Edellisen päivityksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Viime torstaina käytiin poikien kanssa hierojalla tossa ihan meidän kotinurkilla, reilun kilometrin päässä. Tai siis, Kurua vaan hierottiin, Halti oli mukana seuraherrana, ettei sen tarvinnut enää työpäivän jälkeen jäädä yksin kotiin. Hieroja oli tosi mukava nuori nainen, joka pallutti asianmukaisesti myös pienen seuraherran, ettei silläkään ihan tylsää ollut. :) Alkukysymysten jälkeen Kuru sai köllähtää matolle ja tyyppi olikin ihan nätisti koko ajan hierottavana. On se jotain siellä fyssarilla oppinut, ei vaan kannata ponkaista kesken kaiken ylös. Kuten mä olin arvellutkin, Kuru oli aika jumissa siitä autossa istumisesta - on vissiin aika rankkaa istua kyydissä Suomineidon päästä päähän. Eikä varmaan se vaelluskaan ollut kaupunkikoiralle ihan kevyt juttu. Jumissa se oli erityisesti lapojen takaa selästä ja pakaralihasten alla olivat jotkut lihakset kireinä. Kuru pitikin pientä mouruamista varmaan puolet ajasta, mutta huvittavaa kyllä, se jatkoi ulinaansa myös silloin kun siihen ei koskettu.. :P Pientä ylidramaattisuutta siis havaittavissa. Mutta kyllä se hieronta taisi kuitenkin aika kivalta tuntua, kun silmät menivät väkisin kiinni. Haltikin osasi ottaa kohtuullisen rauhassa, kun hierojan vastaanottotila oli ihanan viileässä kerrostalon alakerroksessa. Siellä se makasi raatona viileällä lattialla, kun ulkona lämpötila lähenteli taas kolmeakymppiä.

Lauantaina suunnattiin Tuusulan näyttelyyn, tutulle paikalle, jolta ollaan usein lähdetty Kurun Kuura-siskon kanssa lenkille. Nyt oli vähän eri näköistä, kun paikka oli täpötäynnä autoja ja koiria. Lämpötila oli virallisten mittausten mukaan 31 astetta varjossa... ei siis todellakaan lapinkoiran keli! Mulla oli onneksi apukäsinä Marja mukana, ja mä otinkin kevythäkin mukaan, ja sinne kylmäkallen koiria viilentämään. Oltiin ajoissa paikalla, ja tunnin verran istuskeltiin varjossa (jossa oli myös käsittämättömän kuuma), Kuru tälläsi takapuolensa suoraan kylmäkallen päälle häkissä, Halti oli onneksi kohtuullisen tyytyväisen näköinen häkin ulkopuolellakin. Ei se juniori taida vielä tajuta, että on jotenkin kuuma, kun on niin kiire joka paikkaan. Hiukan ennen kehän merkattua alkamisaikaa mentiin hengailemaan kehänlaidalle, mutta kehä oli valitettavasti puolisen tuntia myöhässä - siinä helteessä ja suorassa auringonpaisteessa se tietenkin tuntui tuskaiselta. Mutta koirat olivat urheita ja pärjäsivät, kun laitoin häkin pystyyn ja sisälle tuli edes jonkinlainen varjo. Ja kylmäkallekin varmasti vähän auttoi.

Halti meni ensin kehään, hiukan huvittavalta se näytti niiden isojen, karvaisten junioriurosten keskellä, kun on vielä niin pieni ja kapea, vaikka sillä on musta ihan kohtuullisen hyvä turkkikin. Mutta kakara käyttäytyi tapojensa mukaan oikein hienosti, ei mitään räyhäämisen poikastakaan, vaan mun pieni pentu vaan katseli silmiin kun juostiin ympäri kehää muiden urosten kanssa. Sen omakin esiintyminen meni ihan hienosti, istahti kyllä kun palleja tarkistettiin, mutta muuten esiintyi ihan mallikkaasti. Tuomari oli tosi mukava, käsitteli koiria hyvin nätisti ja jutteli Haltille mukavia sitä kopeloidessaan. Tarkasti mun mielestä tunnusteli (yleensä kun on vaan sellaista pikakokeilua) rungon ja hännän yms. Ja mun yllätykseksi Halti sai kaikesta keveydestään huolimatta EH:n! Aika uskomatonta! Tällaisen arvostelun tuomari Pekka Teini saneli Haltille:

