Koirien kirjurilla on taas ollut hiukan opiskelukiireitä, kun tässä viiden vuoden yliopisto-opintojen aikana ei tietenkään ole vielä voinut oppia, että hommia ei kannata jättää viimeiseen iltaan.. No, viime keskiviikkona käytiin Kurun kanssa ihan-oikeasti-viimeisellä ohjatun tokokurssin kerralla tälle syksylle. Edellisen kerran "kurssinpäättäjäiset" pidettiin jo silloin sen takia, että tälle oikeasti viimeiselle kerralle oli tulossa niin vähän porukkaa. Ja niinpä meitä olikin jäljellä enää kaksi: meidän lisäksi prinsessakoira, silkkiterrieri Fritsu ja emäntänsä. Kovin tiukkapipoisesti ei siis tälläkään kertaa treenattu. Ensin sekä kouluttaja että Fritsun emäntä tekivät luoksepäästävyystreeniä Kurun kanssa. Kerran Kuru nousi (kouluttaja on sen mielestä i-ha-na), mutta toisella kertaa jo pysyi nätisti istumassa, ja seuraavat kerrat menivät kuin vettä vaan. Sitten tehtiin seuraamiset yksitellen, Kuru oli ihan tahmea ja flegmaattinen. Kun odoteltiin omaa vuoroamme, se ei edes leikkinyt (!), eikä sitä oikein kiinnostanut syöminenkään, kunhan muodon vuoksi natusteli namit menemään. Mutta kun me pohdittiin flegmaattisuuden syitä, Kuru innostui kouluttajalla olleista nameista, piristyi selvästi muutenkin ja rupesi taistelemaan mun kanssa ihan kunnolla lelusta. Jes! :)

Nopeasti tehtiin liikkeestä seisominen, joka onnistui ihan yllättävän hyvin, ei ollut edes takapalkkaa tms, Kuru vaan sattui nyt onnistumaan siinä tosi hyvin, vaikka se ei tosiaan oo edes kotioloissa varma liike. Perään tehtiin liikkeestä maahanmeno, joka sujui myös kivasti. Kuru teki myös paikallamakuun (yksin, koska Fritsu olisi taatusti jäätynyt siinä tuulessa maatessaan), joka sujui hienosti, vaikka vähän piti käännellä päätä ja korvia takana kulkeneiden koirakoiden suuntaan. Siihen loppuikin meikäläisen muisti treeneistä, kyllä me jotain vielä tehtiin (luoksetulo?), mutten muista ollenkaan, mitä, ja miten sujui. Ei ainakaan mitään maatamullistavaa siis. :D Nyt sitten vaan ahkeraa kotitreenausta talvikauden ajan, ja keväällä taas kurssille. Kuru on edistynyt viime aikoina kovasti, jospa se olis taas keväällä päässyt yhden askeleen eteenpäin.

Loppuviikko sujui koirien kannalta ihan tavallisen tylsästi kotinurkilla lenkkeillen. Vasta tiistai-iltana oli varsinaisesti järjestettyä ohjelmaa, kun käytiin Haltin kanssa tutustumassa yhdessä pk-seudun kaupallisessa "pentuleikkikoulussa". Vähän kyllä tuntui, että menivät hukkaan nekin rovot. Mä olin nimittäin kuvitellut, että pentuleikkikoulussa pentujen olis tarkoitus leikkiä.. Mutta ei. Ihmeellistä niuhotusta. Toki mä ymmärrän, että jos pennuilla menee homma överiksi, kierrokset nousevat liikaa tai joku jää koko ajan alakynteen, niin pennut otetaan syliin jäähylle rauhoittumaan. Mutta mun mielestä kaikki hännänheilutusta villimpi ei tarkoita sitä, että menee överiksi. Niinpä varmaan puolet ajasta meni siihen, että pentuja pidettiin sylissä rauhoittumassa.. ja kaikista 7-8 pennusta vain yksi oli sellainen, joka tarvitsi rauhoittumista. Halti oli kyllä hyvinkin nätisti, mutta koska leikkikaveri oli jäähyllä, ei Haltia tietenkään voinut pitää lattialla sitä härnäämässä. Vähän harmitti sikälikin, että Halti leikki käytännössä koko ajan vain yhden seiskarinkoiranartun kanssa, kun tonne lähdettiin sillä idealla, että Halti tapais erinäköisiä koiranpentuja. Mutta noi ns. seiskarinkoirathan ovat just samannäköisiä keskikokoisia pystykorvia kuin lappalaiskoiratkin. Toki se kerkesi nähdä pari muunkinrotuista, mutta eipä juuri sen enempää päässyt niihin tutustumaan, isommat pennut leikkivät keskenään toisessa tilassa. Halti on kyllä aika fiksu koirankielessä - sellaista arkaa vesikoiranpentua se lähestyi selkeästi rauhallisemmin ja sitten taas riehakkaita pentuja hyvinkin riehakkaasti. Kyllä ne normipennut osaavat, kun niiden vaan antais olla. No, tonne ei siis todennäköisesti toista kertaa tartte mennä. Jotain on mun mielestä pentuleikkikoulussa vikana, jos pentu jaksaa kotona sitten heti perään painia aikuisen koiran kanssa puoli tuntia..

