Keskiviikkona meillä alkoi taas ohjattu tokokurssi Lauttasaaressa. Sama kurssi ja sama mukava ohjaaja kuin viime syksynäkin. Toivottavasti tällä kertaa päästäisiin vähän eteenpäinkin näiden tokoliikkeiden kanssa. Kurssin vetäjä kyllä totesi, että Kuru on kehittynyt talven aikanakin (vaikkei paljoa mitään ollakaan tehty), joten ihan hyvät lähtökohdat meillä on. Kyllä mä luulen, että sille on vähän aivoa kasvanut. Kurssilla oli mukana myös naapurin samanikäinen gööttiuros, joka on ehkä Kurun ainoa vihollisikoira. Se yritti jo pikkupentuaikana pari kertaa käydä Kurun päälle, joten ehkä se inho on ihan ymmärrettävää. Tietenkin satuttiin treeneissäkin sitten just tämän göötin viereen, mutta teki ihan hyvää Kurullekin oppia keskittymään sellaisessa tilanteessa.

Ensimmäisenä katsottiin luoksepäästävyyttä. Kurullehan se on tuottanut aina ongelmia - se haluaisi niin kovasti mennä pussaamaan lähestyvää ihmistä. Tällä kertaa se kesti yllättävän hyvin vetäjän lähestymisen pariin metriin, eikä noussut maasta, tosin vetäjäkin tarkkaili kovasti hännän heilumisen astetta ja kun näytti siltä, että kohta ei enää kestä paikallaan, annettiin palkka ja vetäjä perääntyi. Toisella kertaa Kuru kesti ehkä pikkuisen pidemmälle, mutta hyvä harjoitus joka tapauksessa saatiin.

Seuraavaksi katsottiin seuraamista, Kuru teki pari hienoa pätkää siinä kun odoteltiin vuoroamme, mutta omalla vuorolla keskittyi sitten haistelemaan maata ja kyttäämään muita. Tietenkin - kyllä se kotona osaa jne. ;) Ärjäisin sen sitten ruotuun, ja yhtäkkiä pikkujätkää rupesikin kovasti kiinnostamaan tokoilu. Vetäjä kehui taas mun karjaisua, "hyvin sä saat sen sitten keskittymään, kun sanot sille". :D Seuraamistakin saatiin sitten ihan hyvä, mutta lyhyt pätkä lelupalkalla. Liikkeestä maahanmenokin sujui ihan kohtalaisesti, mutta annoin paljon suuremman avun (menin eteen antamaan palkan) kuin kotitreeneissä. Kotona se osaa useimmiten, ainakin lelupalkalla, mennä maahan pelkästä käskystä ja katseesta. Mutta tärkeintä, että saatiin onnistunut suoritus noin isossa häiriössä.

Seuraamista treenattiin myös ympyrässä pujottelemalla toisten koirakoiden välistä. Kun toiset pujottelivat, Kuru piti kontaktia paljon paremmin kuin vielä viime syksynä. Pujottelu sujui myös tosi hyvin, kun palkkana oli herkkutikkua, jota ei koskaan muuten saa. Pujottelua harjoiteltiin myös yhtä aikaa toisen koirakon kanssa, joka kiersi vastakkaiseen suuntaan, tämäkin harjoitus meni tosi hyvin. Olin aika yllättynyt, että Kurun mielenkiinto kesti niinkin pitkään. Myös paikallamakuuta harjoiteltiin pieni hetki ympyrässä, Kuru suoriutui just niin hienosti kuin aina ennenkin paikallamakuussa. Vetäjä laski aikaa vain minuutin, mutta en uskaltanut irrottaa hihnasta, koska oltiin pitkästä aikaa häiriössä ja vieressä makasi se viholliskoira. Turhaan kuitenkin epäilin, Kurulla ei käynyt mielessäkään se viereinen koira. Paikallamakuuta otettiin myös ihan tavallisessa rivissä, tällä kertaa vähän pidempi aika, enkä vieläkään uskaltanut päästää hihnasta irti. Hienosti sekin kuitenkin sujui. Samalla harjoiteltiin koiran jättämistä luoksetuloa varten niin, että koira käytiin palkkaamassa siitä, että se jäi istumaan. Jälleen uskalsin irrota vain hihnan matkan, koska tämä liike ei ole läheskään yhtä varma kuin paikallamakuu. Sujui kuitenkin erinomaisesti, Kuru ei vilkuillutkaan sivuilleen.

