Viime kirjoituksen jälkeen sain autonkin taas takaisin käyttöön ja nyt onkin otettu ilo irti liikkumisen vapaudesta. Perjantaina käytiin Janikan ja Nopan kanssa Haltialassa pitkän talvitauon jälkeen. Ladut ovat nyt täyttä sohjoa, joten hiihtäjillä ei ollut käytössään enää kuin pari ladunpätkää ja me päästiin jo hyvin kulkemaan pellonreunoja pitkin. IHANAA! Peltolenkkejä on kyllä kaivattu. Lumet ovat tosin sulaneet sellaista vauhtia, että normaali ajoreitti tulvi, ja piti ajaa kiertoreittiä, mikä taas lyhensi vähän meidän lenkkiaikaa. Mutta ihan sama, koirat saivat rallata sydämensä kyllyydestä, Noppa ja Halti ottivat kyllä ilon irti kun oli lääniä, jolla juosta. Halti tosin teki omituisen katoamistempun rantapusikkoon, korvattomuudesta päätellen se kävi syömässä siellä jotain paskaa.. mutta eipä oo ennen Halti tollasta kokeillut. Toivottavasti ei tule tavaksi. Kuru sitten taas oli jostain syystä oma-aloitteisesti erittäin hyvin kuulolla, mikä oli vähän hämmästyttävää. Kuten tyypillistä, Halti oli ekan viiden minuutin jälkeen kokonaan ihan räkäinen, kun Noppa pyöritteli sitä sohjossa, mutta Noppa taas oli vaan jaloista vähän märkä ja muuten ihan sievän koiranpennun näköinen.. :P

Joenrantalenkin jälkeen käytiin parin viikon tauon jälkeen lappalaisten vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkartanolla. Ehkä ihan hyvä, että pojat olivat saaneet pahimmat virrat juosta jo pois.. Haltikin malttoi siis keskittyä hyvinkin rauhassa namien ansaitsemiseen, ihanaa, kun se on toistaiseksi ollut tuon ominaisuuden suhteen niin helppo. Mirka kävi tekemässä pojille myös "näyttelyharjoitukset", ts. katsoi hampaat ja pallit ja kopeloi koirat läpi, molemmat suoriutuivat hienosti. Kuru sen sijaan ei olis malttanut edes istua perusasentoon, kun kenttä oli märkä ja muutenkin sen mielestä kentällä oli tarkoitus katsella muita koiria eikä tehdä hommia.. no joo, tulipahan käytyä nyt kuitenkin, ja kyllähän se pienen tahtojen taiston jälkeen sentään suoritti perusasentoon siirtymisiä ihan pätevästi. Vielä lopuksi otin Haltin hetkeksi hengailemaan kentälle ja juttelin samalla muiden treenaajien kanssa, tyyppi haki kontaktia hienosti ihan itsenäisesti, kun mulla kerran oli sitä namia taskussa. Aika taitava! Olishan sitä voinut vaikka vähän suunnitellakin tuota treeniä - mun suunnitelmallisuudesta jotain kertoo ehkä sekin, etten muistanut ees ottaa pantaa kummallekaan koiralle mukaan.. :D Ei näin.

Lauantaina käytiin pitkästä, pitkästä aikaa Päivin, Viiman ja Myryn kanssa lenkillä, tälläkin kertaa suunnattiin Haltialaan kun sinne nyt vihdoin pääsee kaikessa rauhassa. Halti ei ollut Viimaa ja Myryä tavannutkaan, ja mua vähän jännitti, miten Kuru suhtautuisi isoihin poikiin, kun on ollut niin suojelevainen Haltin suhteen. Niinpä me käytiinkin alkuun kävelemässä pikkupätkä tietä pitkin hihnassa, Haltin jätin siksi aikaa autoon. Kun Kuru näytti suhtautuvan ihan yhtä ystävällisen innokkaasti poikiin kuin aiemminkin, mä uskaltauduin ottamaan Haltin autosta ja suunnattiin joenrantaan. Halti ja Myry pääsivät ensin leikkimään, ja kun Viima ja Kurukin vaikuttivat innokkailta, nekin saivat liittyä "kakaroiden" (heh - Myry on Kurua aika paljon vanhempi) seuraan. Viimalla ja Kurulla oli koko lenkin aikana vain pari pientä jäykistelyä, mutta nekin ne osasivat ratkaista ihan itse rauhanomaisesti lähtemällä eri suuntiin. Keskenään ne eivät leikkineet, mutta sietivät ihan hienosti toisiaan. Fiksut koirat - kun niillä oli tilaa väistää, ne väistivät. Haltia Viima sen sijaan leikitti liikuttavan innokkaasti, se tosiaankin tykkää pennuista! Myös Myryn mielestä Halti oli kiva leikkikaveri, ja pari kertaa Kurukin innostui leikkimään Myryn kanssa. Reilu puolitoista tuntia siinä vierähti, ja koirat olivat aika raukean oloisia lenkin jälkeen.. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa, ja täytyy ottaa pian uusiksi. :)

