Viime viikon lopun pojat viettivät hiljaiseloa ihan tässä kotinurkilla lenkkeillen. Tosin Halti löysi hauskuutusta ihan näistä tutuistakin ympyröistä: ihmispaskaa.. Sunnuntaina se kävi ensin kierimässä ihmispaskassa, jonka jälkeen puoli pentua oli liisterissä. Yääääk! Halti joutuikin sitten perusteelliselle pesulle, tyyppi piti hinkata koirashampoolla ja silti musta tuntuu, että sen toinen kylki vieläkin vähän tuoksahtaa. Toisen kerran se löysi paskaa ihan iltalenkkireitin varrelta ja päätti tällä kertaa nauttia kasan sisäisesti. Yäk, yäk, yäk... olipa tosi kiva pimeässä haeskella korvat menettänyttä penskaa ja löytää se syömästä paskaa, kun nostin sen kasalta pois niin maiskutteli vielä mennessään. Voi yrjö! Ja kaikista uskomattominta tässä on, että tää jälkimmäinen kasakin löytyi ehkä n. 10 metrin päässä lähimmän kerrostalon kulmalta. Huoh. Nää teekkarit ovat vissiin elukoita. No, tiedänpähän ainakin tästä lähin pitää penskan hihnassa siinä kohtaa.

Maanantaina ajelin päivällä Haltialaan lenkkeilyttämään koirat, oli ihana pakkaspäivä ja maa sopivasti jäässä, joten koiratkin tulivat pellolta ihan koirien näköisinä. Tunnin verran kerettiin kävellä ennen kuin piti lähteä takaisin kotiin. Kurullekin teki selvästi hyvää päästä oikein kunnolla juoksemaan, eikä vastaantulijoita onneksi ollut ruuhkaksi asti. Kurun olis kovasti tehnyt mieli leikkiä, ja kun Halti on vielä sen verran pieni rääpäle, niin vähän jyräämiseksi meinaa mennä. Kyllä ne välillä leikkivät ihan nätistikin takaa-ajoleikkejä, mutta Kuru olis kaivannut vähän painimista jne. jotka eivät ihan vielä penskan kanssa onnistu. No, uskoi se sentään onneksi aika helposti, kun komensin sen pois pennun kimpusta.

Tiistaina käytiin Haltin kanssa illalla tapaamassa Aikin huomassa ollutta Jaakko-porkkispentua, joka vielä etsii sitä Ihan Omaa Kotia (joka ilmeisesti olikin ainakin lähellä löytymistä). Risto heitti meidät autolla Manskun varteen ja siitä lähdettiin pentujen kanssa keskuspuistoon. Olipahan hiukan hienommat ulkoilumahdollisuudet siinä keskustan tienoilla kuin meillä! On se keskuspuiston läheisyys vaan aika hyvä etu. Pennut saivat leikkiä isohkolla kallioalueella, ja nauttia ensilumen tapaisesta. Kyllä maahankin jotain valkoista jäi, vaikka se sitten sulikin samana iltana ainakin meiltä pois. Tosi hienosti pojilla meni leikit, vaikka Jaakko on viisi viikkoa Haltia nuorempi. Ne olivat myös ikäerosta huolimatta ihan hämmästyttävän samankokoiset! En tiedä onko Halti vaan joku pikkutirri, kun alkuviikosta kotivaa'alla punnittuna se painoi 7,2 kiloa. Mutta onhan tossa tietysti rotuerokin, ovathan ne lapinporokoirat vähän isompia. Tyypeillä riitti leikkihaluja ainakin sen tunnin verran, mikä räntäsateessa jaksettiin värjötellä. Vain kerran Haltilla oli jotain tiukempaa asiaa Jaakolle, mutta senkin ne pennut selvittivät keskenään ihan rauhassa. Hyvät juoksut ja painit ne saivat keskenään aikaiseksi, kiitti Aikki! Takaisin suunnattiin julkisilla, ja just sopivasti meidän ehdittyä pysäkille tulikin oikea bussi. Puoliväliin matkaa Halti jaksoi istua ja kerjätä multa nameja, sitten väsähti sen verran että nukkui loppumatkan penkin alla, ja mulla oli vaikeuksia saada sitä ylös oman pysäkin kohdalla. Koska sää oli siinä vaiheessa jo tosi ankean vesisateinen, päätin että jäädään odottamaan toista bussia, jolla päästäisiin paljon lähemmäs kotia, ja pitelin penskaa sitten kymmenen minuuttia sylissä, ettei se jäätyisi, kun toinen bussi oli myöhässä. Toisessa bussissa Halti rupesi vetelemään välittömästi sikeitä.