Yleisvaikutelmaltaan kevyt, vielä kovin kapea, mutta hyvin käyttäytyvä nuori uros. Vielä kevyt kuono-osa ja otsapenger saisi olla voimakkaampi. Kyynärpäät vielä rungon alla, mikä näkyy etuliikkeissä. Hieman pysty lantio ja lyhyt askelpituus takana. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Ihan Haltin näköinen arvostelu kyllä. Liikkeissä on varmaan sanomista muutenkin, mutta hellesää ei ainakaan parantanut tota esiintymistä, oli kyllä aika vetelää menoa kehässä, kun Halti oli odotellut vuoroaan auringonpaisteessa. Tein pikaisen koiranvaihdon, ja kehään taas Kurun kanssa. Paikalla oli myös Kurun veli, joten tutun koiran perässä hölköteltiin menemään. Pari haukahdusta Kurun piti siinä ahtaassa ympyrässä juostessa päästää, muttei onneksi mitään rähinöintiä. Kurun veli sai ERIn (!), mutta se näyttääkin ihan lapinkoiraurokselta, mitä ei ehkä voi Kurusta sanoa. ;) Mutta Kurupa yllätti. Omalla vuorollaan se seisoi nätisti paikallaan, oli aivan rauhassa kun tuomari katsoi hampaat ja pallit ja kopeloi muutenkin (ja tuomari käsitteli taas niin nätisti koiraa, jutteli sille yms.), kehän ympäri juokseminen oli kyllä vähän perässä raahaamista, kun Kurulla oli niin kuuma. Tuomari totesikin turkkia kokeillessaan, että tässähän vois paistaa kananmunan. Niinpä.. Vaan se yllätys - Kurupa sai myös EH:n! Tätä en todellakaan olis ihan uskonut etukäteen. Mutta sinistä nauhaa mulle ojennettiin ja niin siihen arvostelulomakkeeseenkin merkattiin. Näin Pekka Teini sanoi Kurusta:

Mittasuhteiltaan hyvä, tänään niukassa karvapeitteessä esiintyvä tyypiltään erittäin hyvä uros. Hieman kevyt pää. Hyvä kuono-osa. Hyvä ylälinja. Hieman pysty olkavarsi, paremmat kulmaukset takana. Erinomainen peitinkarva, pohjavillaa puuttuu tänään. Voisi liikkua paremmalla askelpituudella sekä edestä että takaa. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Hyvinkin Kurun näköinen arvostelu. :) Ja jälleen ne liikkeet.. no, Kuru ei tosiaan normaalisti ole perässäraahattavaa mallia, mutta +31 tietysti vaikuttaa aika lailla. Enkä epäile, etteikö se olis yhä ollut jumissa siitä vaellusreissustakin, vaikka hierojalla käytiinkin. Mutta erittäin tyytyväinen täytyy siis olla! Tutuillakin meni varsin hienosti - treenikaveri Mosku sai EH:n, narttukehässä Haltin paras kaveri Noppa sai EH:n, lenkkikaveri Lumo ERIn ja mikä ehkä hienointa - lenkkikaveri Sipe sai sertin ja oli ROP. Ja porkkiskehässä tuttujen hieno menestys vaan jatkui, kun Haltin kasvattajan Nooran Veikko sai myös sertin ja oli ROP. Ei ehkä paljoa paremmin ois voinut enää mennäkään! Helteisestä säästä huolimatta siis aika hieno päivä.

Maanantaina käytiin vähän citykoirailemassa, ajeltiin Kumpulaan puistoon piknikille muutaman mun vanhan kaverin kanssa. Koirat eivät olleet koskaan näitä kavereita nähneet, joten osasin varautua hienoiseen innostukseen, kun ne tajusivat että ollaan menossa noita ihmisiä moikkaamaan.. Käytöstapoja noilla apinoilla ei ollut ollenkaan, kun nakkasin tyypit suunnilleen suoraan autoon, kun tulin töistä kotiin, vain pikapissatus välissä. Ne tarvitsevat todellakin sitä lenkitystä, että homma pysyy kasassa. Niinpä Halti hyppäsi vauhdilla penkillä istuvan kaverin syliin, otti pienen hepulitanssin siinä, kävi moikkaamassa muutkin kaverit ja oli muutenkin hetkupyllyapina. Kuru otti vähän rauhallisemmin (!), ja kävi ihan hillitysti tervehtimässä kaikki. Mutta se onkin jo iso koira. :P Koirat saivat vähän opetella itsehillintää, kun sidoin ne itseeni kiinni piknikin ajaksi, ja tyypit saivat katsella sivusta kun ihmiset söivät. Toki ne viihdyttivät itseään syömällä keppejä, kieriskelemällä, leikkimällä keskenään ja vahtimalla koko puistoa, siis puistohan oli toki Kurun mielestä vain Kurun puisto. Hauskaa vaihtelua tällainenkin.

