Keskiviikkoiltana iski helleaalto, ja lämpöä on riittänyt. Onneksi on myös tuullut sen verran, ettei ulos ole sentään ihan läkähtynyt. Torstaina Kurussa kuitenkin näkyi päivälenkillä, kuinka yhtäkkiä noussut lämpötila vaikuttaa, se oli aika vetämätön ja tokoilukin oli ihan puolivillaista, kun tyyppiä ei huvittanut. No, muisti se sentään huutaa yllättäen vastaan tulleille poneille (!), muttei esim. hyppinyt vasten mun työkaveria, johon myös törmättiin yllättäen lenkkipolulla. Nyt tarttis tyypin muistaa tiputtaa noi loputkin pohjavillat, jottei olis ihan niin kuuma, sen karvanlähtö jotenkin tuntui taas jäävän kesken. Outoa.

Perjantaina vihdoin reipastuin ja sain aikaiseksi tehdä Kurulle kevään ekat jäljet. Vähän hävettää, että oon laiskotellut ton jäljestämisen kanssa, kun Kuru siitä niin tykkää. Nyt käytiin Riston kanssa tekemässä kolme lyhyttä helppoa jälkeä nurmikolle, ja Kuruhan oli innoissaan. Ensimmäinen jälki oli ehkä 15 askelta pitkä, alussa ja lopussa paremmin tallotut kohdat ja askeleet hyvin tiheästi, joka askeleella namia. Kuru jäljesti hienosti ja tarkasti, mutta jätti kyllä aika monta namia syömättä kun oli kiire jäljestää, ja kulki ihmeellisesti melkein kylki edellä. Toinen jälki oli samanlainen helppo, mutta ehkä 25 askelta pitkä. Sama homma, Kurulla oli niin kiire ettei kerennyt kovin montaa namia syödä, mutta ei se silti hirveästi kaahannut. Ja sama vino eteneminen jatkui. Kolmannesta jäljestä tein sitten tarkoituksella vähän vaikeamman, askelvälit olivat lähes normaalit ja namia joka kolmannella - joka viidennellä askeleella, pituutta oli n. 15 metriä, askelista en tiedä. Tämän Kuru malttoi jäljestää vähän hitaammin, mutta tuskin se kaikkia nameja nytkään imuroi. Hienosti kuitenkin meni!

Kurulla oli kyllä hyvä motivaatio jäljelle, se oli odotellut ihan täpinöissään kulman takana Riston kanssa, kun mä kävin tallomassa jäljet. Ja kun sitten mentiin jäljestämään, se todellakin tiesi mitä oltiin tekemässä ja oli hankala pideltävä. Pitää nyt kyllä ehdottomasti muistaa jäljestellä ahkerammin. Ja sille oudolle kylkimyyryn kulkemisellekin taisi olla ihan looginen selitys, me nimittäin lähdettiin jäljestämään vähän ex tempore ja Kurulla oli kaulassa puolikuristava panta, jonka metalliketju ja sen perässä hihna tietysti laahasivat maata ihan kuonon vieressä Kurun jäljestäessä. Ei ihme jos vähän häiritsi. Pitää siis muistaa ens kerralla välineurheilla ja jaksaa pukea ne valjaat kun lähtee jäljestämään. On Kuru ennenkin pannassa jäljestänyt ihan ongelmitta, mutta vaan tavallisessa solkipannassa, jossa hihnakaan ei pääse niin häiritsemään.

Tänään käytiin sitten treffaamassa ekaa kertaa Sansi-lapinkoiraa ja omistajaansa Amya. Ensin suunnattiin Tuomarinkylään treenaamaan vähän tokoa. Meille sattuikin sitten vähän suurempi häiriö, kun vinttikoirakeskuksella oli joku näyttely, ja parkkis tietenkin täynnä autoja. Mahduttiin me kuitenkin sinne autojen taakse pellonreunaan treenaamaan. Kurua kiinnosti tasan vain Sansi, mutta muutaman huomautuksen jälkeen se kuitenkin vaivautui tekemään pari perusasentoa ihan siististi ja osasi se jopa leikkiäkin. Enimmäkseen harjoiteltiin vain kontaktin pitoa, kun vieressä oli niin hehkeä häiriö. Sansi suoritti hienosti, eikä vilkuillutkaan Kuruun päin, ja mun kävi taas pikkuisen kateeksi.. Loppuun tehtiin kuitenkin paikallamakuu vierekkäin, Kuru vähän vilkuili Sansia ja sitten toisella puolella autoille menneitä koiria, ja päästipä pari piippaustakin, mikä on onneksi hyvin harvinaista. Rauhoittui se sitten kuitenkin ja makasi ihan coolisti loppuajan. Ihan hyvä harjoitus, oppiipahan keskittymään vaikka vieressä on i-ha-na tyttö.

Treenaamisen jälkeen ajettiin Haltialaan, missä tyypit saivat vähän irroitella. Sansi suuntasi heti ensimmäisenä uimaan, ja Kuru jäi rannalle ruikuttamaan. Säälittävää, muttei se halunnut kastella itseään tassuja enempää. :P Kurun mielestä Sansi oli todellakin hehkeä ja yritti vähän nylkytellä sitä, mutta Sansi sanoi onneksi hyvin reippaasti takaisin - ja Kuru jopa uskoi sitä! Ne saivat siis kivat juoksuleikit aikaiseksi, Sansi on ihan supernopea! Kurulla oli siis harvinaisen hyvää juoksuseuraa. Ja onneksi se malttoi myös aika suuren osan ajasta ihan leikkiäkin, eikä pelkästään juossut nenä Sansin pyllyssä, vaikka mielensä olis varmaan tehnytkin. Kurulle kävi vähän nolosti sitten Sansin perässä juostessa. Tyypit juoksivat rinnettä alas joenrantaan ja humps, Kurukin joutui jokeen uimaan. :D En itse nähnyt tilannetta, kun välissä oli sen verran puskia, mutta rantapenger oli sen verran jyrkkä että epäilen Kurun vaan epähuomiossa juosseen liian kovaa Sansin perässä ja molskahtaneen uimasilleen. Ihan hyvä vaan, saipahan viilennystä! Oli nimittäin todella kuuma ja aurinkoinen päivä. Heti perään kävi vähän ikävä juttu, kun oltiin ohittamassa vastaantullutta cockerspanielia. Spanieli ei sitten pysynytkään isännällään hanskassa vaan tuli melkein Sansin iholle, juuri kun sekä Sansi että Kuru olivat ohittamassa tosi nätisti. Kurunkin piti tietenkin sanoa pari valittua sanaa.. Harmi, kun siihen saakka sujui niin harvinaisen hyvin. :( Lopuksi käytiin vielä pellolla juoksuttamassa tyyppejä, ja hyvät juoksukisat ne saivatkin isolla aukealla aikaiseksi. Kiitos Amy ja Sansi, meillä oli hauskaa!

Tiina