Perjantain testin jälkeen Kuru sai palkinnoksi "roskaruokaa", märkäruokaa marketista. Eihän se ehkä ihan tajunnut mistä hyvästä se palkinto oli, mutta meitä ihmisiä vartenhan nää asiat ovat muutenkin. :P Kuohuviinit oli ostettu valmiiksi, mutta ne unohdettiin perjantaina avata - taisi olla aika väsynyttä porukkaa kaiken kaikkiaan. Päivä aidalla oli tosi pitkä, vaikka aika kuluikin nopeasti koirien suorituksia katsellessa. Ja mulla puhelimessa puhuessa, tietenkin mun piti soittaa Muskalle ja Kirsulle ja hehkuttaa mun pientä taitavaa koiraa. Perjantai-iltana piti vielä valmistautua toiseen päivään aidalla, koska lauantaina oli vuorossa poropaimennuskilpailu, johon meidän mökistä osallistui toiset neljä koiraa.

Lauantaiaamuna me suunnattiin Katin kanssa sentään tuntia muita myöhemmin aidalle, kun meillä ei ollut kisakoiria autossa, eikä tarvinnut ehtiä ilmoittautumiseen. Päivä oli selvästi perjantaita kylmempi, ja olin onnellinen että mukana oli kahdet toppahousut, kaksi toppatakkia, pilkkisaappaat ja varpaanlämmittimet.. Ei tullut kylmä päivän aikana, mutta taatusti olisin jäätynyt pienemmällä varustuksella. Meidän arpaonni jatkui lauantaina, ja Noora oli Veikon kanssa aidassa heti toisena. Kisa-aita oli aivan käsittämättömän vaikean näköinen. Ensimmäinen aita oli järkyttävän kokoinen ja todella metsäinen - yleisö näki koiran ja porot sattumalta vilaukselta, eivätkä ohjaajatkaan voineet nähdä kovin usein, missä se koira menee.. niinpä yleisöstä sitten opastettiin, jos satuttiin näkemään, mihin päin porot viimeksi juoksivat. Tästä huolimatta "meidän" koirat selvisivät kisasta todella hienosti. Veikko haki porot hienosti isosta aidasta ja paimensi toiseen aitaan ja pysähtyi portille. Toisessa aidassa koira piti viedä hallinnassa vierellä portilta toiselle ja porot juoksivat ohi - tästäkin Veikko selvisi hienosti, ja lopulta toisesta aidasta koiran piti paimentaa porot toiselle portille, jolta ne juoksivat suoraan kirnuun yleisöaidan läpi. Tässä kohtaa aika monella koiralla tuli houkutus juosta portin läpi, kun poroilla oli tässä kohtaa yleensä kovasti vauhtia, mutta Veikko pysähtyi hienosti.

Heti Veikon suorituksen jälkeen vuorossa oli Ainon Leevi, joka hoiti myös homman kotiin mallikkaasti. Aino-paran ääni oli tosin hyvin käheänä flunssan takia, ja meitä yleisössä säälitti, kun Ainon piti huutaa Leevi luokseen. Mutta hienosti se totteli, vaikka olisi ollut hyvin kiihkeästi koko ajan menossa poroille. Samoin se pysyi nätisti hallinnassa vieressä toisessa aidassa, kun porot juoksivat suoraan Ainon ja Leevin ohi. Ei olis ihan joka koiralta onnistunut. Leevikin paimensi porot nätisti toisesta aidasta kirnuun ja pysähtyi molemmilla porteilla. Viimeisenä uroksena kisassa oli Hennan Leo, jolle sattui käsittämättömän itsepäiset porot. Kun muiden kohdalla porot juoksivat suunnilleen ekan aidan puolivälistä suorilta portista läpi, jos koira sai ne koottua ja ajettua oikeaan suuntaan, Leksan porot eivät todellakaan menneet portista läpi ennen kuin oli pakko.. Meitä yleisössä jo säälitti Henna, joka siellä ekan aidan hangessa kahlasi ja sai aina vain uudelleen lähettää Leon hakemaan poroja. Kisassa meni varmaan puoli tuntia (!), ja Henna kertoi jälkeenpäin että olisi jo halunnut keskeyttää kun oma kunto loppui, mutta tuomarit olivat vaan kehottaneet ottamaan takin pois ja jatkamaan. :D Mutta hieno homma, että jatkoivat, koska Leon kunto kyllä kesti ja se lopulta sai jukuripäät toiseen aitaan, josta ne ihan nätisti sitten jo kulkivat kirnuun. Leksa tosin pääsi toisesta portista läpi porojen perässä, kun Henna oli jo niin uupunut, ettei jaksanut enää komentaakaan Leoa niin kovaa kuin niin kiihdyttävässä tilanteessa olisi varmaan tarvinnut. Joka tapauksessa hienosti hoidettu homma, ja Leo taisikin saada hyvät pisteet (tässä normikoirien kastissa - kärjen työkoirat yms. olivat kyllä ihan omilla kymmenluvuillaan). Toiseksi viimeisenä esiintyi Katjan Umbra, joka pienestä koostaan huolimatta selvisi isossakin aidassa hienosti, haki porot ja vei toiseen aitaan, ja toisesta aidasta niputti porot todella nopeasti ja paimensi kirnuun. Ja hitto vie, miten hienon pysähdyksen se teki portille, kun Katja käski! Olisi pitänyt saada nauhalle se nelitassujarrutus, oli muuten aika makea.

