Kuru on viettänyt tylsää tasaista elämää loppuviikon, kun mammakoirat juoksuilevat ja me tylsät ihmiset touhotetaan pahvilaatikoiden ympärillä. Kuru ei ehkä oikein ymmärrä tätä muuttoasiaa, ihmettelee vaan kun laatikkopinot kasvavat. Saa nähdä, mitä se sanoo muutosta, varsinkin kun muutetaan tähän ihan lähelle. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin. Muuttopäivänäkin se reppana joutuu olemaan kotona (kun en sitä Kirsullekaan voi tunkea Beanan ja Tiin juoksujen takia), kunpa se pystyisi olemaan rauhassa siitä huolimatta että meillä lappaa vierasta porukkaa ja kaikki kamat lähtevät liikenteeseen. Taidan laittaa sen häkkiin sitten kun on riittävästi tilaa, onpahan ainakin pois jaloista eikä tartte vahtia ovia niin tarkasti.

Lauantaina käytiin pariinkin kertaan lenkkien ohessa tokoilemassa. Kuru oli aika pätevällä tuulella, teki hienoja seuraamisia ilman palkkaa molemmilla kerroilla! Maahanmenotkin olivat ihan jees, mutta liikkeestä seisomisessa on todellakin vielä paljon tekemistä, jos meinaan päästä ikinä takapalkasta eroon. Ilman takapalkkaa Kurulle nimittäin sai sanoa vähän turhan painokkaasti seis-käskyn, jotta se tajusi pysähtyä. Luoksetulossa tapahtui joku ihmeellinen naksahdus. Mä nimittäin rupesin nyt opettamaan sitä tulemaan suoraan sivulle, kuten kouluttaja suositteli. Kuru ei ole koskaan tajunnut sitä suoraan sivulle tulemista - se osaa kyllä ehkä 2 metrin päästä, mutta ei enää 2,5 metrin päästä. Tähän saakka se on katsonut ihan hölmönä, että mikä ihmeen sivu, jos sen on kutsunut kauempaa luokse. Nyt kutsuin sen samalla luoksetulosanalla kuin ennenkin, mutta siinä n. 2 metrin kohdalla käskinkin uudelleen sivu-käskyllä. Ja kappas, ihan muutamalla toistolla Kuru oppikin ennakoimaan sen sivulle tulemisen, ihan niin kuin mä halusinkin! Ainakin kun vire oli tarpeeksi korkea, ts. olin just leikkinyt vetoleikkejä sen kanssa. No, tästä seurauksena Kuru kyllä haukkui joka kerta kun kutsuin sen luokse, mutta.. se tuntuu tässä vaiheessa pieneltä virheeltä, kun vielä äsken koko luoksetulo oli ihan solmussa. Paikallamakuutreenit menivät hienosti, kävin myös piilossa autojen takana, Kuru makasi nätisti eikä välittänyt mun tekemisistä.

Tänään käytiin lenkillä Haltialassa, vaikkei ketään saatukaan kaveriksi. Kuru oli pikkuisen näyttänyt merkkejä siitä, että virtaa on ihan riittämiin, kun ei ollut päässyt koko viikolla juoksemaan irti. Lenkkeiltiin pari tuntia joenrannassa ja pelloilla, ja ihme kyllä saatiin olla melkoisen rauhassa koko lenkki. Olihan niitä vastaantulijoita, mutta tulivat kaikki tosi sopivasti yhtä aikaa vastaan, eikä tarvinnut kytkeä koiraa kuin pari kertaa. Tosin joenrannassa takaisin päin mennessä otin Kurun ihan suosiolla fleksiin, kun ensin oli paljon vastaantulijoita ja sen jälkeen Kuru haistoi jonkun hemaisevan nartun ja meni vaan siksakkia turpa kuolassa... Reppana, sillä taitaa olla todella ikävä kavereita, kun se jäi jopa vähän uikuttamaan ohitettujen koirien perään - ja tätä ei todellakaan ole tapahtunut ihan hetkeen. Se on tottunut vähän liian hyvälle, kun ollaan koko kevät saatu lenkkeillä mammojen kanssa käytännössä joka viikko! :D Mutta jospa se nyt sai edes pahimmat virrat kulutettua, vaikkei mitään hirveitä hepuleita ottanutkaan, kyllä se kuitenkin laukkoi ympäriinsä aika hyviä kierroksia. Höpsö, teki leikkiinkutsueleitä mulle, kun ei muitakaan ollut saatavilla. Täytyy ehdottomasti järkätä sille leikkikaveri tässä lähiaikoina, kunhan vaan muuttokiireistä selvitään.

Tiina