Maanantai-iltana meillä oli perinteiset treffit Kirsun, Tiitun, Janikan ja Nopan kanssa. Kirsu jätti Beana-mummon kotiin, koska tällä kertaa kävin nappaamassa Kirsun ja Tiin kyytiin ja ajeltiin suoraan Haltialaan. Osasivat nuo kakarat pitää hauskaa ilman mummoakin - nuoriso-osasto rallasi ihan huolella ympäriinsä, ja Tiitu jäi suosiolla matelemaan ihmisten tahtiin. Kyllä sekin sentään pari kertaa innostui Kurun kanssa juoksemaan. Pellot olivat sulaneet lauantain jälkeen vielä huimasti lisää ja lunta oli enää vanhojen latupohjien kohdalla. Niinpä me saatiin harjoitella vähän kahlaamistakin vanhojen hyvien aikojen tapaan. :P Tunnin kohdalla Janikan ja Nopan piti kiirehtiä jo kotiin, mutta me kierrettiin Kirsun kanssa vielä joenrantaa pitkin takaisin autolle, ja siihenkin matkaan onnistuttiin tuhraamaan puoli tuntia. Halti tietenkin löysi joenrannasta (ihan entisen ladun reunasta!) ihmispaskaa oikein papereiden kera, yäääääk! Jostain syystä se ei ollut vielä menomatkalla sitä bongannut, mutta takaisin tullessa se kävi tietenkin herkuttelemassa. Hyi yrjö sentään, ihmiset ovat sitten oksettavia. Tästä välikohtauksesta huolimatta päästiin kuitenkin ihan siivosti autolle, jossa Haltin hengityksessä haisi "vieno" paskan tuulahdus. Inhottavaa - se oli vissiin se hiihtäjien viimeinen kosto tälle talvelle.

Tänään käytiin tapaamassa Cisseä, Ronjaa ja Sipeä Nurmijärven maastoissa. Viimeksi ollaankin tuolla käyty lenkillä, kun oli rapsakat pakkaset ja uutta lunta maassa. Pojat olivat lievästi innoissaan kun tajusivat mille parkkipaikalle käännyin, ja mulla oli hienoisia vaikeuksia pidellä niitä kunnes päästiin lenkkimaastoon asti.. Ronja tapansa mukaan juoksutti sakkia ihan huolella, ja Halti juoksikin sen perässä myös metsän puolella ihan kiitettävästi. Kuru oli taas tylsä vanha ukko, ja innostui vain hetkittäin juoksemaan tyttöjen ja Haltin kanssa. Ja kunnostautui ryöstämällä Ronjan kepin oikein rähinän kanssa. Mutta eiköhän sekin liikuntansa saanut, kun käveltiin reipasta tahtia reilu pari tuntia metsäautotiellä. Tällä kertaa tuli tukkirekka ja henkilöautokin vastaan, mutta niitä päästiin väistämään ihan hienosti. Ihan mutaliejuksi tosin se rekkaliikenne oli tien laittanut paikka paikoin, ja koirat olivat kyllä sen näköisiäkin. :D Kotona pojat pääsivät pesulle ja suihkun lattia näytti hiekkalaatikolta.. mutta hauskaa niillä ainakin oli! Kiitos Cisse ja tytöt!

Tiina