Huolestuttaa jälleen aivan älyttömästi. Kuru alkoi ontua lauantai-sunnuntaiyönä samalla tavalla kuin viime talvenakin. Lauantai-iltana oltiin käyty lenkillä, ja annoin Kurun välillä riehua irtikin. Näin vaan heijastinliiveistä, että siinä sinkoilee, joten en tiedä, tapahtuiko sen juostessa jotakin. Ihan normaalisti se kuitenkin käveli kotiin, mutta kun se nousi levon jälkeen ylös, se ontui ainakin 6-7 askelta ihan selkeästi. :( Sen jälkeen se on ontunut aina levon jälkeen ne pari askelta, välillä selkeämmin, välillä se on vain pientä jäykkyyttä. Oireet ovat siis prikulleen samanlaiset kuin viime talvena, vaan se dramaattisempi kolmijalkakönkkävaihe puuttui. Soitin siis heti maanantaiaamuna Kurulle fyssariajan, fysioterapiakäynnillä se viimeksikin lähti. Omalle fysioterapeutille oltaisiin saatu aika vasta kahden viikon päähän, joten soittelin läpi muutkin pk-seudun klinikat, joilla on eläinfysioterapeutti. Saatiin aika sitten YES:n fyssarille torstaiksi, ja odotin stressaantuneena koko viikon tämänaamuista käyntiä.

Fyssari oli tosi mukava ja kuunteli koko Kurun historian, katsoi Kurun liikkeessä (K peitsasi selkeästi enemmän toiseen kierrokseen) ja rupesi sitten käymään läpi Kurun takapäätä. Kuru kannatteli tasaisesti painoaan molemmilla takajaloilla, mikä oli hyvä juttu. Myös asentotunto jaloissa on erinomainen, eli Kuru ei edes anna laittaa tassua väärinpäin maahan, saati että pitäisi sen siinä väärinpäin. Selkeä reaktio tuli kuitenkin yhdestä reiden lihaksesta, Kuru ponkaisi heti pois otteesta ja kääntyi katsomaan hämmästyneenä, kun fyssari kopeloi kipeää kohtaa. Pari kertaa fyssari kokeili vielä, ja lihas oli selkeästi kipeä. Selästä löytyi myös kipeä kohta lantion paikkeilta, siitä missä vika oli viimeksikin (lantio vinoutunut törmäyksen seurauksena). Tän selkäkivun mä olin itsekin löytänyt Kurua kopeloidessani. Koska Kuru kuitenkin reagoi paljon selkeämmin kuin koskaan aiemmin, niin ei uskallettu hoitaa sitä. Jos kyseessä onkin joku muu vika kuin viimeksi, niin käsittelyllä voi tehdä hallaakin. Kuvista on kuitenkin sen verran pitkä aika, että muutoksia on voinut tulla, ja Kurulle on voinut sattua joku tapaturmakin, jota en ole pimeässä nähnyt Kurun juostessa. Ja Kuruhan ei valita, vaikka sattuiskin.. Reiden lihaskipu voi johtua revähdyksestä, ja se taas voi aiheuttaa välillisesti selkäkivun, kun Kuru joutuu kipua vältellessään liikkumaan väärällä tavalla. Toisaalta myös selkäkipu voi aiheuttaa reiden kivun, eikä voi tietää kumpi oli ensin, ellei eläinlääkäri tutki.

Seuraava osoite on siis eläinlääkäri, jossa toivottavasti voidaan poissulkea muut viat. Aika Räihälle saatiin vasta joulukuun 21. päivä. :( Hyvä eläinlääkäri on tietenkin suosittu, mutta mä olen niin helkkarin huolissani, etten tiedä, miten voin odottaa sinne asti. Pakkohan se on, ei sille mitään mahda, koska en mä minkään puputohtorin vakuutteluista kuitenkaan mitään kostu. Fyssari neuvoi pitämään Kurun kohtalaisella liikunnalla sinne asti, hihnassa koko ajan, mutta ei mitään koppilepoa vaan sopivia lenkkejä, kunhan Kuru ei kipeydy niistä. Toivottavasti voidaan edes jonkinlaisia lenkkejä tehdä ilman oireiden pahenemista. Fyssariaikaa odotellessa tehtiin vähän normaalia pienempiä lenkkejä, jos sitä uskaltaisi edes parin kilsan pissatuksia nyt odotellessa sitten tehdä. Kuru varmaan kuvataan taas eläinlääkärissä. Kun viimeksi kuvista ei löytynyt mitään vikaa, Räihä totesi että seuraavat vaihtoehdot ovat magneettikuvaus ja skintigrafia, joten magneettikuvaus on sitten varmaan edessä jos röntgenissä ei löydy mitään vikaa. Huoh. Se on ihan hiivatin kallista puuhaa, jos siihen asti joudutaan, eikä oo varmaa korvaako vakuutus sen. No, se on sitten sen ajan murhe, mutta onhan se tutkittava joka tapauksessa. Voi kun tää olisi vaan joku revähdys tai muu harmiton juttu... :(

Sen verran täytyy Kurua kehua, että se oli kyllä fyssarilla tosi kiltisti, vaikka ronklattiinkin kipeitä kohtia. Jalkaa tutkittaessa se ponkaisi kyllä pari kertaa pois otteesta ja kääntyi katsomaan fyssaria, mutta ei sen enempää. Selkää painellessa sen eka reaktio oli läähätyksen loppuminen ja korvien meneminen suippoon, sitten se vilkaisi fyssaria ja näytti kaikki rauhoittavat eleensä - älä täti enää painele, jooko? Fyssari kehuikin Kurua erinomaisen kiltiksi potilaaksi ja totesi, että on sillä hyvä pää, kun se suostuu aina uudestaan tutkittavaksi (kun kokeiltiin moneen kertaan niitä kipukohtia) eikä reagoi mitenkään aggressiivisesti. Jep, kiltti pieni mussuhan se kyllä on. Voi kun saataisiin vaan pian selko tähän ongelmaan..

Tiina