Tänään käytiin taas lenkillä Kirsun, Tiitun ja Beanan kanssa. Koska meillä oli molemmilla aikataulu tälle päivälle, käytiin vain mäennyppylällä pyörimässä. Tosin reilu kaksi tuntia siihenkin saatiin upotettua. :D Halti opetteli juoksemaan isojen koirien perässä, mutta aika säälittävältä se vielä vaikutti, varsinkin pidemmässä ruohossa. Mutta kyllä se siitä, kun tarpeeksi saa harjoitella. Tiitu leikitti sitä taas ihan onnessaan, siitä näkee kuinka paljon se tykkää leikkiä pennun kanssa! Ja mummokoirakin kelpasi Haltille erinomaisesti leikkikaveriksi. Kuru juoksi oikein sydämensä kyllyydestä, kun edellisestä riekkulenkistä oli venähtänyt jo viikko, vaikka tietty Kuru on saanut juosta pieniä pätkiä irti ihan meidän kotinurkillakin. Selkeesti se kuitenkin kaipaa tota kunnolla juoksemista ja etenkin riittävän nopeita ja rajuja leikkikavereita. Halti ei tällä kertaa väsähtänyt ennen kuin vasta siinä parin tunnin jälkeen, kun oltiin jo lähellä autoa - kyllä se on kasvanut nopeasti! Tietty me oltiin pienellä alueella, eikä liikuttu montaakaan kilometriä, mutta vielä pari viikkoa sitten se väsähti ihan vaan tuostakin "lenkistä". Autossa se toki sitten veteli sikeitä.

Koiratreffeiltä ajettiin suoraan Lauttasaareen hakemaan Haltille eka nelosrokote ja Kurulle rabiesrokote. Mulla oli hienoisia vaikeuksia selviytyä kahden hihnaääliön kanssa se n. 50 metrin matka autolta klinikalle, mutta päästiin kuitenkin perille. Vaaka näytti Kurun kohdalla jotain 16,9-17 kg, ehkä se 17 kg on lähimpänä totuutta. Haltille vaaka näytti painoksi tasan 6 kg. Aika iso mötikkä sekin jo on, varmaan melkein tuplannut painonsa luovutuksen jälkeen. Lääkäri tarkisti ensin Kurun, kuunteli sydämen ja keuhkot ja laittoi rokotteen. Kuru ei huomannut mitään, kun mä keskityin syöttämään sille namia. Nyt se jännitti pöydällä oloa paljon vähemmän kuin viimeksi, kun ei oo onneksi tarvinnut pitkään, pitkään aikaan käydä lekurissa missään ikävissä asioissa. Sitten oli Haltin vuoro, kun ensin saatiin se tietokoneen johdoista irti.. :D Eläinlääkäri tarkisti silmät, korvat, hampaat ja pallit sekä kuunteli keuhkot ja sydämen, ja kaikki oli kunnossa niin kuin jo luovutustarkissakin. Ja rokotetta varsinkaan Halti ei kerennyt tajuta, kun ahnehti namia mun nyrkistä. Ahne pieni possu, niin kuin kuuluukin! Tän keikan jälkeen sekä Kuru että Halti ovat maanneet lattialla "taju pois", taisi olla vähän väsyttävä reissu. Hyvä niin, jospa iltahepuleilta säästyttäis tänään.

Tiina