Perjantaina Kuru ja Halti pääsivät tapaamaan tuttujen Janikan ja Nopan lisäksi Mirkan, Hiilen ja Narun. Paloheinän metsissä me lenkkeiltiin edelleen, ja Kurun mielestä se oli varmaan paras lenkki ikinä.. Hiili ja Naru olivat nimittäin aika hemaisevia, ja Kuru viipotteli menemään niiden perässä täysin aivokuollut ilme naamalla. Hiili nyt sentään vaivautui vähän ärähtämään kun Kuru yritti ahdistella, mutta Narua ei tuntunut ees haittaavan, siellä ne mennä rytistelivät pitkin metsiä. No, se on Kurun eduksi sanottava, että ei se ihan täysin ääliönä mennyt, se pystyi sentään juoksemaan muutenkin kun vain ihanien tyttöjen perässä eikä ollut läheskään yhtä ärsyttävä kuin yleensä. Ja pystyi lopettamaan käskystä edes hetkeksi. Hyvää liikuntaa se joka tapauksessa sai, koska tytöt houkuttelivat sen hankeen juoksemaan, ja hanki ei ihan kantanut Kurua, niin aika rankkaa taisi olla. :P Halti ja Noppa saivat myös hyvät painit keskenään, ja Noppa taisi saada uudet idolit palvottavaksi "isoista tytöistä". Hiili, jota ei tosiaan innostanut pentujen kanssa leikkiminen, oli Nopan mielestä tosi siisti tyyppi, ja Naru, joka on suunnilleen Nopan kokoinen, oli myös hauska leikkikaveri. Kaikenkaikkiaan siis ainakin mun koirille erinomaista liikuntaa. Eikä ees eksytty, vaikka mentiinkin sitä ympyräreittiä, tosin yhdessä vaiheessa päädyttiin ihan eri paikkaan kuin mä olin kuvitellut. :D Ei se mitään, kartalla pysyttiin siitä huolimatta.

Lenkin jälkeen me mentiin poikien kanssa vielä Mirkalle kylään. Kurun mielestä kylässä olis ollut ihan sopivaa vehdata tyttöjen kanssa, joten se joutui eristyshoitoon portin taakse. Haltikin tosin sitten innostui nylkyttelyleikistä Narun kanssa, kun Narua ei pahemmin sellainen haittaa.. :D Mutta Halti sentään tajusi lopettaa jossain vaiheessa, ja tyypit tyytyivät nujuamaan hammaspainia lattialla. Piti Haltin Mirkankin luona tietenkin pissata lattialle, just kun olin sen unilta herätessä ajatellut, että pitäis varmaan käyttää ulkona, mutta sitten se meni uudelleen nukkumaan - vain noustakseen sitten pissimään kun en just kattonut sinne päin. Voi hassu pieni eläin, kotona se on jo niin sisäsiisti, mutta riehuessa se tietenkin juo paljon enemmän ja sitten pissiikin enemmän. Kiitos Mirkalle, meillä oli hauskaa! Ja aika väsyneet koirat sitten illalla..

Lauantaiaamu aloitettiin riehulenkillä jäällä. Kuru ei onneksi kurmottanut Haltia kuin ehkä ensimmäiset kymmenen minuuttia, sen jälkeen ne keskittyivät ravailemaan sinne tänne tyylikkäästi. Kyllä ne vähän leikkivätkin, mutta Kurulla pysyi jo vähän paremmin homma hanskassa. :P Kahdeksi me mentiin Haltin pentukurssille, joka viime viikolla jäi väliin pentunäyttelyn takia. Mun arvaukset vahvistuivat, kun sakemannipennun omistaja kyseli multa ennen kurssia, onko Halti samasta pentueesta kuin Rova. Eli kyseessä oli just se sakemanninarttu, jonka kanssa "hieman topakka" Rova oli topakkaan tyyliinsä pikkupentuna selvitellyt välejä. Maailma on pieni. Kurssilla jatkettiin istu-maahan-seiso-asennonvaihtojen opettelua, ja Halti pätevänä suoritteli namin perässä vaikka mitä. Harjoiteltiin kontaktikävelyä, ja tyyppihän tulee namin perässä mihin vaan. Kun se tajuaa, että nyt niitä nameja sataa kun vaan tekee niin kuin on pyydetty, niin se keskittyy ihan täysillä. Aika mussukka! Lelulla leikkiminen sitä ei tosin kiinnostanut pätkääkään - mutta ei mikään ylläri, koska namit menevät Haltin mielestä lelun ohi sata-nolla. Harjoiteltiinpa myös "kiellettyä makupalaa", ts. hallin keskellä oli namilautanen, jota piti lähestyä hihnassa, ja kun pentu oli menossa lautaselle, kiellettiin ja houkuteltiin pentu luokse. Tää onnistui Haltilta ihan hienosti, vaikka se on ahne sika, se tietää kyllä mitä "ei" tarkoittaa, ja tietää myös, että multa niitä nameja saa, kun vaan tottelee.

