Viikonlopun jälkeen saatiin taas uusi satsi lunta. Sitä on nyt ihan käsittämättömät määrät (varsinkin kun vertaa pariin edelliseen talveen), ja Kuru nauttii. Kieltämättä se on mustakin kivaa, kunhan ei vaan tarttis liikkua autolla mihinkään. Ja onneksi asutaan kerrostalossa, niin lumityöt hoitaa huoltomies. ;) Kuru on ihan innoissaan lumesta, vaikka sitä alkaa paikoin olla niin paljon, ettei Kurukaan oikein pääse kulkemaan - eikä se ole mitenkään pienimmästä päästä koiria! Se reppana joutuu etsimään paikkaa tarpeiden tekoa varten vaikka kuinka moneen kertaan, kun hanki on liian syvä ja tie ei tulisi kuuloonkaan. Mulle alkaisi ehkä tää lumimäärä jo riittämään, koska en jaksaisi enää tonne jäälle lähteä umpihankeen. Ja kieltämättä mua jo kerran kiroilutti auton pysäköinti muhjuiseen lumivalliin niin paljon, että Risto-parka joutui pienellä lapiolla siivoamaan meidän autopaikan.

Tiistaina käytiin pitkästä aikaa mammojen kanssa lenkillä. Kuru oli saanut jo toisen satsin Strongholdia nenäpunkkeihin, ja oireethan olivat hävinneet jo ekan satsin jälkeen. Mammatkin oli hoidettu samalla aineella, eivätkä ne olleet saaneet mitään nenäpunkkioireita lääkkeen jälkeenkään. Olen kyllä entistä varmempi, että Kuru on saanut sen nenäpunkin jostain ihan muualta, eli sen täytyy tarttua epäsuorassakin kontaktissa. Kurjaa sikäli, että sen välttäminen on sitten ihan superhankalaa. Koirat olivat riemuissaan jälleennäkemisestä, Kurulla oli selvästi ollut ikävä ja mulla oli lievästi sanottuna vaikeuksia pidellä sitä.. Tii ja Beana olivat sentään vähän hillitympiä, mutta taitavat ne tuosta kakarasta tykätä. Reippailtiin Kirsun kanssa tällä kertaa vajaa kolme tuntia, jotka menivät kuin lennossa hyvässä seurassa! Jalat tosin kertoivat mulle varsinkin illalla, että tuli käveltyä ihan riittävästi.

Tällä kertaa ei sentään eksytty, kun pysyttiin vain kävelyteillä, mutta erehdyttiin kyllä luulemaan ihan väärää aitausta koirapuistoksi. No, ei sentään tungettu sinne koirien kanssa. :D Päivän huumoriannos on taattu aina, kun me lenkkeillään yhdessä! Oikea koirapuistokin löydettiin, ja koirat pääsivät kerrankin ihan laillisesti juoksemaan irti. Eivät ne tosin kauheasti sitä oikeuttaan käyttäneet, kun Kurun piti haistella kaikki paikat läpi. Koirapuistosta lähteminen osui kyllä just oikeaan aikaan, koska meitä vastaan tuli koirapuistoon johtavalla kävelytiellä vastaan aivan hervottoman kokoinen uros. Tällä kertaa mua todella huoletti, pystyykö omistaja pitelemään sen, kun koira näytti olevan selvästi suurempi kuin pitelijänsä, mutta onneksi pystyi. Senkin olisi tehnyt mieli räyhätä Kurulle, ja meillä oli hiukkasen ongelmia ohituksessa kapealla kävelytiellä. Kuru pystyi kuitenkin rauhoittumaan sen verran ettei kiskonut multa kättä irti ja piti kontaktia namiin, kun pysäytin sen pari kertaa ja komensin riittävästi. Selvästi se koiran koko ja varmaan mun jännityskin vaikuttivat, koska Kuru murisi, mitä se ei kyllä lähes koskaan tee. Se vain huutaa, mutta ei normaalisti murise. Murina jatkui myös silloin kun se piti kontaktia muhun, kun oltiin juuri koiran kohdalla. Aika jännä tilanne siis selvästi Kurulle, mutta saatiin kuitenkin kohtuullisen onnistunut ohitus - Kuru ei nimittäin räyhännyt ollenkaan eikä juuri kiskonutkaan.

Keskiviikkona meillä oli vihdoin aika omalle fyssarille, joka oli ollut lomilla. Me törmättiin fyssariin jo eläinlääkäriaseman pihalla (meillä oli päivän eka aika) ja Kuruhan innostui välittömästi. Innostus piti tietenkin näyttää haukkumalla ja vispaamalla häntää, ja jälleen jouduin tekemään töitä pidelläkseni sen, valjaissa on hyvä vetää.. tarttis varmaan siis tehdä jotain tällekin asialle. Akupunktiolääkäri oli lähettänyt myös kirjalliset terveiset fyssarille siitä, miten oli Kurua hoitanut, ja fyssari lukaisikin potilaskertomuksen läpi. Fyssari kokeili heti Kurun lantion, ja suorassa se edelleen oli niin kuin pitääkin. Fyssarikin kyseli, olinko huomannut mitään eroa akupunktiohoidon jälkeen, mutta täytyi sanoa, etten. Paitsi että hyvänähän Kuru oli pysynyt koko ajan, mutta niin se on pelkän osteopatiankin jälkeen ollut. Tehokasta se kuitenkin oli ihan jo sen perusteella, että Kuru tosiaan melkein nukahti neulat ihossaan. Fyssari käsitteli Kurun hyvin huolellisesti, ja ainoa kohta, jossa oli jotain huomautettavaa oli oikean takajalan kantaluun ja jonkun-muun-mutten-muista-minkä-luun liitoskohta. Sen kuuluisi olla "joustavampi" kuin Kurulla, mutta hoidon jälkeen sekin kohta toimi normaalisti. Jees. Fyssari suositteli, että tullaan 4-6 viikon päästä vielä tsekkaukseen, ja varattiinkin heti aika maaliskuun alkuun.

Tiina