Viime päivityksen jälkeen ollaan ehditty tekemään jo monenlaista, mutta sihteerillä on pitänyt kiirettä. Viime viikon keskiviikkona käytiin aamupäivällä lenkkeilemässä taas Kirsun, Janikan, Beanan, Tiitun ja Nopan kanssa Paloheinässä. Tällä kertaa pysyttiin kiltisti tutuilla poluilla, koska mulla oli aikataulu ja piti ehtiä ajoissa pois metsästä. Niinpä kierrettiin "vain" reilun tunnin lenkki ja käytiin katsomassa sitä jättikokoista kivenjärkälettä, jonka ohi kuljettiin yhdellä aiemmalla eksymislenkillä. Tällä kertaa meillä oli siis kuitenkin selvät sävelet ja ainakin Janika tiesi, missä ollaan, vaikka mä en ehkä ihan niin kartalla ollutkaan. Meidän mestarisuunnistaja! Vähän dramatiikkaakin mahtui lenkkiin, kun puolivälissä huomattiin, että Nopalla oli verta otsassa vähän reilumminkin. Ihmeteltiin tietenkin, kun ei oltu huomattu mitään tappelua tai kiljahdusta, ja pian meillä välähtikin. Vilkaisin Haltin suuhun ja kappas - sieltä olikin irronnut vasen yläkulmuri ja sen vieressä ollut yläetuhammas. Noppa näytti kyllä aika katu-uskottavan hurjalta. :D Mutta hyvä siis, että kakaran hampaat näyttävät lähtevän ihan ajoissa itsekseen.

Lenkin jälkeen ajelin kotiin ja iltapäivällä Kurulla oli fyssariaika, jonka mä olin varannut vähän varmuuden vuoksi, kun olin ollut huolissani Kurusta. Fyssari vähän ihmettelikin, että eikös meidän pitänyt nähdä vasta ensi vuoden puolella. Mä sitten tietenkin selitin kuinka olin taas vähän hysteerinen, kun tyyppi ei rallaa lenkeillä entiseen malliin.. Kuru oli todella, todella nätisti ja rauhallisesti fyssarin luona. Eihän se oo enää pitkään aikaan viitsinyt yrittää mitään rimpuiluja, mutta nyt se antoi fyssarin hoitaa itseään seistenkin (yleensä se menee aina maahan eikä suostu seisomaan, kun hoidetaan). Mun yllätykseksi sieltä ei sitten kuitenkaan mitään sen ihmeellisempiä jumeja löytynyt. Jotain pientä, mitä nyt kaikilla tuppaa olemaan, muttei mitään huolestuttavaa. Fyssari totesikin mulle, että kuule, taitaa Kuru olla vaan aikuistunut. No, taidan kyllä kallistua samalle kannalle fyssarin kanssa. Mutta enhän mä hysteerikko sitä voinut osata ajatella. Hyvä näin! :D

Viime viikonlopun mä vietin Messarissa voittajanäyttelyissä katselemassa lappalaiskoirakehiä ja "vähän" shoppailemassa. Riittää ainakin koirille herkkuja jonkin aikaa.. ja Haltille piti tietenkin ostaa samanlainen hieno solkipanta ja hihna kuin Kurullakin on. Koska Risto oli laivalla pe-la, niin mun piti lauantaiaamuna riehuttaa Halti väsyksiin, että se jaksaisi olla yksinolon nätisti. Sehän tarkoitti aika aikaista heräämistä, mutta toisaalta, saatiinpahan kulkea ihan rauhassa - ei todellakaan ollut paljoa porukkaa liikenteessä kuuden maissa.. Koirat olivat yksin kuusi tuntia, mikä taitaa olla pisin aika, minkä Halti on joutunut olemaan yksin. Ja nauhoituksen mukaan tyypit olivat olleet täällä aivan kiltisti hipihiljaa. Aika pätevät!

