Perjantaina Kuru tapasi jälleen uuden kaverin, Rölli-lapinkoirapennun. Röllillä on ikää vajaa puoli vuotta, joten arvelin että Kuru tulisi Röllin kanssa ihan mainiosti toimeen, vaikka Röllikin on uros. Ja helpostihan Kuru pennun hyväksyi. Ensin piti tietenkin hihnassa rähähtää niin kuin kaikille vastaantulijoille (huoh), mutta kun muutama metri käveltiin vierekkäin, Kuru hoksasi että Rölli onkin kiva kaveri. Hetken hihnakävelyn jälkeen päästiin aukealle, jolla koirat saivat riekkua irti. Aika paljon niillä riittikin vauhtia! Rölli haastoi ahkerasti Kurua leikkiin, ja Kuru juoksutti pentua onnellisena pitkin poikin. Kuru tosin taisi väsähtää ennen pentua ;), mutta jaksoi silti pientä paininujuamistakin. Eihän sitä nyt pennulle voi kakkoseksi jäädä. Kurulla oli myös yllättävän hyvin korvat päässä, se totteli mun luoksetulokutsuja Kurun mittakaavassa melkein täydellisesti. Ihme! Ehkä sen piti näyttää kakaralle. Ihmeellisen ahneeltakin se vaikutti, ja kävi aina kerjäämässä Röllinkin emännältä nameja, ei tosiaankaan Kurun tapaista. Mutta tietysti, että ruoka kelpaa. Hauskaa meillä oli, kiitos Tiina ja Rölli, treffataan pian uudestaan!

Viikonloppuna Kuru alkoi kuitenkin taas aivastella ja pärskiä. Sunnuntaina se veti taas nenän kautta henkeä siihen tyyliin, että alkoi kuulostaa nenäpunkkioireilta. Koska Katselmus lähenee ja meillä on taas kaveritreffejä tiedossa, soitin Kurulle heti maanantaina ajan eläinlääkärille. Saatiinkin heti samalle illalle aika ja Kuru sai jälleen kerran Stronghold-reseptin. Eläinlääkäriasemalla ei ollut oikeanvahvuista lääkettä, joten päätin hakea Lauttasaaren apteekista lääkettä. Mun ihmetykseksi sinne sai viedä koiran (! tarkistin oven ainakin viiteen kertaan, siinä ei tosiaan ollut koirakieltoa) ja Kuru istuskelikin nätisti ja rauhassa kun odoteltiin omaa vuoroamme tiskille. Valitettavasti siinä apteekissakaan ei ollut Strongholdia, joten lopulta lääke haettiin toisesta apteekista. Kuru otti lunkisti myös sen, kun apteekkiin tuli pieni pystykorva samoille asioille. Pikkukoira räkytti kyllä Kurulle, mutta Kuru ei siitä välittänyt. Aika hieno mies! Bussimatkatkin menivät sujuvasti, menomatkalla saatiin kehujakin rauhallisesta matkustamisesta. Kuru oli siis hyvin pätevä koko päivän. Nenäpunkkioireita ei ole enää Strongholdin laittamisen jälkeen ollut - en tiedä, ehtikö Stronghold vaikuttaa niin nopeasti vai onko kyse vaan sattumasta, mutta hyvä kuitenkin näin.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Kuru keksi sitten ihan uudenlaisen tempun. Meidän jo mentyä nukkumaan se petasi raivokkaasti omaa petiään, ja mä taisin havahtua jo tähän. Hetken petaamisen jälkeen alkoi kuulua lirinää, ja siinä vaiheessa mä ponkaisin ylös sängystä möykäten Kurulle. Tyyppi oli pissannut omalle pedilleen! Mun sisäsiisti koira, joka ei ole koskaan harkinnutkaan merkkaavansa sisälle (paitsi sen kerran Muska-kasviksen luona, mutta siellä on tosiaan jokunen muukin uros merkkaillut jo aiemmin..)! Merkkaamisesta siinä todellakin taisi olla kyse, koska siinä pissaa siivotessa ei voinut olla haistamatta sitä järjetöntä testosteronin löyhkää.. No, hyvin nololta Kuru näytti mun möykkäämisen jälkeen, joten toivottavasti temppu jäi ainokaiseksi. Jos toi vielä toistuu, niin pallit ovat pölkyllä välittömästi. Mitään sisälle merkkailua en tasan rupea katselemaan yhtään. Mutta toivottavasti tää oli vaan yksittäinen kerta, voihan olla, että kevät on sekoittanut pienen koiran pään. Ainakin lenkillä näkyy hyvin lasittuneita katseita, kun sitä kiskoo pois hemaisevien pissojen luota.. puuh.

Tiina