Innostuin sitten näköjään ainakin joksikin aikaa tosta Kurun kanssa pyöräilystä. Kurukin tuntuu tykkäävän siitä, vaikka springeriin kiinnittäminen on sen mielestä aika mälsää puuhaa. Se nimittäin näyttää edelleen vähän vierastavan sitä. Sitten kun Kuru on härvelissä kiinni ja ruvetaan ajamaan, kaikki on kuitenkin ihan ok. Ainakin kun ajetaan oikeassa reunassa eikä Kuru mahdu kauheasti vetämään sivulle. Sunnuntai-iltana käytiin reippaasti ajamassa noin kolmen kilsan lenkki. Piti alunperin ajaa viisi kilometriä, mutta arvioin matkan vähän väärin ja kotona tarkistaessa matka olikin selvästi luultua lyhyempi. No, parempi niin päin, mieluummin sitä aloittelee varovasti. Lenkin alkuun jouduttiin heti tekemään aika ikävä ohitus, kun suoralla tuli vastaan mies kolmen räyhäävän cavalierinsa (!) kanssa, ja väistivät meitä tietenkin oikeaan reunaan. Vaikka mies näki selvästi, että mulla oli Kuru oikealla puolella pyörässä kiinni. Huoh. Polkaisin sitten vaan reippaasti vauhtia ja ohitettiin kolmikko Kurua hipoen, eihän fleksin stoppinappulaa voi käyttää.. Kurun olisi tehnyt mieli rähistä niille ja se yritti jumittaa, mutta springeri hoiti homman ja Kuru palautui kyllä tilanteesta onneksi tosi nopeasti. Melkein heti perään saatiin ohittaa suoralla irtokoira, se oli onneksi tien vasemmassa reunassa ja vaikka se lähti tulemaan meitä kohti, Kuru ei juuri ottanut kierroksia. Polkaisin vaan jälleen vauhtia, Kuru oli turvallisesti puskan ja pyörän välissä, eikä tehnyt muuta kuin nosti sen verran nopeuttaan että veti pikkuisen. Ei kuitenkaan ollut kovin kiihtynyt eikä edes yrittänyt räyhätä, jes. Ennen pyörälenkkiä käytiin taas lämmittelemässä kävellen parikymmentä minuuttia ja lenkin jälkeen loppuverryttelyksi tehtiin kolmen vartin lenkki.

Seuraava pyörälenkki tehtiin tiistai-iltana, tällä kertaa Kuru vaikutti erityisen innostuneelta ja alkulenkistä veti aika kovaakin. Yhdellä pidemmällä suoralla se innostui laukkaamaankin ja sen toppuuttelu oli vähän hankalaa. Mutkan jälkeen sille innolle löytyi syykin - niityllä oli kaksi issikkaa ratsastajineen, eiköhän Kuru ne haistanut, vaikka eivät olleetkaan jäljistä päätellen käyneet siellä asti, mistä me ajettiin. Issikat lähtivät meidän edeltä tölttäilemään ja me hidasteltiin sen verran, että saatiin sopiva välimatka ja Kurukin rauhoittui. Tällä kertaa ajettiin viitisen kilsaa, puolivälissä toki pidettiin pieni paussi ja juotin Kurun kuten sunnuntainkin lenkillä. Ajettiin sellaisen omakotitalon ohi, jonka pihassa räyhäsi koira ja loikki naruaan vasten melkein tielle asti.. Kuru otti toiseen suuntaan ohittaessa vähän kierroksia, nosti niskakarvat, pään ja hännän pystyyn, muttei kuitenkaan aloittanut räyhäämistä. Hyvä niin, ja kohtuullisen nopeasti se malttoi rauhoittuakin. Muita koirien ohituksia ei onneksi tullut eteen, muutama ihminen jouduttiin ohittamaan niin että Kuru oli ihmisten puolella, mutta se ei onneksi ollut pahemmin kiinnostunut. Kyllä tästä meille hyvä harrastus vielä saadaan. :)