Treeneissä tehtiin myös vauhtiluoksetuloharjoitus. Vetäjä muisti varsin hyvin meidän ongelmat, ja meidän harjoitus tehtiin liinassa, jonka toin mukanani. Suunta oli myös poispäin omasta ryhmästä (tosin kentän toisessa päässä olleita muita ryhmiä kohti), eikä ryhmän vierestä kuten muilla koirakoilla.
Hetsasin Kurua lelulla, lähdin juoksemaan, kutsuin ja jatkoin juoksemista. Kääntyessä näin, että Kuru tuli sataa - ja juoksi pari metriä ohi, just niin kuin arvasin. Kutsumalla tuli kuitenkin leikkimään innolla. Saatuaan lelusta palasen irti, lähti rallaamaan parin metrin säteelle minusta, onneksi oli siinä liinassa, vaikkei se tainnut yrittääkään kovin kauas. Ei siis mennyt ihan nappiin, vaikka Kuru tuleekin kovaa ja leikkii innokkaasti, koska pitäisi sen tulla luokse asti.. Sainkin lappalaiskoirafoorumilta ehdotuksen tehdä näitä vauhtiluoksetuloja muuten ihan samalla tavalla, mutta vain parin metrin matkalla, jotta Kuru tulisi suoraan leluun kiinni. Taidan kokeilla tätä tyyliä, koska Kurun kierrokset nousevat jo pelkästä juoksemisesta ihan hillittömästi tuolla kentällä. Viimeiseksi tehtiin vielä luoksepäästävyystreeni, ja Kuru päästi vetäjän jo metrin päähän nousematta - taisi jo väsymyskin vaikuttaa. Kaiken kaikkiaan siis kohtuullisen onnistuneet treenit.

Lauantaina treenailtiin Kurun kanssa pariinkin otteeseen. Kuru teki todella hienoja seuraamispätkiä varsinkin ensimmäisessä treenissä, ja sain todella kehua ja palkata sitä. Myös maahanmenot tapahtuivat tosi vauhdikkaasti kohtuullisen pienillä avuilla. Hihna oli myös lähes tarpeeton - Kurun mielenkiinto oli melkein koko ajan minussa. Vire oli vissiin aika kohdillaan. Kuru onkin oppinut yhdistämään sille kentälle menon yhdessä tekemiseen ja tokoiluun ja rupeaa itsekin hakemaan multa leikkiä ja huomiota siellä. Illalla otettiin myös pieniä videopätkiä seuraamisesta, ja ihan kohtuulliselta se näytti - välillä pientä jätättämistä (ts. seuraa pää eikä lapa polven kohdalla), muttei sen pahempaa. Olin aika yllättynyt siitä, ettei se ollut sen pahemman näköistä, kun ei ole mikään vahva laji Kurulle.. Tehtiin pari lyhyttä luoksetuloa ja paikallamakuuta häiriössä, luoksetulot menivät hyvin, mutta paikallamakuissa Kuru oli jotenkin levoton, vilkuili liikaa sivuilleen. Pysyi kuitenkin hienosti.

Tänään käytiin sunnuntailenkillä Luukissa. Kuru sai juosta metsässä tunnin verran, ja oli kieli vyön alla onnessaan. Alkupuolella lenkkiä se myös tuli luokse ihan hienosti, mutta väsyessään meinasi kadottaa korvansa. Tuli se kovemmin käskyttämällä, mutta laiskasti. Viimeiseksi käytiin vielä hetki Luukin isossa koirapuistossa, mutta jouduttiin lähtemään pian, kun portille tuli kaksi isoa koiraa, uros ja narttu, enkä oikein uskonut Kurun tulevan toimeen niiden kanssa. Kun Risto otti Kurua pannasta kiinni, se aloitti suu vaahdossa räyhäämisen isoille koirille.. ei näin. Huomaa kyllä, kuinka provosoivaa se kiinni pitäminen on. Muut koirat se onneksi ohitti räyhäämättä - jostain syystä se ei edes vilkaissut vastaan tulleita vinttikoiria, ovatkohan liian omituisen näköisiä Kurun mielestä? Joka tapauksessa aika sippi koira meillä on illalla ollut.

Tiina