Lauantaina Halti pääsi Ruuti-lapinporokoirapennun kanssa Haltialaan leikkimään. Perjantaina ja lauantaina tuli lunta ja tuuli oikein huolella, ja Haltialan vähätkin polut olivat ihan lumen peitossa. Siitä huolimatta me päästiin kuitenkin kävelemään yhtä kävelytietä pätkä, ja pennut tarpoivat lumessa. Kuin ihmeen kaupalla me Ruutin emännän kanssa pysyttiin "pinnalla" ja osuttiin ilmeisesti sopivasti sen peittyneen polun kohdalle. Pennuilla taisi olla hauskaa, Ruuti vaikutti aika samanlaiselta leikkijältä kuin Haltikin - ei mitään kauhean hurjia leikkejä, mutta sellaista kivaa painimista ja nyhjäämistä. Kun oltiin selvitty tuuliselta kävelytienpätkältä (edestakaisin piti kävellä, kun toisessa päässä vastaan tuli latu), käytiin vielä tyhjällä, auratulla (!) laitumella juoksuttamassa pentuja. Kun lunta ei ollutkaan korviin asti, niin pennut vähän innostuivatkin kisaamaan. Hauskaa siis oli, kiitos Ruutille emäntineen seurasta! Halti taitaa kyllä tosissaan meinata jäädä kääpiöksi, kun se oli kaksi viikkoa nuorempaa narttupentua ihan selvästi pienempi.. no, ovathan ne porokoirat vähän isompia, mutta silti. Voi Halti-hassukka, voisit vaikka vähän kasvaakin välillä.

Maanantaina meillä oli perinteeksi muodostuneet treffit Kirsun, Janikan, mammakoirien ja Noppa-penskan kanssa. Mulla oli taas täysi työ pidellä mun kahta hihna-apinaa, jotka hinasivat parhaansa mukaan mua lenkkikavereiden luokse.. huoh. Homma helpotti onneksi aika pian, kun sain ees Haltin hihnasta irti, ja pian Kurunkin. Käveltiin jälleen lenkki sen ison kiven luokse, ja palattiin ihan suosiolla omia jälkiämme, tällä kertaa ei tainnut ihan kaikilla olla aikaa eksymislenkkiin. Hyvä lenkki me joka tapauksessa saatiin, aikaa taisi mennä joku 1,5 tuntia. Ja mikä parasta - Noppa onnistui irrottamaan Haltilta ne oikean puolen pentukulmurit! Lenkin puolivälissä katselin vielä Haltin suuhun, että siellä ne nököttävät paikoillaan, mutta loppupuolella pentumylläkästä kuului kiukkuinen älähdys, ja hetken päästä huomattiin, että Haltilla ei oo yhtään kulmuria. :D Eikä kauhean pitkää aikaa ehtinyt kulua, kun Haltin turkki oli yhtäkkiä ihan veressä - Nopalta oli lähtenyt eka kulmuri irti. Hyvin tehokas lenkki siis! Noppa taas hauskuutti meitä vaanimalla muita koiria kuusenoksien alla. Se on niin huvittava, kun jää oksien suojaan kyttäämään ja hurjana hyökkää sieltä sitten ohikulkijan kimppuun leikkimään. Leikittipä se tosikko-Kuruakin, joka tosin keskittyi lähinnä haisteluun ja oksien mutustamiseen. Kiitos taas Kirsulle ja Janikalle erinomaisesta lenkkiseurasta!

Tiistaiaamuna käytiin pitkästä aikaa Cissen, Sipen ja Ronjan kanssa Nurmijärven maisemissa lenkillä. Se metsä on kyllä uskomaton - tie oli jopa aurattu, eikä yhtään vastaantulijaa! Haltikin näki ekaa kertaa Sipen ja Ronjan. Reippaasti se tervehti, Ronjan piti pitää vähän älämölöä sille niin kuin vieraille koirille vissiin yleensäkin, mutta nopeasti sekin tottui Haltin läsnäoloon. Ja pian se löysikin ilmeisesti sisäisen pentunsa, ja leikitti Haltia aivan mielettömästi. :) Haltilla oli niin kivaa isojen koirien kanssa! Kurunkin Ronja onnistui houkuttelemaan leikkiin, vaikka Kuru on viimeisen kuukauden verran ollut ihan ankean tylsää lenkkiseuraa ja haistellut vaan menemään. Kyllä Kurukin lämpenee, kun vaan tarpeeksi jaksaa haastaa leikkiin. Mun koirat olivat siis erinomaisen tyytyväisiä lenkkiin, ja niin oli niiden emäntäkin. Kiitos Cisse.

Tiistai-illaksi me päästiin vielä treenaamaan agilityä Aikin, Kimmon, Piin ja Rhoon seurassa. Mun oli pakko ottaa Haltikin mukaan, kun tyypit olivat olleet jo yksin viitisen tuntia (olin lyhyen päivän töissä). Halti sai viettää aikaansa agitilan pikkuhäkissä ja Kuru meidän omassa kevythäkissä, josta sen teki mieli kommentoida Piille ja Rhoolle, kunnes sen näkyvyys peitettiin. Me tehtiin alkuun vähän suoraviivaisempaa rataa, pari aitaa ja putki, ja ne sujuivat ihan yllättävän hyvin, vaikka mun piti osata tehdä homma sitten peilikuvanakin, mikä on vasenjalkaiselle aika haastavaa. Mutta sujui se sitten. Välillä tehtiin sellaisia kieputuksia, että mun aivot eivät millään meinanneet pysyä enää mukana pelissä, mistä piti mennä minnekin ja minkälainen ohjausliike piti mihinkin väliin ehti tehdä. Huh! Mutta Kuru-parka on niin kiltti ja kuuliainen (!), että se menee just minne se ohjataan eikä ees hermostu, vaikka mä tupeksin sata kertaa. Aikin treenit omien koiriensa kanssa näyttivät, eh, hieman sujuvammilta. Mulla on vielä aika paljon matkaa siihen.. Lopuksi käytettiin viisi minsaa siihen, että opetettiin Haltille putkeen menemistä. Tyypillä oli ollut aika tylsää häkissä maatessa, joten sai sitten ees hyvän kokemuksen kaiken sen odottelun jälkeen. Ja sehän meni putkesta kuin vanha tekijä. Ekalla kerralla se mietti puoli sekuntia putken suulla, tulisko mun luokse, mutta kiiti sitten hienosti läpi. Sen jälkeen se juoksi heti putkeen kun Aikki vaan irti päästi. Ja kun tehtiin pientä mutkaakin putkeen, tyyppi rallasi täysiä läpi. Aika taitava penneli! Kyllä siitä vielä agilitykoira tulee, tai no, ainakin putkikoira. :D Kiitos Aikille ja Kimmolle treeniseurasta, ihan mahtavaa, että me päästään näin treenaamaan.

Tämän päivän paras uutinen tuli Villi-Joikhuilta: Unna eli Villi-Joikhu Unelma on todettu ultrassa tiineeksi. Kurusta tulee siis isäkoira! Ja Tiitusta mummo! Lisää pennuista voi kysellä suoraan Anskulta, kennel Villi-Joikhu.

Tiina