Tiistai-iltana innostuin vielä tekemään vuoden ensimmäiset jälkiharjoitukset Kurun kanssa. Ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ei taideta tehdä, mutta pääasia on tietty se, että Kurulla on kivaa. Jätin Kurun puuhun siksi aikaa kiinni, kun talloin sille ensimmäisen ruudun. Ajattelin ihan tarkoituksella antaa sen nähdä, mitä tehdään, että muistaisi jutun juonen. No, muisti se tosiaan, veti nelivedolla aivan täysiä ruudulle ja kiljui innosta mennessään. :D Se ihan tärisi nuuskiessaan ruutua niin keskittyneesti ja innolla. Toisessa harjoituksessa tein kapeamman ruudun ja noin 8 askelta ruudusta pois, Kuru teki tämän hienosti, tosin ruudun reunalle jäi vähän nameja, kun se hakeutui aika suoraan niille askelille. Askelten lopussa oli vähän isompi kasa nameja. Tämän jäljen tekoa Kuru ei ainakaan suoraan nähnyt, talloin jäljen puskan takana, kun Kuru oli puussa kiinni odottamassa. Kolmas harjoitus olikin sitten noin 10 askeleen mittainen jälki, jossa oli alussa vain pieni paremmin tallottu alue (pari kengänleveyttä). Tämänkin Kuru jäljesti nokka maassa hienosti, vain yhden askeleen meinasi ohittaa, joten korjasin hihnalla. Vähän hävettää, etten ole saanut aiemmin aikaiseksi tehdä jälkiä, kun Kuru noin paljon tykkää nenänkäytöstä. Nameista se into ei ainakaan voinut olla peräisin, koska samoja käytetään myös mm. tokotreeneissä, eivätkä nuo todellakaan aiheuta mitään hillitöntä intoa missään tilanteessa. Jäljestäminen vaan taitaa olla Kurun mielestä tosi kivaa - mun pieni hieno jälkikoira!

Tänään käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä, ja saatiinkin melkein yksityisopetusta. Sää oli tuulinen ja sateinen, ja paikalla oli meidän lisäksi vain collienarttu ja heeleriuros. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, joka sujui Kurulta taas yllättävän hyvin. Se ei noussut ollenkaan, vaikka vetäjä tuli koskemaankin ja mulla oli heikommat namit mukana ja itse asiassa kerkesin palkata sen ennen kuin vetäjä oli ehtinyt edes koskea. Häntä kyllä heilui villisti ja korvat olivat litassa, mutta takapuoli pysyi maassa! Tätä ei olla edes treenattu kotona (kun ei oikein ole vieraita, joiden kanssa treenata, seliseli), joten olen tosi hämmästynyt, että Kuru näissä treeneissä on edistynyt niin paljon.

Sitten tehtiin paikallamakuu, ja aikaa laskettiin kaksi minuuttia. Kaikki pysyivät hienosti maassa, ja uskalsin ottaa taas välimatkaakin varmisteltuani pari sekuntia hihnanmitan päässä. Tosin siinä vaiheessa kun koirien selän takaa tiellä pyöräili ensin lauma ihmisiä ja heti perään ohi meni mäyräkoirauros, mua rupesi jännittämään. Kun mäyräkoira sitten jäi puoleksi minuutiksi kentänlaidalle tuijottelemaan ja Kuru tuijotti takaisin, sydän hyppäsi kurkkuun. Kävelin takaisin hihnan päähän varmistelemaan, ja Kuru käänsi nenän takaisin muhun päin. Koko ajan se oli kuitenkin rauhallisesti maassa, ja saikin jättikehut palkan lisäksi, kun aika oli täynnä. Vetäjäkin kehui Kurua, että vaikka se katsoikin mäyristä, se ei näyttänyt hänenkään silmäänsä siltä, että olisi ollut lähdössä. Mutta kyllä mua hermostutti.. Erittäin hyvä harjoitus siis saatiin, haastetta oli, mutta paikallamakuu onnistui!

