Keskiviikkona käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä. Tällä kertaa tuloksena oli mun kiristynyt pinna, kun Kuru ei tuntunut näkevän mitään muuta kuin vieressä olleen ihanan nartun. En tajua, sama narttu oli aiemmissakin treeneissä, mutta ei Kuru silloin siihen reagoinut mitenkään eri tavalla kuin muihinkaan. Nyt se ei tosiaan sitten muuhun pystynytkään keskittymään kuin sen nartun kyttäämiseen. Ehkä sillä oli juoksu tulossa tai jotain, mutta joka tapauksessa Kurun keskittymiskyky oli mennyttä. Paikallamakuu meni vielä ihan kivasti, laskettiin minuutti kaksi kertaa, Kuru pysyi maassa nätisti. Tosin en uskaltanut kauheasti ottaa matkaa (3-4 metriä), kun oltiin eri päin kentällä kuin tavallisesti ja Kuru näki paljon enemmän häiriöitä, ja vieressä tosiaan oli se ihana narttu. Toiselta puolelta lähti kesken paikallaolon kaksi koiraa, mutta Kuru ei niistä välittänyt. Hyvä näin. Sitten treenattiin luoksetuloa ja luoksetulon odottamista hihnassa rivissä. Aargh! Treenattiin siis niin, että kaikki jättivät koirat odottamaan, ja joka toinen kutsui yhtä aikaa koiransa. Kuru oli ensin siinä ryhmässä, joka kutsuttiin heti luokse. Tyyppi ei kuunnellut yhtään, ja jäi istumaan kun kutsuin, huomautin sitten hihnasta ja se tuli. Kun oli sen vuoro odottaa, kun naapurit kutsuivat koiransa, tyyppi lähti heti. Eikä suinkaan mun luokse, vaan kohti sitä ihanaa naapurin narttua! Ei prkl, tässä vaiheessa verenpaine nousi tappiin. Onneksi kakara oli hihnassa ja sai vähän palautetta siitä, lähdetäänkö käskyn alta huitelemaan vai ei. Uusi toisto, ja taas sama juttu, mutta oli sentään tulossa mua eikä sitä naapuria kohti. Vielä yksi kerta, ja nyt Kurukin malttoi jäädä odottamaan. Sitten treenattiin luoksetuloa pidemmällä matkalla yksitellen niin, että muut olivat rivissä ja yksi kutsui koiransa rivin edestä poikittain. Tällä aikaa me treenattiin sitä odottamista edelleen, kerran tässäkin Kuru lähti väärän ihmisen kutsusta, mutta palautteen jälkeen odotti kyllä muut kerrat nätisti.

Omalla vuorollaan luoksetuloharjoituksessa Kuru olisi taas aluksi kytännyt sitä ihanaa narttua, mutta otettiin pari metriä lisää etäisyyttä, niin narttukin unohtui. Liinan olin sentään muistanut ottaa tälle kerralle mukaan. Tehtiin taas vauhtiluoksetulo, hetsasin Kurua hanskalla, juoksin ja kutsuin. Jostain syystä Kuru haukkui tässä, joten odotin sen verran että haukku lakkasi ennen kuin kutsuin. Kuru tuli kohtuullisen nopeasti luokse (osaa siis tulla nopeamminkin, mutta ei tälläkään kertaa kierrellyt tms.) ja sai palkan. Tosin ekan viiden sekunnin leikkimisen jälkeen sitä olis taas kiinnostanut se hiivatin narttu paljon enemmän. Huoh. Sitten treenattiin seuraamisen liikkeellelähtöä. Tässä Kuru on onneksi aika hyvä, kun koko seuraamisliike on opetettu tällä tavalla. Ensin otettiin siis koira perusasentoon, sitten sanottiin seuraamiskäsky ilman liikkeellelähtöä ja katsottiin, mitä koira tekee. No, Kurullahan seuraamiskäsky on sama kuin perusasennon käsky, joten luonnollisesti se piti kontaktia niin kuin kuuluukin. Sen jälkeen otettiin yksi askel, sitten kaksi tai kolme. Kuru tiputti kontaktin melkein järjestään kolmannella askeleella - se narttu... Tämä korjaantui onneksi aika nopeasti sillä, että pysähtelin vielä enemmän (enkä palkannut seuraamisesta, jos tiputti kontaktin) ja tehtiin myös käännöksiä paikallaan. Käännöksiä vetäjä kehuikin, varsinkin oikealle nämä sujuivat, mutta niitä onkin treenattu paljon kotona. Sen sijaan liikkeessä ne ovat vaikeampia, mutta Kuru osaa kyllä senkin ihan kohtalaisesti. Jes, siis jotain hyvääkin näissä treeneissä.

