Maanantaina oli varsinainen tehososiaalistamispäivä. Aamulla lähdettiin Haltin kanssa bussilla Ruoholahteen, Riston työpaikkaa kohti. Bussimatka meni hienosti, vaikkei päästykään keskisillalle lastenvaunupaikalle, vaan piti mennä ihan taakse matkustelemaan. Haltia vähän harmitti bussipysäkillä odotellessa, kun kukaan ei tullut moikkaamaan pientä reppanaa, vaikka se kuinka vimmatusti yritti heiluttaa häntää kaikille. Voi pientä. Riston työpaikan pihalla se sitten sentään sai lällytystä osakseen oikein reippaasti, kun puoli tusinaa Riston työkaveria oli houkuteltu paikalle pentua katsomaan. Halti rakastui erityisesti yhteen Riston naispuoliseen työkaveriin, joka antoi sen nuolla naamaa ja kiivetä syliin.. :D Ja olivat ne muutkin tietysti pienen littakorvavispilähännän mielestä kivoja. Kun kaikki oli Haltin mielestä moikattu ja kierretty läpi tarpeeksi monta kertaa, Halti olis mielellään siirtynyt sit ohikulkijoiden paijattavaksi. Taas sai pentuparka pettyä, kun eivät ne kaikki ihmiset olleetkaan ihan Hänen Ylhäisyyttään varten täällä. Riston työpaikalta jatkettiin kävellen metrolle, ja metrolla kuljettiin Ruoholahdesta Hakaniemeen. Metrossakin Halti otti ihan coolisti, vähän sitä jänskätti itse kävellä laiturilta metroon pienen kolon yli, mutta ei sen tarvinnut miettiä kuin pari sekuntia, ja se loikkasi hienosti menemään. Ulos metrosta se tulikin jo sit ihan miettimättä. Metromatkalla se kerkesi jo namien kerjäämisen ja silmiin tuijottelun jälkeen käydä nukkumaan, oli vissiin sen verran tasaista kyytiä.

Hakaniemestä mentiin sitten sporalla Pasilaan, tääkin matka meni ihan yllättävän hienosti, vaikka spora oli aika täynnä. Istumapaikka kuitenkin saatiin, ja suurimman osan ajasta Halti makasi penkin alla, kunhan vaan malttoi alkumatkan jälkeen olla menemättä ihmisten luokse. Ensinhän se kuvitteli, että nyt tultiin johonkin kivaan paikkaan, jossa saa moikata ihan kaikki. :D Pasilan asemalta hypättiin junaan, jolla matkustettiin sitten Leppävaaraan. Tässä vaiheessa Halti alkoi olla jo aika sippi, ja junassa se veteli sikeitä penkin alla koko matkan, ei huomannut ees konduktööriä. Leppävaarasta hypättiin taas bussiin, jossa Halti jatkoi uniaan ihan suvereenisti, vaikka bussi oli täynnä luennolle meneviä teekkareita ja paikkakin oli ihan avautuessa ja sulkeutuessa suhisevan takaoven vieressä. Penskaa ehti näillä matkoilla lällyttää vaikka kuinka monta ihmistä. Oli miehiä, naisia, yksi lapsikin, univormuun pukeutunut, pipopäinen, kikkarahiuksinen, vähän viinalta haisevia, pitkään hameeseen pukeutunut, matkalaukkua vetävä ihminen jne. Ja kaikkia tyyppi vaan rakastaa ja heiluttaa vimmatusti häntäänsä.

Kotiin käveltiin sitten tosta TKK:n rakennusten välistä nurmikoita pitkin, ja pidin tuhmasti pentua irti, vaikka liikkeellä oli tosi paljon porukkaa (kello oli just 12 ja luentojen välinen tauko, kun kaikki käyvät syömässä). Hyvin sillä on edelleen korvat päässä, mammanmussukka. Nyt pitäis kyllä koputtaa puuta.. Hienosti se tuli luokse aina kun pyysi, vaikka nurmikoiden välissä menevillä kävelyteillä meni tosiaan reippaasti ihmisiä, ja nurmikot ovat täynnä Haltin mielestä tosi herkullista hanhenkakkaa. Ketään se ei käynyt ilman lupaa moikkaamassa. Oltiin jo päästy vilkkaimmasta paikasta vähän väljemmille vesille, kun yllättäen rupesikin kuulumaan yleinen vaara -hälytyksen testausta. Ensin siis kuului kaiuttimista sanat "hälytyksen testaus" ja sen jälkeen moikui yleisen vaaran merkkiääni ja tää toistui muutamaan otteeseen. Vähän mulla oli itellä jännäkakka, että kuinkahan käy, kun pentukin oli edelleen irti. Vähän se laittoi korvia aluksi suippoon ja ihmetteli, mikä ääni se oli, mutta jatkoi sit puuhiaan ihan niin kuin ennenkin. Fiksu penneli! Ja tän 3h reissun jälkeen sillä oli vielä virtaa riehua Kurun kanssa, kun tultiin kotiin. Jepjep.. :D

