Viikko sitten perjantaina käytiin jälleen Tuomarinkartanolla lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä. Mirka leikitti jälleen Kurua karvapatukalla (isohko, kova patukka, jonka päälle oli liimattu jonkun elukan karva), ja olin aika yllättynyt, että Kuru suostui sillä leikkimään. Tykkäähän se siis toki leikkiä, mutta käytännössä kaikki sen lelut ovat pienehköjä ja kohtuullisen pehmeitä, tuota lelua varten se joutui aukomaan leukojaan oikein kunnolla. Mutta kyllä se siitä sitten tykkäsikin. :) Perusasennon lisäksi treenattiin vähän jääviä liikkeitä, lähinnä liikkeestä seisomista. Mulla oli Kurulle takapalkkana kissanruokaa, ja pysähtyihän se, tosin taisi se taas pari askelta hipsiä. Mutta palkka ainakin kelpasi erinomaisesti. Treenattiin myös vähän seuraamista, kun mun ongelmana on edelleen se koiran päälle nojaaminen ja hidas eteneminen.. no, tällä kertaa mä kyllä pystyin kovasti keskittyen kävelemään suhteellisen normaalisti, mutta Kuru ei ollut ihan niin skarppina mukana kuin olisin halunnut. Siis kyllä se kotona osaa jne.. Toinen pätkä meni kuitenkin ihan mukavasti. Osallistuttiin myös paikallamakuuseen, joka sujui ihan niin kuin pitikin, Kuru pysyi nätisti paikallaan. Vähän se meinasi katsella ympärilleen, mutta muistutuksella käänsi kyllä katseensa takaisin muhun. Ehkä se tästä - pitää vaan saada paljon, paljon häiriötreeniä alle.

Sunnuntaina käytiin pitkän kesätauon jälkeen taas pyörälenkillä. Kurua inhotti springeri tauon jälkeen entistä enemmän, mutta kun päästiin ajamaan, se unohti hökötyksen olemassaolon ja pisti menemään niin kuin aina ennenkin. Ajettiin se tavallinen viiden kilsan lenkki, puolivälissä pidettiin pieni juomatauko. Hienosti Kuru kyllä osaa jo ravata pyörän vieressä, käännöksetkin menevät jo ongelmitta. Tällä kertaa ei onneksi tullut koiria vastaan, mutta ainakin viimeksi se ohitti nekin ihan nätisti. Taitaa se tykätäkin tosta hommasta; pari nopeampitahtista laukkapätkääkin otettiin, kun Kuru innostui pistämään tassua toisen eteen oikein huolella. Niistä se taisi kyllä nauttiakin, kun kerrankin sai juosta ja haukkua oikein sydämensä kyllyydestä mun kanssa. :D

Keskiviikkona meillä oli ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Tällä kertaa treenattiin jääviä liikkeitä (minkä takia mä olinkin treenannut niitä kotona) ja hyppyä. Liikkeestä seisominen sujui ihan ok:sti takapalkan kanssa, mutta tulipahan otettua liian monta toistoa. Taas. Pari olisi riittänyt, mutta minkäs teet. Täytyy vaan ens kerralla muistaa lopettaa ajoissa. Mitään kummempia ohjeita me ei saatu seisomisen opetteluun, paitsi että treeneistä pitäis saada vaihtelevampia. Niinpä, mutta mun mielikuvitus ei kauheasti sen peruuttelun (jolla mä alunperinkin opetin ton seisomisen) lisäksi mihinkään veny. Tähän väliin otettiin hyppyä, ensimmäisillä kerroilla vaan käveltiin yhden laudan yli, Kurua ei kiinnostanut tippaakaan. No, ylläri, kun se tietää varsin hyvin mitä hypyllä tehdään. Sitten kouluttaja piteli koiraa ja kutsuin Kurun esteen yli. Edelleen Kuru tiesi varsin hyvin, mitä sen pitäisi tehdä, muttei vaivautunut kuuntelemaan edes mun istu-käskyä ennen estettä jne.. No, jospa me jossain vaiheessa päästäisiin treenaamaan ihan normaaliakin hyppyä. Lopuksi otettiin yksitellen liikkeestä maahanmeno muiden katsoessa. Kuru oli tässä vaiheessa jo ihan leipiintynyt hommiin, ei enää ees leikkinyt  turkisleluilla jne.. otin sitten namin houkutteluvälineeksi vasempaan käteen, ja kyllähän se maahanmenon ihan nätisti suoritti houkuttimen kanssa, sen bravuurihan se on.

Lauantaina Kurulla oli aika jännä päivä, kun me vihdoin pidettiin tuparit tässä uudessa kämpässä. Jokaiselle ovesta tulleelle sen piti kyllä pitää älytön haukkukonsertti (huoh), kun me ei ehditty joka välissä sitä komentaa ja palkata hiljaisuudesta. Kaikki vieraat se kyllä otti häntä vispaten vastaan (ja yritti puikkia kuonollaan, tosi viehättävää), mutta ovea avatessa piti mölistä, pöljä. Hauskaa sillä ainakin oli, kun kierteli vieraiden keskellä vastaanottamassa rapsutuksia ja leikkimässä ennätyksellisen määrän vetoleikkejä. Viimeisten kavereiden hengaillessa meillä yhden maissa Kuru vasta luovutti ja meni kyljelleen rötköttämään - taisi olla rankka ilta sillekin. :D Pääosin se oli kuitenkin hyvin nätisti, hiukan se oli välillä ylikierroksilla ihmisten innostaessa sitä, mutta käyttäytyi muuten ihan riittävän asiallisesti. Mitä nyt pyrki tosiaan puikkailemaan kaikkia kuonollaan..

Lenkkien yhteydessä ollaan treenailtu taas enemmän tai vähemmän aktiivisesti tokoa. Välillä Koolaisessa on virtaa kuin pienessä kylässä ja vire on kohdillaan, mutta välillä joutuu kyllä miettimään sitä motivoimista. Onneksi yksin treenatessa toi ensimmäinen vaihtoehto on huomattavasti yleisempi, kun häiriötä ei ole. Korkeintaan jotkut hemaisevat nartunhajut saattavat viedä kiinnostuksen. Tänään käytiin tekemässä poikkeuksellisen hyvä treeni, ensin odottamista ja paikallaoloa, joissa ei kummassakaan mitään moitittavaa. Sitten lyhyt pätkä seuraamista, ja tyyppihän suoritti aivan loistavasti ilman mitään houkutteluja. Jes! Luoksetulo meni ekalla ja ainoalla kerralla melkein nappiin, Kuru tuli laukalla ja nätisti sivulle, mutta haukkui kyllä tullessaan. Siitä en jaksa motkottaa, mieluummin riittävä vire ja vähän ääntä kuin haluton suoritus hiljaa. Varsinkin kun meidän tavoitteet eivät ole kauhean korkealla. Liikkeestä maahanmeno meni todella nätisti ja mun ihmetykseksi myös liikkeestä seisominen! Kuru seisahtui niille sijoilleen (ei niitä paria askelta, jotka se yleensä ottaa), vaikka mulla ei edes ollut takapalkkaa. Eli kyllä se todellakin osaa, kunhan sillä on vaan motivaatio ja vire kohdillaan. Olinpa kerrankin järkevä ja lopetin siihen - kaikkia liikkeitä tehtiin vain se yksi, onnistunut kerta ja tyyppi sai palkan siitä. Hyvä niin.

Tiina