanssa auttamattomasti hitaampi kuin Tii- ja Kuru-koipeliinit. Koirat myös löysivät pellolta jotain niin ihanaa, että siinä oli pakko pyöriä, ja näky oli kuin kaatumatautisten kokouksesta, kun tyypit päättivät vähän kieriskellä. Me oltiin tikahtua nauruumme, vähän hassuja tyyppejä. Käytiin koskella asti juottamassa koirat ja suunnattiin samaa reittiä takaisin, valitettavasti takaisintulomatkalla koiria oli pidettävä kiinni paljon enemmän, kun liikkeellä oli sen verran muitakin koirakoita. (Kuka normaali ihminen voi olla keskellä perjantaipäivää pois töistä?! Kumma juttu, kun ei saatukaan olla ihan keskenämme.)

Hauskaa siis oli, ja jalat aivan muusina. Kiitos lenkkiseurasta Kirsulle ja mammoille, täytyy ottaa taas pian uusiksi. Kurun kanssa suunnattiin vielä Riston vanhempien luokse, ja Kuru on koko illan leikkinyt ja riehunut Tikru-pennun kanssa. En tosiaan tajua, mistä sillä riittää tota virtaa. Seinänaapurin bokserityttö on juoksussa ja Kuru on vähän hormoneissaan, ei se sen perään piipitellyt pahemmin edes niiden ollessa vierekkäisillä pihoilla aidan erottamana, mutta se yrittää nylkytellä Tikru-pentua silmän välttäessä. Sitähän se ei ole harrastanut pariin kuukauteen sen jälkeen kun vein sen niskapersotteella jäähylle oven taakse kun jäi kiinni itse teosta. Nyt ei tunnu jäähyttäminenkään pahemmin auttavan, ilmeisesti ne naapurin sulotuoksut ovat sen verran voimakkaat. Ei Kuru onneksi muuten siihen tunnu reagoivan. Saapa nähdä, mitä tapahtuu sitten jos satutaan olemaan täällä sen nartun tärppien aikaan. Täytynee yrittää pysyä poissa..

Tiina