Keskiviikkoiltana saatiin vähän yllättäen lisää totuttelua koviin ääniin, kun meidän iltalenkin aikana läheisellä länsimetron työmaalla tehtiin räjäytys. En itse asiassa ollut tajunnutkaan, että se on niin lähellä, mutta sekä varoitussireenit että itse räjähdys kuuluivat varsin selkeästi meille asti. Varoitusäänistä Halti ei välittänyt yhtään mitään, räjähdyksen ekassa osassa se pisti vähän korvia suippoon sekunniksi, mutta heti sen jälkeen oli kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, eikä välittänyt seuraavasta räjähdysäänestä mitään. Ja joo - noi metrotyömaan räjäytykset eivät ole mitään pieniä.. Onneksi on ne varoitussireenit, koska mä olisin saanut itse paskahalvauksen jos olisin kuullut sen äänen varoittamatta. Nyt osasin olla itse aika normaali, niin pentukaan ei varmaan tajunnut että tilanteessa olis mitään ihmeellistä. Tai no, tietenkin mä tuijotin sitä hermostuneena herkeämättä, ei se ehkä ihan normaalia oo.. mutta ainakaan en ite hätkähtänyt.

Kuru-parka on saanut tyytyä ihan tavallisiin lenkkeihin tässä arkiviikon aikana, niin kuin pentukin. Vähän sentään käytiin sunnuntaina tokoilemassa sillä meidän vakkariparkkiksella. Onnistuinkin sitten leikittämään Kurua niin, että se tipahti kyljelleen asvalttiin, kun sen ote narulelusta lipesi. Hyvä minä, ei ehkä kannattais tunkea sitä lelua kaksinkerroin suuhun, kun lelun suoristuessa se sitten lipeää. Toivottavasti ei käynyt kuinkaan, ainakin Kuru jatkoi leikkiä välittömästi niin kuin mitään ei ois tapahtunutkaan, eikä se oo kipeältä vaikuttanut sen jälkeen. Fyssarin määräaikaishuoltokin on onneks ens viikolla. Varmasti sieltä jumeja joka tapauksessa löytyy. Maanantai-iltana mä onnistuin vielä reilun puolen tunnin jatkuvalla soittelurumballa hankkimaan Kurulle paikan Lappalaiskoirat ry:n järjestämään luonnetestiin 20.-21.11. Vähänkö jännää! Saas nähdä, mitä siitäkin tulee, kun omistajaa jänskättää jo nyt. :D Ehkä normaalia ihmistä ei jännittäis, mutta mä oonkin se tyyppi, joka on Katselmuskehässäkin hartiat korvissa ja veri kiertää hädintuskin päähän asti. Vaikka tuolla mun ei ees tartte tehdä sen vertaa kuin Katselmuksessa, kunhan hengailen siinä narunpäässä, ei tartte eikä ees saa komentaa.

Mielenkiintoista kyllä nähdä, mitä Kuru sitten siellä testissä oikeasti tekee. Tuomarit se varmaan moikkaa omaan tapaansa innokkaasti, varmaan puikkaa kuonollakin, jos on sillä tuulella.. Ihmettelisin kovasti, jos ei lähtis leikkimään tuomarin kanssa lelulla. Ja viimeistään mun kanssa sen pitäis kyllä leikkiä, tai sit on maailmankirjat sekaisin. Kelkkaa sen ainakin kuvittelis haukkuvan, mutta missä kohtaa, en osaa arvioida. Jos se tekee niin kuin arkielämässä, niin kuvittelisin sen menevän aika helpolla sitten tsekkaamaan sen kelkan, voi olla että mun tarttee mennä myös katsomaan sitä lähempää (ja jossen oo tarpeeksi nopea, se nostaa koipea siihen todettuaan sen vaarattomaksi..). Toisaalta eipä se oo koskaan mitään tommosia liikkuvia hirvityksiä nähnyt, joten vaikeaa on arvata, mitä käy. Puolustushalua luulisin siitä kyllä löytyvän, sitä ihmettelisin tosi kovasti, jos se ei yhtään yrittäisi puolustaa, kun se arkielämässä niin kuitenkin tekee. Kuinka paljon - jaa-a, tosi vaikea arvioida sitäkin. Mut haukkua luulis irtoavan. Haalariin ja tynnyriin reagoimisesta on myös vaikea sanoa mitään, kun sellaisia ei tosiaankaan oo tullut vastaan aiemmin. Katselin just uudelleen Tiitu-emon luonnetestivideota, ja voisin kuvitella, että aika samanlainen reaktio sieltä irtoais, eli nopea sinkoaminen hihnan päähän ja sit kohtuullisen nopeasti takas. Pimeähuone.. ei mitään hajua. Näinköhän sillä on ees mitään mielenkiintoa etsiä mua, siellä on epäilemättä muitakin hajuja. :D En usko, että seinäkokeessa yrittää itseään puolustaa. Ja paukkuihin se ei ole koskaan reagoinut, mutta eipä sille oo koskaan ammuttukaan. Muita paukkuja se on kuullut, eikä niistä oo välittänyt, mutta onhan se starttipistooli ihan erilainen ääni. Jännä nähdä, mitä sitten todellisuudessa tapahtuu!

Tiina