Tiistaina pojat pääsivät riehumaan pöllöenergiansa pois Tiitun, Beanan ja Nopan kanssa. Pojat olivat ihan sekaisin, kun tajusivat mihin ajettiin, ja suunnattiinkin Haltialassa suoraan niitetylle laitumelle, jolla ollaan aiemminkin lenkkeilty. Koirat saivat ihan kunnon hepulit, Kurukin intoutui vähän juoksemaan kakaroiden kanssa. Pojat olivat yllättävän hyvin kuulolla, kun mulla oli mukana lauantain näyttelystä jääneitä lihapullia nameina.. :D Ja onneksi oli, koska eiköhän sieltä laitume reunasta lähtenyt rusakko koirien nenän edestä juoksemaan. Tiitu ja Beana perään, Noppakin lähti mummojen kanssa, mutta kääntyi nätisti kutsusta takaisin, mun pojat onneksi olivat lähempänä mua kuin pupua lähtöhetkellä ja aika kevyellä komennuksella jäivät mun luo - en oo ihan varma, näkivätkö ne koko pupua. Mutta joka tapauksessa lihapullien kutsu oli voimakkaampi. Beana ei onneksi montaakaan laukka-askelta viitsinyt pupun perässä ottaa, mutta Tiitu nautti ns. koko rahan edestä, pysyi kuitenkin laitumella ja rusakko eksytti sen perästään. Saipahan Tiikin irroitella kunnolla, kun on nyt leikkauksestaan toipunut! Tää lenkki tuli kyllä niin tarpeeseen, mun pojat olivat jo ihan pöhköjä, kun ei oltu treffattu kavereita viikkoon.

Keskiviikkona Risto tuli iltapäivällä hoitamaan koiria, kun mun piti käydä yliopiston kirjastossa palauttamassa kirjoja, kirjasto kun on tietenkin kesäaikaan vain kuuteen asti arkisin auki, enhän mä olis sinne koskaan muuten ehtinyt. Koirat olivat kyllä tosi innoissaan Riston nähdessään. Torstaina pojat kävivät Hertassa antamassa verinäytteet geenitutkimusta varten, sillä valitettavasti saatiin niin ikäviä uutisia, että Kurun sukulaiskoiran pennuista osa oli sairastunut perinnöllisenä pidettyyn kehityshäiriöön. Niinpä me nyt toivotaan, että Kurun ja sen veljien, emän ja mummon verinäytteistä olis tutkijoille jotain hyötyä sen perinnöllisyyden selvittämisessä. Haltin näyte lähti mukaan ihan vain vertailunäytteeksi. Vähän ikävissä merkeissä siis treffattiin velipoikia, mutta olivatpa ne komeita. Ykän olin tietysti just lauantain näyttelyssä nähnytkin, mutta Junnun ja Pyrtsin näkemisestä oli muutama kuukausi aikaa. Niistä on kaikista tullut melkoisia äijäkoiria, Kuru on ihan rimppakinttu ruipeloinen niihin verrattuna. Komeita kuin mitkä, ja ihania. :) Näytteenannon jälkeen mentiin vielä Kirsun kanssa hihnalenkkeilemään Kirsun uusiin kotimaastoihin, ja saivat koirat vähän irrotellakin tyhjässä koirapuistossa.

Tänään Kurulla oli ohjelmassa fyssarikäynti, aiemmin kun ei saatu aikaa, ja tyyppi oli edelleen jumissa sen automatkan tönöttämisen jälkeen. Sitä fyssarikin kyllä sanoi - lapojen takaa Kuru oli hyvinkin jumissa, vaikka sitä oli välissä jo kerran hierottukin. Mutta hieroja sanoikin käynnin päätteeksi, että ihan hyvä että ollaan fyssarille menossa, uusintakäsittelyn Kuru tarvitsikin. Kuru nautti jälleen välillä pitkät pätkät silmät ummessa fyssarin käsittelystä, Halti taas nautti unista viileällä lattialla viileässä huoneessa. Hyvät venytykset Kuru sai aikaan, kun lihakset saatiin rentoutumaan, olihan se kotonakin venytellyt mutta mä olinkin ollut katsovinani, että sen venytykset jäävät vähän puolitiehen. No ilmankos, jos on vetreä kuin rautakanki. Jos jopa mä näen, että koira taipuu kuin puupökkelö, niin onhan se aika juntturassa. Mutta käsittelyn jälkeen lihakset olivat taas kunnossa ja selkärangassa taas se normaali jousto. Ilmeisesti toi oli hyvin tyypillinen jumi sitä ajatellen, että tyyppi on istunut autossa Suomen päästä päähän lepäämättä hetkeäkään.. mutta nyt on siis taas kaikki kunnossa, hyvä niin. Eiköhän me taas määräaikaishuoltoon parin-kolmen kuukauden päästä mennä. Varmuuden vuoksi.

Tiina