Maanantai meni sekä mulla että pojilla reissusta toipumiseen - olipahan vaan aika rankka reissu, vaikka päästiinkin ihan ihmisten aikoihin kotiinkin. Tiistaiaamuna kuitenkin palattiin normaaliin järjestykseen ja käytiin lenkillä Janikan ja Nopan sekä Kirsun ja mammojen kanssa. Mun koirilla oli pieniä itsehillinnän vaikeuksia, kun ne tajusivat että Noppa, Tiitu ja Beana odottivat pienen matkan päässä. Samaan tuttuun Paloheinän metsään mentiin jälleen, mutta tällä kertaa vähän eri reitille kuin yleensä. Samaa rinkiä oltiin hinkattu jo niin monta kertaa, että päätettiin lähteä sinne puolelle metsää, jossa oltiin seikkailtu aikaisemmin talvella. Mä en tosin ihan hiffannut, mitä paikkaa Janika tarkoitti, joten päädyttiin käymään Pitkäkosken puolella metsää. Ei se mitään, koirilla oli joka tapauksessa kivaa! Tosin mun pojista näkyi kyllä vielä aika selkeästi matkaväsymys, Kuru hölkötteli koko lenkin aika rauhallisesti ja innostui vain pari kertaa leikkimään, Halti kyllä väsymyksestään huolimatta "joutui" leikkimään Nopan kanssa. :P Pari tuntia meillä meni rattoisasti metsässä seikkaillessa, kiitos taas Kirsu ja Janika!

Loppuviikko meni ihan normaaleissa kuvioissa kotinurkilla pyöriessä, mutta perjantaina mä kävin taas katsomassa ihastuttavia Kurunpoikasia, tällä kertaa Kirsun kanssa. Pennut olivat nyt kuusiviikkoisia, ja aivan käsittämättömän ihastuttavia! Varsinkin pari niistä pojista olivat niin älyttömästi isänsä näköisiä (ja oloisia, etenkin se kaveri joka leikki siellä ahkerimmin), ja olisivat kyllä saattaneet lähteä repussa mun mukaan.. mutta ei, piti tyytyä jättämään ne sinne ja pitämään järki päässä. Tyypit olivat kyllä aivan hurmaavia, ja heti kun istuin huoneen lattialle, mun syliin mönki kolme-neljä innokkaita pentua. Ihan uskomattomia! Voi huokaus. Jo viikon päästä ne ovat uusissa kodeissaan, ja mä en kestä. Toivottavasti niistä kuitenkin kuuluisi jotain jatkossakin, ja jos niitä etelään jääviä vaikka näkisikin joskus. :) 

Halti päätti säikäyttää tänään mut oikein huolella, sunnuntaipäivän ratoksi.. Aamupäivän lenkillä pidin kakaraa irti pururadalla (kun muita kulkijoita ei ollut), ja hetken päästä näinkin sen syömässä jotain epämääräistä tiensivussa. Tietenkään se ei irrottanut käskystä, vaan mupelsi sapuskat äkkiä naamariin ja tuli sitten luokse iloisena.. koska en ollut nähnyt ihan varmasti mitä Halti söi (näytti kauempaa ruisleivältä), menin tietenkin suorinta tietä kotiin oksettamaan Haltia. Annoin kakaralle suolapallon ja odottelin kymmenen minuuttia, mitään ei tapahtunut, vähän se röyhtäili, muttei muuta. Toinen suolapallo ja taas kymmenen minuuttia, eikä mitään tapahtunut. Aaargh! Mähän olen kerran aiemminkin joutunut sen oksettamaan, ja silloin yksi suolapallo toimi lähes välittömästi. No, koska se oli nyt epämääräisen sapuskan lisäksi saanut paljon suolaa, se piti joka tapauksessa saada oksentamaan, ja lähdettiin kohti Mevetin päivystystä. Tietenkin sunnuntaina.. siellä Halti sai ensin eläinlääkäriltä herkkuruokaa, koska maha tyhjenee paremmin, kun siellä on paljon sisältöä. Ilmeisesti Haltilla oli mun suola-annosten takia kuitenkin aika huono olo, koska ruoka ei meinannut maistua (!), söi se sitten kuitenkin suurimman osan kun rupesin syöttämään kädestä. Sitten se sai oksetuspiikin, ja äkkiä se yrjösikin mahasta ensin ruuat, sitten jotain epämääräistä (eli sen, mitä se oli syönyt lenkillä) ja viimeisenä vain vaahtoa ja limaa.

Eläinlääkäri varoittikin että oksetuspiikki tekee koirasta tosi väsyneen ja surkean oloisen, ja sitä Halti kyllä oli, tärisi pöydällä oksentaessaan ja väsähti aina oksentamisen välissä nukkumaan. Kun se oksensi enää pelkkää limaa, se sai oksennuksenestopiikin, ja alkoi piristyä silmissä. Huono olo taisi loppua siihen, ja hetken päästä Halti alkoi olla jo normaali itsensä. :) Ohikulkevat hoitajat olivat ihania, ja pian saatiinkin lähteä kotiin hiilijauhepaketin kanssa. Sen hiilen syöttäminen Haltille olikin sitten astetta hankalampaa. Onneksi sille ei tarvinnut koko pulloa juottaa, vaan vain 5rkl jauhetta + vesi, koska Halti painaa vain 12kg. Saatiin ruisku eläinlääkäristä mukaan, ja kotona kylppäri näyttikin aika mustalta sen juottoyrityksen jälkeen.. no, kaipa siitä jotain sinne Haltin mahaankin päätyi, mutta aika suuri osa mun käsille, Haltin turkille ja etenkin kylppärin seinille, lattialle, suihkuverhoon jne. No, jospa tästä kuitenkin selvittiin säikähdyksellä - taas. Ja rahanmenolla, kivaa toi sunnuntaina päivystysaikaan eläinlääkärissä käyminen..

Tiina