Viimeiseksi tehtiin liikkeestä maahanmeno. Kurua ei kiinnostanut seuraaminen enää tässä vaiheessa tippaakaan, olisi vaan kyylännyt edelleen sitä narttua. Huomautin sitä ärähtämällä ja sitten se kontakti taas löytyi. Maahanmeno oli ihan hyvä, mutta epähuomiossa kiskaisin sitä itse hihnasta jatkaessani matkaa. Kuru ei onneksi välittänyt, vaan makasi edelleen nätisti paikallaan, vähän kyynärpäät kuitenkin nousivat. Vetäjä ehdotti, että voisin jatkossa tässä liikkeessä jo päästää hihnasta irti sen vahinkonykäisyn välttämiseksi, mutta totesin etten tässä seurassa ainakaan uskalla - Kuru tosiaan otti hillittömästi häiriötä. Mutta ehkä sitten joskus, jos Kurun kiinnostus vähitellen vaikka lakkaisi.

Muuten ollaan oltu vaan kotosalla ja tehty tylsiä hihnalenkkejä. Toisaalta Kuru on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä siihen, meillä on ollut viime aikoina aika paljon tekemistä. Torstaiaamuna Kuru tosin pääsi vartiksi leikkimään kaverin Karpo-norwichinterrieripennun kanssa. Päästettiin koirat niemenkärkeen irti leikkimään, mutta Kuru oli täysin kuuro, ja sen mielestä Karpo haisee edelleen pahalta. Eli ihan liikaa pennulta. Kyllä ne vähän leikkivätkin, mutta pääasiassa homma meni niin, että Kuru juoksi johonkin edeltä ja Karpo perässä, Kuru lähti Karpoa taas karkuun jne. Rannassakin ne kävivät läträämässä siihen malliin että molemmat olivat aika märkiä. Kuru ei voinut tulla luoksekaan, jos Karpo oli mun ja Kurun välissä. Huoh.

Lauantaina käytiin tokoilemassa syrjäisemmällä parkkiksella, jolla uskallan pitää Kurua irtikin. Kuruhan suoritti todella nätisti, en tajua, miten se sattuikin olemaan niin innokas. Seuraamiset menivät mainiosti, pystyin jopa jättämään namin oikeaan käteen (ts. Kuru ei nähnyt että mulla mitään namia olikaan), ja heiluttamaan käsiä ihan normaalisti. Kuru ei välittänyt tästä mitään, vaan seurasi oikein loistavalla innolla. Jes! Käännökset, pysähdykset ja jopa juoksu sujuivat. Myös liikkeestä seisomista treenattiin, tässä ollaan päästy lenkkien ohessa treenaamisella siihen asti, että Kuru pysähtyy jo seuraamisesta isolla oikean käden heilautuksella ja sanallisella käskyllä. Ehkä meillä on jotain toivoa. Seuraamisessa se tosin meinaa kävellä yhden tai kaksi askelta pysähdyksen jälkeen, joten täytyy treenata vielä lisää peruuttamalla, silloin se pysähtyy kuin seinään. Ja tietty pitää saada se käsimerkkikin häivytettyä ensin niissä peruutustreeneissä. Luoksetulot menivät vähän plörinäksi, odottamiset olivat kyllä ok, mutta kerran Kuru huuteli mulle mun lähdettyä sen luota ja vaikka se tulikin laukalla, vauhti oli tosi hidas. Se myös tuli ainakin yhdellä toistolla vinoon. Näitä pitäis siis treenata huomattavasti enemmän. Seuraamisiin olin kuitenkin supertyytyväinen, etenkin kun parkkipaikan laidalta kulki pariskunta kesken meidän treenien, eikä Kuru kiinnittänyt ihmisiin mitään huomiota kun halusi vaan tehdä mun kanssa hommia. En tosin itsekään huomannut pariskuntaa, en olisi tainnut uskaltaa pitää Kurua irti kuitenkaan, jos olisin tajunnut että häiriötäkin on. Turhaan epäilin Kurua, sehän oli taitava.

Samalla lenkillä bongattiin myös peura Otaniemestä. Parkkiksen takana olevassa heinikossa olen uskaltanut pitää Kurua irti, vaikka tilaa onkin aika vähän. Oltiin menossa puskien taakse heinikkoon, kun huomasin silmäkulmassa liikettä. Ensin ajattelin, että onpahan perhanan iso rusakko, kunnes käänsin päätä ja näin peuran loikkaavan tulvivalle metsäläntille. Kauhealla loiskeella se meni mua karkuun, tuskin edes näki Kurua. Kurukaan ei huomannut peuraa, vaan keskittyi haistelemiseen. Vähän aikaa uskalsin pitää Kurua irtikin, jossain vaiheessa peura lähti taas liikkeelle viereisessä metsässä, kun kuului taas mieletön veden loiske. Kurua olisi kiinnostanut tarkistaa mistä ääni tuli, mutta se pysähtyi käskystä ja tuli luokse, kun kaksi kertaa käskin. Olipahan erikoinen bongaus täällä kehä ykkösen sisäpuolella..

Tiina