Perjantaina käytiin Janikan ja Nopan kanssa lenkillä, kun tällä viikolla ei saatu aikatauluja osumaan yhteen niin että oltais päästy Kirsunkin porukan kanssa yhtä aikaa lenkkeilemään. Tällä kertaa mukana oli myös mun lukiokaveri, joka harkitsee lapinkoiran hankintaa. Me ajeltiin Janikan nurkille lenkille, ja päädyttiinkin lopulta ihan tuttuun metsään, jossa on siis Kurun kanssa lenkkeilty paljonkin kun ollaan oltu kyläreissuilla. Lenkki tosin alkoi hitusen kuntoa vaativalla umpihankiosuudella.. :D Kurua ei oikein huvittanut vetää seuruetta vaan se käveli Janikan jalanjäljissä ja me muut kahlattiin perässä. Pennut kyllä jaksoivat painia hangessakin. Aika pian onneksi päästiin tallatuille poluille ja sinne metsään. Metsässä tuli vastaan yksi noutaja omistajansa kanssa, mutta Janika oli onneksi tarkkana ja kerkesin siis ottaa koirat kiinni ennen kohtaamista. Muuten lenkki meni tavalliseen tapaan - Kuru nuuskutteli omiaan ja rallaili, vähän leikkikin Nopan kanssa, mutta pääsääntöisesti kakarat painivat keskenään. Pari ei-niin-onnistunutta koiraohitustakin tehtiin, kun polulla tuli vastaan ensin porkkis ja sitten lapinkoira, ja tietenkin ne menivät polun reunaan niin että me saatiin kolmen koiran kanssa ohittaa se yksi eikä päinvastoin.. lapinkoiraa ohittaessa Kurun teki mieli vielä syödä se, ja koska vastaantulija väisti vain vähän hankeen, käytiin sitten umpihangen kautta ohittamassa. Hiljeni se sentään, kun karjaisin kerran. Mutta noin muuten erittäin onnistunut lenkki, eikä me ees onnistuttu pelottamaan kaveria koirapuheilla. :D Reilun tunnin verran siinä meni hangessa rämpimisineen, ja aika väsyneitä koiria mulla sitten olikin.

Lauantaina Halti pääsi ekaa kertaa HSKP:n pentukouluun. Pihalla odottaminen vaati vähän malttia, koska Haltin olis niin kovasti tehnyt mieli leikkiä kaikkien muiden ihanien pentujen kanssa. Kurssilla taisi olla reilu viisitoista muuta koiraa, ja kaikki erirotuisia: oli chihuahua, parsonrusseli, espanjanvesikoira, portugalinvesikoira, barbet, hiileri, flätti, labbis, saksanpaimenkoira, cockeri, cavalier, norwichinterrieri, sheltti, schipperke, kooikerhondje, joku springerspanieli... eli tosi monennäköistä menijää ja Haltin mielestä kaikki ihania. Mutta tosi nopeasti se hoksasi jo siinä pihalla, että kavereita ei pääse nyt tällä kertaa moikkaamaan ja on parempi pysytellä siinä mun luona, siinä voi vaikka tienata namia. Toi ahneus helpottaa kyllä ihan miljoonasti! Eikä Halti oo missään vaiheessa mennyt onneksi niin sekaisin muista koirista kuin Kuru pentuna, on niissä luonne-eroa ja varmaan sekin osin vaikuttaa, että Haltilla on kotonakin se koirakaveri. Miksi sitä oliskaan niin innoissaan, kun kotona on kuitenkin leikkikaveri.