Ei voi siis kuin olla tosi tyytyväinen koko meidän mökin koirien suorituksiin! Kaikki testikoirat pääsivät läpi testistä (vaikkei se tosiaan Kurun kohdalla ollut itsestäänselvyys) ja kisakoirilla meni kisassa mun mielestä todella hyvin. Se ensimmäinen, iso aita näytti niin mahdottomalta maallikon silmiin, etten tajua miten mikään koira saattoi selvitä kisasta. Ja siitä huolimatta yhtä lukuun ottamatta kaikki kisaan osallistuneet yli 20 koiraa taisivat hoitaa hommat kotiin! Isoimman vaikutuksen muhun teki kuitenkin toinen kisassa olleista työkoirista, joka niputti porot heti ekassa aidassa tosi nopeasti, vei ne toiseen aitaan heti pyöritettyään ne sen kerran ympäri ekassa aidassa, toisessa aidassa täydellisessä hallinnassa portilta toiselle ja porot heti ensimmäisellä kerralla nipussa portista läpi.. ja pysäytys portilla oli normaalilla äänellä lausuttu luoksetulokutsu. Hitto miten hienoa katsottavaa se oli! Vähän kyllä syttyi kuume, ensi vuonna on varmaan pakko lähteä taas reissuun.. vaikka Kurua mä en kyllä ikinä kisaan vie, sille varmasti riitti toi tämänvuotinen. Mutta Halti on ens vuonna jo testi-ikäinen.. ja täytyyhän sitä joka tapauksessa katsomaan päästä!

Sunnuntaiaamuna herättiin kuudelta ja kolmen tunnin pakkauksen ja siivouksen jälkeen päästiin lähtemään kotia kohti. Takaisin tullessa matkaan meni vain reilu 12 tuntia taukoineen - taisi olla meillä kaikilla vähän kiire kotiin ja normaalia raskaampi kaasujalka. Mun ei onneksi tarvinnut ajaa kuin Iistä Pyhäjärvelle, mutta oli siinäkin tarpeeksi. Yhdeksän jälkeen illalla oltiin siis mun kotipihassa (Kati-parka sai ajaa vielä omaan kotiinsa) ja koiralenkiltä pääsin kotiin kymmenen jälkeen. Teki varmaan pojillekin ihan hyvää päästä kävelemään autossa istutun päivän jälkeen, vaikka olivathan ne tauoilla päässeet pikapissatuksille. Aika väsynyttä sakkia oli kyllä eilen illalla - Haltikin nukkui ennen kuin oli saanut iltaruuan, vaikka se normaalisti ahneena tyyppinä kyllä pysyy skarppina iltalenkin jälkeen, kunnes ruoka tarjoillaan nenän eteen. Rankka reissu siis kaikenkaikkiaan, mutta todellakin sen ajamisen ja valvomisen arvoinen! Kiitos tytöt, oli aivan mahtavaa! Ensi vuonna otetaan uudestaan (jos mua enää kukaan ottaa mukaan ;).

Tiina