Tällä viikolla käytiin tiistaina lenkillä taas Kirsun ja Janikan porukan kanssa. Koska tällä kertaa ei kenelläkään ollut kiirettä mihinkään, päätettiin vähän seikkailla uusilla poluilla. Löydettiinkin hieno reitti, jolla päädyttiin Haltialan peltojen laitaan - eikä tarvinnut ylittää latua kuin kaksi kertaa! Takaisin päätettiin löytää uusi reitti, mutta se ei mennyt ihan yhtä nappiin kuin menomatka.. :D Päädyttiin sitten rämpimään umpihangessa yksi metsäpätkä, mutta onneksi se ei ollut kovin pitkä eikä rankka, kunto ei olis muuten kestänyt. Vaan jälleen Janikan suunnistustaidolla päädyttiin tarkasti just siihen, mihin oli tarkoituskin. Aika erinomaisesti suunnistettu, koska mä en juuri kartalla pysynyt, vaikka pari karttaa nähtiinkin. Nopalla ja Haltilla oli taas hyvät riehuleikit ja Kurukin viitsi vähän leikkiä Nopan kanssa. Ehkä se vähitellen löytää takaisin niistä hajumaailmoistaan ja muistaa leikkiäkin lenkillä, kun kerrankin on kunnon porukka.

Tänään meillä oli aamulla yhdeksältä agilitytreenit Aikin kanssa uudessa paikassa - Agimestassa Espoon perukoilla. Hieno halli se kyllä oli, ja tosi hyvä tekonurmialusta, ei yhtään liukas, vaikka mä siellä sipsuttelin sukkasillani. Kuru ei alkuun tehnyt muuta kuin haisteli, mutta kun Aikki saapui paikalle, se tajusi että täällähän treenataan sitä kivaa juttua. :) Haltikin oli mulla mukana kevythäkissä kiljumassa, se ei oikein sinne rauhoittunut, vaikka sillä oli iso siankorva ja peuran kurkkutorvi syötävänä. Höh. Me treenattiin ihan vaan perusvalssia, joka tuntuu olevan mulle niin vaikeeta, niin vaikeeta. Kuruhan menee just sinne, minne ohjataan. Alkuun se sai rallittaakin vähän kahden aidan, putken ja kahden lisäaidan yhdistelmällä, ja sieltä se motivaatio löytyikin. Alkoi se valssikin multa sujua, kun tarpeeksi kuivaharjoittelin, mutta saas nähdä, osaanko enää huomenna... Välillä Aikki treenasi Rhoon kanssa, ja hitto, että se koira onkin sikanopea. Ja Aikki aika hiton paljon sujuvampi liikkeissään kuin meikäläinen! :D Sitten otettiin taas Kuru hommiin ja harjoiteltiin rengasta. Vaikka se edellisellä kerralla eri paikassa oli tosiaan täräyttänyt täysiä renkaan ketjuja päin, nyt se ensimmäisen kiertoyrityksen jälkeen hyppäsi sen täysin sujuvasti. Vähänkö pätevä! Sitä sitten toistettiin muutamaan otteeseen, ja hienosti sujui! Jes, ei siis jäänyt ilmeisesti sen suurempaa traumaa siitä. Kokeiltiin vielä puomin alastulokontaktia (2on2off) niin, että Kuru kiipesi pöydän kautta alastulokontaktille ja Aikki palkkasi, kun se oli oikeassa asennossa. Jo toisella kerralla se onnistuikin siinä niin, että saatettiin syötellä sille namia siitä oikeasta paikasta ihan rauhassa. Tätä pitäis nyt kyllä oikeasti harjoitella sitten reilusti kotona. Kiitos taas Aikille opetuksesta!

Illaksi oltiin sovittu lenkki Pian, Hennan, Tuulin ja Rovan kanssa Haltialaan. Halti ei järjissään meinannut pysyä, kun tajusi, että sieltä tulee pentukin sen leikkikaveriksi. Siskon kanssa on vissiin aika ylivoimaisen hauskaa leikkiä. :) Reilu puolitoista tuntia me tarvottiin lumessa ja koirat saivat juosta ja painia. Yllättävän hyvin siellä pelloilla näkikin, vaikkei ollut mitään lamppuja tms, ei mulla ollut mitään vaikeuksia nähdä eteeni. Metsässä ei olis onnistunut. Lenkin alkuun Kurukin innostui Tuulin kanssa juoksemaan, mutta valitettavasti jossain lenkin puolivälissä se sai päähänsä nylkyttää Tuulia, ja siitä ajatuksestahan se ei sitten eroon päässyt. Aikani katseltuani otin sitten Kurun hihnaan, koska siihen hommaan ei mitään järkeä tullut. Halti ja Rova sitten leikkivät Tuulin kanssa senkin edestä. Vielä ihan lenkin lopussa ennen autoja tyypit intoutuivat leikkimään jonkun hukkaamalla hanskalla oikein pidemmän kaavan kautta. Olipas hauskaa nähdä Tuulia ja Rovaa ihmisineen pitkästä aikaa!

Tiina