Hallissa oli onneksi riittävästi tilaa meille kaikille ja kouluttajana olikin taas sama mies kuin aikanaan Kurun pentukurssilla. Ja miehellä mukanaan kaksi aikuista lapinkoiranarttuaan, jotka olivat tietenkin ihania. Päälle päätteeksi kävi ilmi, että kouluttaja on tuntenut Kurun kasvattajan Muskan jo parikymmentä vuotta, siis ihan ensimmäisestä koirasta lähtien. Maailma on tosi pieni.. Kurssi aloitettiin pienillä koirankäsittelyharjoituksilla, ihan vaan tavallista silittelyä ja hampaiden ja korvien jne. tarkastamista siinä sivussa, jokainen omalla koirallaan. Halti on onneksi jo joutunut tottumaan siihen hampaiden ja korvien räpeltämiseen, kun mä teen sitä päivittäin. Seuraavaksi tehtiin yksinkertaisia kontaktiharjoituksia: namit nyrkkeihin silmien molemmille puolille, ja palkkaus, kun pentu otti katsekontaktin. Vaikka tätä onkin Haltin kanssa harjoiteltu kotona (mutta hyihyi, miten vähän.. varsinkin Kurun pentuaikaan verrattuna), aluksi se ei meinannut malttaa irrottaa silmiään namista. Mutta kun se sitten malttoi, homma alkoikin sujua ihan hienosti. :) Sitten tehtiin ohitusharjoituksia, käveltiin ympäri hallia ja palkattiin koira oman jalan viereen, kun se malttoi pysyä siinä eikä singonnut vastaantulijan luokse. Haltin mielestä tääkin oli (ainakin nami-)kontaktiharjoitus ja se tuijotteli mun kättä ja silmiä intensiivisesti. Onneksi se on toistaiseksi ollut tuolla lenkkipolullakin yhtä helppo, toivotaan että on jatkossakin.

Tän jälkeen tehtiin pientä istu-maahan-harjoitusta, siis ihan yksinkertaista maahan ja istumaan ohjausta namin kanssa. Halti-reppanalle ei oo kyllä opetettu näitä käskyjä vielä yhtään, kyllä se osaa namia seurata noihin asentoihin ja tietää sikäli mistä on kyse, mutta mitään järjestelmällistä opetusta se ei oo kyllä saanut, eikä tähän hommaan oo mitään käskysanoja liitetty. No jospa nyt sais aikaiseksi.. Lisäksi harjoiteltiin vielä kontaktikävelyä - peruutettiin ja koira seurasi perässä, namit kädessä silmien kohdalla. Ideana tässä oli siis se, että koira oppii, että kontaktia voi pitää liikkuessakin. Tästä on vielä pitkä matka seuraamiseen, mutta varmasti helpottaa hommaa. Viimeiseksi tehtiin luoksetuloja niin, että koirat olivat hallin yhdessä päädyssä, kouluttaja piti hihnasta kiinni ja ohjaaja juoksi toiseen päähän kutsuen koiraa. Tän nyt Halti ainakin osasi - sieltä se juoksi täysiä mun luokse niin kuin pitikin. Taitava! Ja saihan se siitä sitten palkankin tietysti. Koska meiltä jää seuraava kerta väliin pentunäyttelyn takia (hölmö minä, en tajunnut että sekin on lauantaipäivä), kyselin vielä harjoitusvinkit seuraavalle kerralle. "Kielletty makupala" onkin meillä jo tuttu juttu, kun ruokakupille pitää aina odottaa lupaa. Eli kun nyt vaan muistaisi tehdä niitä kontaktiharjoituksia tosi ahkerasti.

Tiina

Heh - pakko vielä lisätä Haltin eilisiltaiset mittaustulokset: n. 42 cm korkeutta ja 9,4 kg painoa. En tiedä, meinaako se oikeasti jäädä kääpiöksi.. :D Harmi, ettei oo ainakaan tällä koneella Kurun vanhoja korkeusmittoja tallella. Vanhojen blogimerkintöjen perusteella Kuru on tän ikäisenä painanut 11 kiloa. On siinä aika paljon eroa.. mutta ehkä toi Halti vaan kasvaa vielä hitaammin, jos mahdollista.