Tänään käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä toteamassa, että mulla on kyllä vähän turhan fiksu koira. Se kyllä osaa, mutta tekee tasan just silloin kun Hänen Ylhäisyydelleen sattuu sopimaan. Tekee tästä hommasta vaan pikkuisen vaikeaa.. eli pitäis nyt vaan keksiä se keino, jolla Hänen Ylhäisyydelleen sopisi useammin samaan aikaan kun mä pyydän sitä toimimaan. Kouluttajalla oli onneksi hyviä ehdotuksia, sitä vartenhan me treeneissä tietty käydäänkin. En mä vaan olisi tullut näitä asioita ajatelleeksi, vaikka periaatteessa ihan yksinkertaisista asioista on kyse. Yllätyksellisyyttä vaan peliin. Meitä oli paikalla vain kaksi, Kurun lisäksi bordercollienarttu (sade taisi verottaa osallistujamäärää juoksujen yms.. lisäksi), joten saatiin aika yksilöllistä ohjausta. Aika luksusta! Kuru tosin otti kaiken irti haukkumisesta tällä kertaa, en tajua mistä sekin taas tuli, kun se on viime aikoina ollut ihan kohtuullisen hiljaa treeneissä.

Alkuun kokeiltiin hyppyä, ja tällä kertaa kokeilin ihan piruuttani ilman että vein toiselle puolelle palkkaa. Kuruhan on jostain kumman syystä hypännyt lenkkitokoillessa pariinkin kertaan aidan yli tietäen, että siellä ei voi olla palkkaa, joten kokeilin toimisko kentälläkin. No, eihän se ekalla käskyllä mennyt, vaan Kuru jäi esteen taakse katselemaan, että "ei siellä akka mitään palkkaa oo, hyppää ite", mutta hieman painokkaammalla äänensävyllä annettu toinen käsky sai tyypin toimimaan. Ja siitähän tuli palkkaa! Sama homma toisen kerran, ja tällä kertaa tartti vähän lisäkannustusta että vaivautui hyppäämään. Se kuitenkin ihan selvästi tietää, mitä se hyppy-käsky tarkoittaa. Jäi haistelemaan esteen taakse ja hiukan painokkaasti herättelin sitä sieltä, ja sen jälkeen saatiin oikein hieno seisominenkin aikaan esteen takana, pääsin palkkaamaankin sen seisomasta. Kolmas kerta hyppyytettiin toiseen suuntaan, ja jälleen tarvitsi kaksi käskyä. Tosin ekalla käskyllä se vaan jäi istumaan ja toisella hyppäsi suorilta yli, joten mun mielestä tässä tapahtui kuitenkin edistystä! Se myös kääntyi hakemaan multa sitä namia - seisten. Jee! Viimeinen hyppy otettiin niin, että jätin Kurun istumaan esteen toiselle puolelle ja pyysin hyppy-käskyllä hyppäämään mun luokse. Ja sehän tuli! Kyllä se siis todellakin sen sanan osaa, nyt sillä oli vaan hyvä motivaatio hypätä kun se tiesi, että mun taskussa ne namit ovat.

Hypyn jälkeen tehtiin luoksepäästävyys, Kuru pysyi istumassa vaikka annoin vaan yhden odota-käskyn, mutta olihan mulla nami kädessä. Tosin on mulla aina ollut nami kädessä kun se on noussutkin, joten edistystä on tapahtunut. Kouluttaja pääsi katsomaan hampaat ja silittelemään jne. ihan rauhassa ja Kuru tapitti mun kättä. Hyvä homma, että tääkin edistyy. Heti perään tehtiin paikallamakuu, aikaa laskettiin noin 2 minuuttia. Koska viereinen koira on varma paikallamakaaja ja häiriötä oli muutenkin kohtuullisen vähän (no, kentän viereisessä risteyksessä oli kyllä hälytysajoneuvoja paikalla..), uskalsin ottaa vähän enemmän matkaa kuin viime aikoina olen ryhmätreeneissä uskaltanut., ehkä 8-9 metriä, mutta kuitenkin. Kuru makasi hienosti koko ajan, kerran nuolaisi tassua jonka päällä hihna oli, mutta palasi ruotuun kun komensin kontaktikäskyllä. Enkä tainnut kehuakaan kuin pari hassua kertaa koko paikallamakuun aikana.