Samalla harjoiteltiin myös vetämättä hihnassa kulkemista, ideana oli palkata pentu, kun se kulkee hihna löysällä oikealla kohdalla, ilman kontaktia. Tää oli vaan vähän hankalaa Haltin kanssa, kun tietenkin se tarjoaa sitä kontaktia, kun kerran namia sataa. On se vaan pätevä penikka! :) Onneksi se ei ainakaan toistaiseksi samanlainen hinaaja oo muutenkaan ollut kuin Kuru. Paikallaolon alkeitakin harjoiteltiin, mä tein tätä suosiolla vaan maassa, olishan sitä tietenkin voinut istuessa tai seistessäkin harjoitella, mutta maassa paikalla oleminen on aika paljon helpompaa. Halti ei ihan meinannut malttaa, kun oltiin tehty aiemmin niitä asennonvaihtoharjoituksia, joissa piti seurata namia, mutta kyllä sekin pian hoksasi, että tää oli nyt sama juttu kuin ruokakuppia odottaessa. Että kun malttaa mielensä, niin parin sekunnin päästä saa ihan luvan kanssa sen nenän eteen laitetun namin. Tätä pitäis kyllä nyt Haltin kanssa harjoitella ahkerasti kotona, että sen paikallamakuusta tulisi sitten aikanaan yhtä hyvä kuin Kurunkin. (Ja kääk, Kurunkin kanssa pitäis taas vähitellen ruveta treenaamaan, on tullut vähän taukoa..) Viimeisenä tehtiin luoksetuloharjoitus kujassa - kaikki pennut omistajineen olivat kahdessa rivissä, joiden välistä tehtiin luoksetulo. Pentu siis jätettiin kouluttajalle ja itse juostiin kujan läpi hallin toiseen päähän. Halti jäi ilmeisesti jotain jumittamaan kujan alkuun (en nähnyt, kun juoksin poispäin), mutta tuli kyllä sitten sataa ja tuhatta luokse, kun kutsuin uudelleen. Taitava penneli!

Treenien jälkeen ajeltiinkin suoraan Kirsulle, minne Halti jäi hoitoon, koska mun piti ehtiä siskontytön synttäreille neljäksi enkä olis ehtinyt enää viemään penskaa kotiin välissä. Sinne tyyppi jäi ihan tyytyväisenä, ja oli neljän tunnin hoidon aikana onnistunut leikkimään suunnilleen kaikilla leluilla, kiusaamaan mammoja ja pörhistelemään juoksuiselle Tiitulle, joka oli kyllä todennut Haltille, että älä penikka ees yritä. Niin, ja pissaamaan sisään ties kuinka monta kertaa. :P Minkäs sille mahtaa, jos vaan riehuu ja juo ja riehuu, niin sattuuhan niitä vahinkoja. Kun mä tulin hakemaan pentua ja jäin vielä höpöttelemään Kirsun kanssa, tyyppi alkoi näyttää vähän väsyneeltä ja simahtikin sitten kiltisti keittiön lattialle. On se vaan aika soma pentu. Nopeasti se oli myös oppinut, että pihalta sisään tulosta saa namia. :D Kiitos Kirsulle hyvästä hoidosta, tyyppi on ollut vielä tänäänkin väsy.

Tiina