Keskiviikkopäiväksi oltiin sovittu treffit Kirsun, Tiitun ja Beanan kanssa, kun edellisiltainen automatkustuskin sujui niin hienosti. Niinpä pakkasin Kurun ja Haltin takapenkille ja nokka kohti Paloheinää. Halti meinasi vähän pureskella turvavöitä, pyyhettä ja kaikkea muutakin, kun laittelin sitä autoon, joten annoin sille lelun pureskeltavaksi ja toivoin, ettei tuhoais turvavöitä. Siinä vaiheessa kun kerkesin kuskin paikalle ja käynnistin auton, tyyppi veteli jo sikeitä omalla paikallaan. :) Aika taitava epeli. Kurukin otti ihan rennosti matkustamisen, vaikka takapenkillä olikin vähemmän tilaa kuin ennen. Sitten treffattiin Kirsu ja isot koirat, ensin otin Kurun autosta moikkaamaan mammoja, tyypit kun olivat ihan hieman innoissaan.. Sitten nappasin Haltin mukaan ja käveltiin pienen matkan päähän ruohikolle, missä Halti sai rauhassa tutustua mammakoiriin. Reippaasti ja hienosti se meni nuuhkimaan Tiin ja Beanan, eikä edes säikähtänyt vaikka Tii ja Kuru saivat aika älyttömät leikkihepulit ja haukkuivat kyllä koko rahan edestä.. Ja Kirsua Halti tervehti hitusen innokkaasti, tuli varmaan nielurisatkin sillä pussailulla puhdistetuksi.

Kierreltiin pienellä alueella mäennyppylää, Kuru sai juosta Tiitun kanssa sydämensä kyllyydestä, ja selkeästi huomasi että tää tuli tarpeeseen. Ja taisi sillä Tiitullakin vähän ylimääräistä energiaa olla. ;) Halti katseli näitä rajumpia leikkejä vähän sivummasta, mutta intoutui kyllä leikkimään Tiitun ja Beanankin kanssa erikseen vähän rauhallisemmin. Kävivätpä tyypit kaivamassa kuoppaakin, mutta Haltin kaivuuyritykset olivat kyllä vähän aneemisen näköisiä. Sillä ei oo ollut niin tehokasta opetusta kuin eräällä Koolaisella sisaruksineen oli. ;) Tiitu sitten näytti kyllä Haltille, miten sitä oikein kaivetaan. Eiköhän tostakin kaivuri saada, heh. Hienosti Halti pysyi mukana ja oli tosi mukavasti kuulolla. Kuru sen sijaan ei olis halunnut kuunnella, joten lenkkeili suihkepanta päällä. Haltia rupesi aika kovasti väsyttämään jossain vaiheessa, joten kanniskelin sitä sitten jonkin aikaa, että sai ladata vähän akkuja. Onhan se rankkaa pienelle koiralle. Väsymys ei kyllä estänyt sitä yrittämästä nylkyttää Beanaa - huoh.. Toi on kyllä nylkytyksen maailmanmestari 8-viikkoisten sarjassa. :D Se ottaa ihan tajuttoman kovan pihtiotteen ja nylkyttää ennen kuin ehtii kissaa sanoa. No, meitä ihmisiä se ei enää pahemmin yritä aika tomeran palautteen jälkeen, mutta mummokoiraa se yritti kyllä. Ei se mitään, 3 viikkoa sitten steriloitu mummokoira vastasi samalla mitalla. Löysivät todellakin "yhteisen kielen", heh.. Kiitos Kirsulle taas hyvästä seurasta! Automatka takaisin kotiin meni yhtä rauhallisesti, jopa Kuru nukkui osan matkaa Haltin vieressä.

Illalla me käytiin vielä Kurun kanssa ohjatuissa tokotreeneissä. Ehkä vähän oli Kurussakin jo väsymystä havaittavissa päivän touhujen jälkeen, mutta reippaasti se silti tsemppasi. Aloitettiin paikallamakuulla, tehtiin ensin ryhmässä pari lyhyttä harjoitusta, joiden aikana Kuru pysyi hienosti. Tosin jälkimmäisellä kerralla tyyppi nousi jo kouluttajan "vapaa"-käskystä, kun makasi mun sivulla ja odotti vapautusta palkalle. No, mulla oli onneksi hihna kädessä ja estinkin sikapossua saamasta palkkaa, otettiin uudelleen ja pyysin kouluttajaa häiritsemään vapaa-sanalla, ja pysyihän se siellä. Kuru kun ei ole koskaan noussut paikallamakuusta, ei edes ulkopuolisten käskyillä. Sitten treenailtiin maahanmenoa ja paikallaoloa vähän keskenämme, kun kouluttaja kierteli jokaisen luona erikseen kommentoimassa. Kuru makasi hienosti, vaikka kiersin sen ympäri ja vaikka vieressä ollut seiskarinkoiranarttu oli levoton ja nousi välillä / kutsuttiin luokse paikalta. Kovin montaa treeniä en viitsinyt ottaa, ettei Kuru kyllästyisi. Sitten tehtiin luoksepäästävyys, ekalla kerralla kouluttaja käveli vain meidän ohi, ja Kuru pysyi hienosti. Toisella kerralla kouluttaja kävi moikkaamassa Kurun, mutta katseli ohi vaan - helpottaa kummasti sitä takapuolen maassa pysymistä, ja pysyihän se. On se kyllä edistynyt tässä liikkeessä tosi kovasti!