Tänään Kurulla oli pitkästä aikaa fyssarin "määräaikaishuolto". Haltin joutui jäämään ekaa kertaa ihan yksin ilman Kurua kotiin vähän pidemmäksi aikaa, joten kävin aamulla n. 1,5 tunnin lenkin sen kanssa väsyttääkseni sen. Hienosti se jäikin yksin herkkujensa kanssa, ja nauhoituksen perusteella oli ollut ihan hipihiljaa kotona. Kuru oli aika innoissaan päästessään fyssarille, olis vetänyt kovin mielellään suoraan sinne fyssarin huoneeseen. Ei paha, tykkää siis ilmeisesti siitä hommasta. :) Tällä kertaa Kuru antoi fyssarin hoitaa seistenkin itseään, kun yleensä homma on onnistunut vaan kyljellään maaten. Alun jälkeen toki hoitoa jatkettiin kyljellään, kun suurin osa hommista pitää niin tehdä kuitenkin. Mut Kuru selkeästi on jo niin tottunut tohon hommaan, että se jännittävä seisominenkin onnistuu ihan hyvin, kun se tietää että fyssarin hoito tekee vaan hyvää. Tällä kertaa Kurusta ei ees löytynyt mitään sen kummempia juttuja, niitä normaaleja jokakoiran jumeja tietenkin oli, muttei sen suurempaa. Olin itse asiassa aika yllättynyt, ettei se ollut sen enempää jumissa, koska se on tässä välissä kerennyt vetää ympäri savisella pellolla, tiputin sen silloin kerran kyljelleen asvaltille vetoleikkiä leikkiessä jne.. mut ilmeisesti se palautuu noista aika hyvin. Positiivista joka tapauksessa! Jos ei siis mitään ihmeempiä satu, seuraava määräaikaishuolto on vasta ensi vuoden puolella. Hyvä homma!

Iltapäivällä käytiin treffaamassa Janikaa ja Noppaa Haltialassa. Hiukanko oli Nopallekin kasvanut koipia, mutta on toi Halti vielä huvittavan näköinen koipeliini Noppaan verrattuna. :D Tunnin verran kerettiin kävelemään joenrantaa pitkin, ja kakarat kaahottivat menemään. Keli oli märkä, ja niin olivat pennutkin, Haltin turkki menee ihan järkyttävän näköiseksi kun se kastuu. Se ei penskojen menoa haitannut, ja Haltin mielestä oli vaan siistiä lutrata lätäköissä, vaikka ihan vaan se juokseminen riitti kastelemaan.. Kivasti pennuilla kuitenkin meni, vähän loppua kohden huomasi että niitä rupesi väsyttämään, kun välillä tyyppien piti vähän kiroilla toisilleen. Mutta ihan loistavia painikavereita nuo ovat toisilleen. Ihan lopuksi Noppa onnistui joutumaan tyhjänä olleen lammasaitauksen sisään, vaikkei aidassa edes ollut mitään reikää - ilmeisesti se meni vaan verkonsilmästä sisään. Takaisin se ei sitten osannutkaan tulla, mutta onneksi hätä keinot keksii ja verkko oli niin joustavaa, että sen pystyi nostamaan irti maasta ja Noppa pääsi verkon ali taas meidän luokse. Eipä tullut mieleenkään, että pennut pääsisivät siitä verkosta läpi! On vaan tullut sattuneesta syystä lenkitettyä tota isoa koiraa siitä ohi, niin ei oo tullut sellaista tilannetta vastaan. Täytyy muistaa olla jatkossa viisaampi, kunnes noi kääpiöt kasvavat. Kiitos Janikalle erinomaisesta lenkkiseurasta, täytyy ehdottomasti ottaa pian uusiksi! 

Tiina