Perjantaina käytiin tapaamassa jälleen ihan uusia kavereita. Ajelin Kurun kanssa Nurmijärvelle tapaamaan Kirstiä, Sipe-lapinkoiraa ja Ronja-lapinporokoiraa. Kyllä kannatti - päästiin aivan mielettömän upeaan metsään! Puomilla suljettua metsäautotietä riitti kilometritolkulla, eikä ollut yhtään vastaantulijaa. Kurukin viitsi jopa käyttäytyä, vähän sen piti nuuskia Ronjaa, mutta se ei onneksi yrittänytkään nylkytellä tai muuten rääkätä kumpaakaan tyttöä. Jes! Taisi tosin olla niin kuuma, ettei sillä puhti riittänyt sellaiseen, vaikka lähdettiin liikkeellekin kahdeksan jälkeen. Tyttöjä ei kyllä kuumuus häirinnyt, joten Kuru oli vanhan ukon oloinen siinä seurassa. :P Sipe meni omia menojaan, mutta Ronja ja Kuru pysyivät nätisti lähellä, Kuru ei harkinnutkaan lähtevänsä mihinkään. Aika hullua, että siitä on tullut noin rauhallinen, se pysyi käytännössä koko ajan tien puolella, kävi vain pari kertaa metsässä ja ojissa luttaamassa. Pitäisköhän huolestua.. mutta kyllä se sitten autoille päin palatessa virkistyi, kun alkoi tulla viileämpää ja oli varjoinen kohta. Sentään. Kerran se taas onnistui säikyttämään mut kunnolla, kun yhtäkkiä rupesi ontumaan oikeaa etujalkaa. Kävin jalan läpi ja yritin kaivella varpaanvälitkin, jos tassuun olisi mennyt jotain. Ontui vieläkin, ja kaivelin taas tassunpohjaa. Mitään en sieltä löytänyt, eikä se aristanut mitään kohtaa, mutta ilmeisesti jossain varpaanvälissä oli kuitenkin ollut jotain, kun tän jälkeen ontumisesta ei ollut tietoakaan. Puuh.. ei tarttis säikytellä tolleen hysteeristä emäntää. Kiitos Kirstille ja koirille hyvästä seurasta, meillä oli tosi hauskaa!

Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Apexia, missä Kurulle oli silmätarkastusaika varattuna. Vähän taas meikäläistä jännitti.. Silmätipat saatiin tällä kertaa ihan mutkattomasti laitettua, pidin Kurua pannasta ja leuan alta ihan kevyesti kiinni ja hoitaja tiputti tipat ongelmitta. Tääkin tais olla sellainen juttu, että Kurun piti ekalla kerralla pistää hanttiin ihan vaan periaatteen vuoksi ja toisella kerralla homma menee sujuvasti, kun se huomaa ettei hanttiin paneminen auta ja eihän tässä nyt oltukaan päätä leikkaamassa irti.. Sitten odoteltiin omaa vuoroa, Kuru jaksoi olla ihan rauhassa vaikka oli helteinen ilma. Nostin Kurun pöydälle ja silmät syynäsi ensin Sari Jalomäki, sitten silmäeläinlääkäriksi harjoittelemassa oleva toinen eläinlääkäri. Mun sydän läpätti ja olin aivan hermona, mutta onneksi sieltä tuli hyviä uutisia. Ei perinnöllisiä silmäsairauksia eikä muitakaan vakavia silmäsairauksia! PPM iris-iris ja minimaalisia pisteitä molemmissa nukleuksissa löytyi aivan kuten viimeksikin, mutta se ei ollut mikään yllätys, kun nämä molemmat ovat Jalomäen mukaan synnynnäisiä muutoksia eivätkä sieltä mihinkään muutu. Hieno homma!

Tiina