Sitten treenattiin seuraamisen ensimmäisiä askelia, sillä kontakti meinaa aika monella koiralla, kuten Kurullakin tippua just niiden ensimmäisten askelien aikana. Ilman palkkaa houkuttimena Kurukin tiputti kontaktin, mutta kun nami ilmestyi nenän eteen, oli riittävästi motivaatiota kenottaa heti ekasta askeleesta lähtien. Niinpä treenailtiin pari kertaa ihan vaan yhden askeleen seuruuta nami nenän edessä, jopa rupesi lyyti kirjoittamaan ilman sitä houkutintakin. Tätäkään en viitsinyt kauheasti hinkata sillä aikaa kun kouluttaja kävi neuvomassa muita vuorotellen, joten Kuru kulutti aikaa kellottamalla kyljellään mun rapsuteltavana. Viimeiseksi tehtiin pujotteluharjoitus, jossa oltiin kaikki ringissä ja jokainen vuorollaan pujotteli muiden ympäri. Kuru aloitti tän, ja koska tyyppi oli jo aika sippi tässä vaiheessa, otin suosiolla namin vasempaan käteen ja palkkailin aina välillä. Hienosti kuitenkin meni, ei mitään vilkuiluja! Samoin muille häiriönä oleminen meni hienosti. On se muuten aika kovasti kehittynyt tässäkin harjoituksessa!

Kotona selkeästi huomaa, että Kuru alkaa jo vähän pehmetä pennulle. Enää ei tarvitse murista joka kerta kun pentu tulee lähelle, vaan Halti saa jo tulla esim. nuolemaan suupieliä ihan rauhassa. Mut hampaita sen ei parane käyttää. Illalla nähtiinkin jo vähän rauhallista sisäpainia, Kuru leikitti Haltia tosi nätisti, siitä löytyy videonpätkäkin flickristä (linkki sivupalkissa). Eikä Kuru enää muutenkaan komenna niin kovasti, vaikka Halti menee itsetuhoisena repimään sen Pyhiä Häntäkarvoja, Kuru ei enää rähähdä vaan murahtaa vaan. Eiköhän noista vielä hyvät kaverit saada! Aika nopeasti Kuru näyttää sopeutuvan.

Tänään jatkettiin Haltin sosiaalistamisharjoituksia, mä käväisin Tapiolan Akateemisessa hakemassa yhden tenttikirjan (jota en saanut kirjastosta, mutta kykenin just ja just satsaamaan 13,50 euroa ;). Halti hurmasi heti bussikuskin menomatkalla, kuski rapsutteli Haltia kun mentiin sisään ja kehui söpöksi. Ja lähti liikkeellekin vasta, kun näki että me ehdittiin keskisillalle ja Halti pääsi sylistä lattialle, aika ystävällistä. Halti matkusti ihan hienosti, aluksi meinasi vähän protestoida, mutta ihan pian tyytyi makaamaan rauhassa lattialla. Alle 10 minuutin bussimatkalla se kerkesi melkein nukahtaa. Sylikyydillä mentiin Akateemiseen ja hain kirjani, sen jälkeen istuskeltiin hetki aukion penkillä ja katseltiin ohikulkijoita. Halti näki tavallisten kävelijöiden lisäksi mm. haitarin soittajan, lastenvaunuja, kävelykeppejä ja ambulanssin. Tyyppi vain istuskeli ja katseli tapansa mukaisesti. Sylikyydillä jatkettiin Sampokujan läpi, missä meidät pysäytettiin kahteen kertaan, kun ihmiset halusivat rapsutella söpöläistä. Ja sehän passasi. Halti oli tosin jo tässä vaiheessa ihan sippi, ja makasi hyvin rauhallisena mun sylissä. Käytiin vielä nopeasti kierros Stockan lemmikkiosastolla, mistä selvittiin tuhlaamatta rahaa, ja mentiin bussipysäkille, jossa pienelle nastamuumiolle riitti jälleen ihailijoita. Koko bussimatkan kotiin tyyppi veti unta palloon lattialla. Ihan sikapätevä pieni matkustaja! Toivottavasti tää matkustus jatkuukin näin helppona.

Tänään Halti oli "yksin" Kurun kanssa ekaa kertaa 10 minuuttia, kun mä vein roskat ja odottelin vähän lisää aikaa oven ulkopuolella. Joka päivä ollaan toki ihan pieniä yksinoloja harjoiteltu, aluksi mentiin vaan portin taakse eri huoneeseen, mutta nopeasti siirryttiin käymään ulko-oven takana, kun Halti ei tuntunut olevan moksiskaan portin takana olosta. Eikä sitä näytä vaivaavan meidän lähtö ovestakaan, mikä on tosi hieno juttu! Aiemmin se on ollut yksin ehkä vaan pari minuuttia, mutta aamulla kävin ulkona 5 minuuttia ja nyt päivemmällä tosiaan 10 minuuttia, ja koirat olivat olleet ihan hipihiljaa. Laitoin nauhoituksenkin koneelle, eikä nauhalle ollut jäänyt mitään ääntelyä. Jes, hienot koirat! Nyt pitäis vaan jaksaa tehdä ahkerasti näitä harjoituksia aina kun Halti on väsynyt, ja malttaa pidentää sitä aikaa riittävän hitaasti.

Tiina