Kuru on viettänyt ihan tavallista kotikoiran elämää viimeisen viikon verran. Risto sai huolehtia yksinään Kurusta sunnuntai-illasta torstaiaamuun, kun mä olin Italiassa Katjan luona treffaamassa Kuuraa ja Giddaa. Ja ehkä ihan vähän niitä ihmisiäkin. ;) Käytin Kurun sunnuntaiaamuna pyörälenkillä jotta se ei olisi ihan niin virtava koko viikkoa, ja Risto oli sitten lenkittänyt sitä reippaasti mun hengaillessa saapasmaassa. Hieman Kuru oli mua ikävöinyt pari ekaa iltaa, ollut vähän normaalia levottomampi, mutta muuten ei mitään sen kummempaa. Eikä ilmeisesti parin päivän jälkeen ollut edes pahemmin ikävä - tosin kyllä mua vastassa oli lentokentällä aika innokas pieni mussukka.

Kuura-sisko - tai siis Pentu - ja Gidda vaikuttivat oikein onnelliselta parivaljakolta, tyypeillä on oma piha ja parveke käytössä, ja helteestäkin näyttivät selviävän ihan mainiosti. Kuuralla oli tietysti asiaankuuluvasti bikinilook päällä - viimeisetkin karvat taisivat irrota mun housuihin. ;) Oli kyllä aika kotoisaa, kun aamuherätys tuli hurjasti hymyilevältä Pieneltä Siniseltä ja hiukan hillitymmältä Pikku-Geeltä. Kuura on niin hämmästyttävän tutun oloinen (vaikka onkin pieni!) ja sillä on tosi paljon samanlaisia eleitä ja ilmeitä kuin veljellään. Lomaan kuului tietysti myös muuta koirailua peruslenkitysten lisäksi, käytiin nimittäin Slovenian puolella agilitytreeneissä (no, ohjaajaa ei tosin ollut paikalla, kun treenit peruttiin sateen uhkan vuoksi..) ja metsälenkillä. Kyllä kelpaa niissä maisemissa lenkkeillä! Ja Pentu oli kyllä todella vikkeläliikkeinen agilityradalla. Lyhyesti sanottuna, oli kyllä maailman paras loma, kiitos Katja, Hannu ja Veera!

Mun paluun jälkeiset lomapäivät menivät edelleen tylsästi muuttopuuhissa, käytännössä siis muuttosiivousta tehden, ja se homma jatkuu edelleen. Tänään sentään käytiin tapaamassa Kurun Pyrtsi-veljeä Mariannan luona Sipoossa. Kyllä Pyrtsin kelpaa, paikka oli kuin paratiisi! Aivan uskomattoman kaunis pihapiiri, aidattu koiria varten, ja aidan toisella puolella hevoset laitumella. Ja tietysti se talo, aivan käsittämättömän upea! Koska pojat ovat poikia, vaikka Pyrtsi onkin kastroitu, Kuru sai tutustua pihaan ihan yksinään sillä aikaa kun Minnan mudipojat ja Mariannan koirat olivat sisällä. Ja tyyppihän nautti pihasta. Nopeasti se kerkesi tervehtiä rakastamansa Muska-kasviksen ja Leon sekä Minnan ja Mariannan, ja kiirehti sitten korvattomana haistelemaan ja juoksemaan ympäri tonttia. Vasta kun se oli saanut paikan suunnilleen tutkittua, se sai korvat taas päähänsä.. No, hyvä että edes silloin. Kuru sai katsella myös hevosia vähän lähempää, Mariannan hevoset kun eivät välitä koiran haukusta. Tosin Kuru ei sitten lopulta pahemmin haukkunutkaan, muutama haukku irtosi kun Marianna talutti hevosen lähemmäs, mutta kun hevosta katseltiin ja taputeltiin ja Kuru oli vain muutaman metrin päässä, se muistikin pitää suunsa supussa. Taisi se olla vaan vähän liian iso eläin haukuttavaksi ja Kurua todennäköisesti vähän jännitti. ;) Kuru jäi yksin pihavahdiksi sillä aikaa, kun me ihmiset mentiin sisälle kahvittelemaan. Vähän se siellä haukkui lasin läpi veljelleen ja veljensä kommentoi takaisin, mutta saimme sentään suurimman osan ajasta olla rauhassa.

Pyrtsikin oli kyllä käsittämättömällä tavalla niin tutun oloinen. Ihan kuin Tiitu, mutta urosversiona. Tosin ilmeessä oli kyllä enemmän lempeyttä kuin Tiitulla (ei saa ymmärtää väärin, Kirsu), se ei ollut yhtään niin "susimainen" tai "viekas" ilmeeltään kuin emänsä. Mutta värien ja rakenteen puolesta ilmetty äitinsä. Luonteeltaan se oli ihanan rauhallinen sylikoira! Marianna tosin sanoi, ettei Pyrtsi yleensä ole ihan niin rauhallinen, mutta missään tapauksessa se ei vaikuttanut ollenkaan niin häslältä kuin veljensä.. Ja rapsutuksista tyyppi nautti aivan eri mittakaavassa kuin veljensä. Aivan hurmaava tyyppi! Kiitokset Minnalle ja Mariannalle treffien järjestämisestä, oli kivaa nähdä minkälaisessa paikassa Pyrtsi asuu! Kiitokset myös Lauralle ja Leolle, mukava nähdä taas. :)

Tiina