Sitten treenattiin seuraamista. Kateeksi käy sen bortsunartun seuraaminen... mutta on Kurukin hyvä halutessaan. Nyt vaan ei ollut just sellainen hetki. Käveltiin kaavio suoraan - pysähdys - suoraan - käännös vasemmalle - suoraan - käännös oikealle - suoraan - täyskäännös - juoksu - normaalikäynti - pysähdys. Ekaan pysähdykseen saakka Kuru haahuili ja kontakti tippui, pysähdyksessä se skarppasi kun huomasi haahuilleensa mun ohi.. Käännökset vasemmalle ja oikealle ja niiden väliset seuraamiset olivat ihan ok, tosin ei niin hyviä kuin olen namikäden kanssa tottunut näkemään ja matelin taas itse, täyskäännöksessä Kuru meinasi tippua täysin kelkasta ja annoin uuden käskyn. Juoksussa Kuru seurasi tosi nätisti, ja sen jälkeinen pätkäkin oli ihan ok. Palkkasin vasta koko kaavion jälkeen. Oli se kouluttajankin mielestä hyvää seuraamista - silloin kun Kuru viitsii. Sitten tarttis enää saada karsittua ne ylimääräiset käskyt ja kehut. Vähän helpommin sanottu kuin tehty, ja haluaisin kyllä saada siitä seuraamisesta ilman namia yhtä hyvää kuin namin kanssakin. Ei tuu olemaan ihan helppo homma.

Liikkeestä maahanmeno meni yllättävän hyvin. Kuru seurasi todella nätisti (!) ja meni suoraan maahan ekasta käskystä niin kuin pitikin. Kouluttaja totesi vaan, että kymppi napsahti. ;) Palkkasin maahan, pyysin sivulle ja palkkasin uudelleen. Hyvä, että Kuru viitsi edes tän liikkeen tehdä kunnolla, kun sen se todella osaa. Kyllä se häiriön määrä varmasti vaikuttaa, vaikka tokihan kentällä treenasi taas kolme tai neljä muutakin ryhmää, mutta musta tuntuu että toi vaan on tuulella käyvä. Luoksetulo oli taas mitä oli, laitoin Kurun liinaan ja jätin n. 10 metrin päähän. Pysyi kyllä nätisti, nytkähti vähän kun kouluttaja huusi "käsky", muttei ollut tulossa ennen kuin kutsuin. Tuli kovaa, mutta haukkui matkalla ja tuli eteen vinoon oikealle (mikä on ihan kummallinen suunta..), korjasi sentään hyvin suoraan. Todettiin kouluttajan kanssa, että pakko se on opettaa uudelleen tulemaan suoraan sivulle. Sitähän se ei ole koskaan tajunnut, mutta täytyy vaan yrittää jauhaa. Se eteen tuleminen on vaan mennyt takapakkia tässä viime aikoina, enkä osaa opettaa sitä. Koko luoksetulo on ihan solmussa, odottaa se sentään osaa (kop kop), mutta muut osat.. huoh.

Liikkeestä seisomista tehtiin jälleen takapalkan avulla. Jo palkkaa jättäessä kouluttaja totesi, että "nyt se tietää, mitä tehdään" ja ihan oikeassa olikin. :D Ei Kuru välttämättä sitä liikettä vieläkään osaa, mutta se tietää, mitä tehdään kun takapalkka jätetään sen nähden ja lähdetään seuraamiseen. Kuru jätätti ja jätätti, mutta  annoin seis-käskyn vasta kun sain ees pätkän parempaa seuraamista. Pysähtyi ihan nätisti enkä tainnut edes antaa mitään suuria vartaloapuja. Vapautin palkalle sivulta. Toisella kertaa tehtiin niin, että jätin takapalkan normaalisti, mutten vapauttanutkaan Kurua heti ekasta seisomisesta palkalle, vaan tehtiin toinenkin liikkeestä seisominen niin, että seuruutin Kurun takaisin kohti palkkaa. Ja kappas vaan, se osasi siltikin seisoa! Nyt täytyy vaan todellakin vaatia hommien tekemistä sen palkan eteen. Teettää sitten vaikka ees sen kaksi liikettä ennen kuin vapauttaa takapalkalle. Tai jotain. Kurun pitää vaan oppia, että sinne päin tekemällä ei enää heru yhtään mitään ja tekemättä jättäminen ei ole vaihtoehto. Ja yllätyksellisyyttä peliin niissä liikkeissä jotka Kuru osaa - liikkeestä maahanmenossa voi esim. lähteä juoksemaan täysiä kun koiran on käskenyt maahan ja sitä hyppyäkin voi harjoitella avoimen luokan tyyliin, liikkeestä istumisen voi ottaa repertuaariin.. Nyt kun muistais vaan harjoitella näitä! Olipahan vaan erinomaiset treenit, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään.

Tiina