Paikallamakuun jälkeen treenattiin seuraamista L-kaavion mukaan niin, että vetäjä käskytti. Kuru teki yllättävän hyvin, vaikka aluksi näytti siltä, ettei ole mukana hommassa. Käännökset ja jopa täyskäännös oikealle sujuivat ihan passelisti, kun Kurulla oli herkkutikkua nenän edessä. Perusasennotkin löytyivät pysähtyessä, tosin pysähtyyhän se koira, kun namikin pysähtyy.. Juokseminen tuotti ongelmia, Kuru tiputti kontaktin, mutta täytyy kyllä myöntää, ettei me olla edes harjoiteltu juoksemista. Ei vaan ole käynyt mielessäkään, kun ihan kävellessäkin on ollut ongelmia. Kävelyyn palatessa kontakti kyllä löytyi taas. Suurimmat ongelmat olivat minussa, kävelen edelleen liian hitaasti, varsinkin käännöksien jälkeen. Käännöksien kävely vaatii älyttömästi keskittymistä (joo-o, kaks vasenta jalkaa) ja täyskäännöksiä en osaa kävellä ollenkaan, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. :P Pitää kuivaharjoitella. Tällä kertaa pystyin kuitenkin pitämään ryhdin suorassa ihan kohtuullisesti, katsoin kyllä koiraa koko ajan vaikkei saisi, mutten kumarrellut  sen päälle ainakaan suurinta osaa ajasta. Vetäjä kehuikin Kurun käännöksiä. ;)

Seuraamisharjoituksia jatkettiin seurauttamalla koiraa molempiin suuntiin neliöön aseteltujen tötsien ympäri. Tämänkin harjoituksen Kuru jaksoi tehdä yllättävän hyvin, vaikka mun oli taas mahdotonta ottaa ohjeita vastaan samaan aikaan kun kävelin.. huoh. Monen asian tekeminen yhtä aikaa sujuu kyllä muuten, mutta koiran kanssa se on ilmeisen mahdotonta. Seuraamista jatkettiin vielä tekemällä liikkeestä maahanmenoja, ja Kuru jaksoi vielä tämänkin treenin, kun palkka vaihtui nameista narupalloon. Ensin tehtiin maahanmenot yksitellen, ja Kuru meni kyllä heti käskystä maahan, mutta jätti kyynärpäät vähän ilmaan. Tätä se on tehnyt sen jälkeen, kun opetin sille yhden viikon tehokkaasti seuraamista, ja se unohti koko maahanmenon.. mutta onneksi se yleensä kuitenkin menee ihan maahan asti. Vetäjä vain kehotti tarkkailemaan niitä kyynärpäitä ennen kuin palkkaan, nytkin pallo lensi katsomatta kunnolla. Yhtä aikaa muiden kanssa tehtynä liike sujui myös, ihme kyllä Kuru ei kiinnittänyt mitään huomiota viereisiin koirakoihin, vaikka välimatkaa oli ehkä vain 1,5 metriä.

Lopuksi treenattiin luoksetulon jättöä. Ensin jätettiin vain koira yksitellen, vetäjä käskytti, mutta koiraa ei kutsuttu ja palattin palkkaamaan koira odottamisesta. Tämä sujui Kurulta hyvin. Sitten treenattiin ryhmässä niin, että koirat jätettiin yhtä aikaa ja kutsuttiin yksitellen, eikä toisten kutsuihin saanut reagoida. Kuru pysyi nätisti, kun heeleriuros kutsuttiin, ja tuli jopa kohtuullisen innokkaasti hihnanmitan päästä suoraan eteen omalla vuorollaan. Kun oli Kurun vuoro tulla kutsutuksi ensimmäisenä, ja meni vähän sähläämiseksi. Jo riviin mennessä se tarjoili taas nopeita maahanmenoja-istumisia-maahanmenoja... ja mua nauratti taas. Jätin sen odottamaan, mutta se lähti tulemaan jo vetäjän käsky-sanasta. Mua nauratti taas (kun ei tyyppi yleensä tee mitään oma-aloitteisesti) ja vein Kurun takaisin riviin. Se lähti suoraan mun perään, mikä on tosi harvinaista, ja palautin vielä toisen kerran sen paikalleen. Tällä kertaa annoin käskynkin selkeämmin, ekalla kerralla taisin olla vähän hätäinen, ja Kuru odotti nätisti kunnes kutsuin sen. Treenikaverit saivat sitten kunnon häiriötreenin, kun joutuivat odottelemaan koko meidän sähläämiseen menneen ajan..

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tosi hyvät treenit, ja saatiin hyvää palautettakin vetäjältä. Kuru on kehittynyt paljon, se ei enää pahemmin huutele treeneissä (paitsi että tänäänkin oli huutopäivä, kun se lapinkoira huuteli toisessa päässä kenttää, mutta Kuru ei kuitenkaan räyhännyt) ja on muutenkin paljon kontaktinhaluisempi. Seuraaminen on edistynyt tosi paljon siitä kahdesta askeleesta. Ehkä se meidän tavoite alokasluokan korkkaamisesta vuonna 2015 ei ole liian kunnianhimoinen, kyllä toi etenee, hitaasti mutta varmasti!

Tiina