Viime kirjoituksen jälkeen on riittänyt puuhaa ja kiirettä niin pojilla kuin emännälläkin. Viikon sisään ollaan treffattu viisi kertaa Kuuraa, tosin kahta eri Kuuraa. Muutenkin on koiratreffejä riittänyt, ja hyvä niin. Kun lämpötilat ovat vihdoin alkaneet viilentyä edes vähän inhimillisemmiksi, koiratkin ovat jaksaneet ihan eri malliin lenkkeillä ja riehua. Kieltämättä vaikuttaa vähän omaankin jaksamiseen, kun ei ole enää hellettä yötä päivää.

Viikko sitten tiistaina käytiin Kurun Kuura-pojan ja Nopan kanssa Haltialassa lenkillä. "Pikku"-Kuuraa ei oltukaan nähty hetkeen, ja tyyppi olikin kasvanut aika isoksi pojaksi jo! Haltin kokoinen se oli jo, ja selässä oli hauska musta raita peitinkarvaa. Kuura siis aikoo ilmeisesti kasvattaa turkin just samalla mallilla kuin isänsä. :D Kurun piti tietenkin muodon vuoksi vähän murahtaa pojalleen kun näki sen, mutta ei mitään sen dramaattisempaa - ihan samalla tavalla se huomautti Kuuralle olevansa muuten maailman suurin koira kuin se tekee aina Nopallekin. Noppakin pääsi siis samalla treffaamaan pikku-Kuuraa. Kakaroilla taisi olla aika hauskaa, ainakin sen verran ne laitumella juoksivat ja painivat. Varsinkin Haltille teki hyvää, kun ei oltu hetkeen kaverikoiria nähty. Janika ja Noppa joutuivat lähtemään vähän aiemmin, me kierrettiin vielä Kuuran ja emäntänsä kanssa vähän kauempaa takaisin autoille. Halti ja Kuura ovat kyllä tosi tasaiset painikaverit, niillä menevät leikit yksiin kivasti. Viimeiseksi vielä katselin pikku-Kuuran hampaita, eläinlääkäri kun oli käsitellyt Kuuraa tosi kovakouraisesti hampaita tutkiessaan ja hampaiden katsominen on nyt ikävä juttu. Lihapullan kanssa se ei ollutkaan niin ikävää!

Keskiviikkona Haltilla oli synttärit. Aivan käsittämätöntä, että se on jo 1-vuotias - mun pieni pentu! Aika on mennyt ihan tolkuttoman nopeasti, en ymmärrä missä välissä siitä on tullut niin iso. Vaikka saahan toi olla vielä aika pitkään vielä ihan ipana, ei sen vielä tartte olla aikuinen pitkään aikaan. Mutta ei vaan voi olla vielä vuotta siitä, kun intoilin töissä saatuani Nooralta viestin, että nyt ne syntyy! Synttäreitä juhlittiin vain kotosalla, Halti sai syödä kakun ja puruluukynttilän ihan yksin, Kurun kuolatessa portin toisella puolella.

Perjantaina me käytiin tapaamassa toista Kuuraa, nimittäin Kurun sisko-Kuuraa Tuusulassa. Edellisistä treffeistä olikin kulunut melkein vuosi, joten tunnelmat olivat kyllä melkoisen katossa ainakin meillä ihmisillä! Oli aika käsittämätön tunne tajuta, että tyypit ovat nyt vihdoin palanneet Italiasta pysyvämmin Suomeen, ja nyt voidaan lenkkeillä hiukan useammin taas yhdessä. Me ihmiset hihkuttiin ilosta, koirat sen sijaan lähestyivät toisiaan aika huvittavasti.. :D Sisko ja sen veli - heti kun ne huomasivat toisensa, molemmat lähtivät hiipimään tosi tosi matalina tuijottaen toisiaan. Aika erikoinen näky, tyypit olivat kyllä aika susimaisia. Halti katseli vähän taka-alalla, että ovatpa omituisia.. Kuura meni maahan Kurun haisteltavaksi, mutta Haltille se oli tiukkana, eivät nyt sentään mitkään teinipojat pääse noin vaan haistelemaan. Halti yritti jopa nylkyttää Kuuraa (!), mitä se ei todellakaan yleensä tee, eikä edes uskonut Kuuran komennusta, mun piti käydä komentamassa sitä. Me oltiin aika hämmästyneitä, kun Kuura tiukkaili Haltille ja Halti taas kävi kerjäämässä verta nenästään, eikä ottanut yhtään tosissaan Kuuran irvistelyjä ja kiljumista. Meidän Pennut kun eivät koskaan tee mitään sellaista - Halti ei ärsytä ja nylkytä, ja Kuura ei todellakaan irvistele kenellekään, ja Pennut ovat muutenkin kiltteyden ilmentymiä ja tulevat kaikkien kanssa toimeen.. paitsi toistensa. :D No, kyllä me sentään lenkkeilemään pystyttiin, mutta Kuura ei halunnut leikkiä Haltin kanssa, ja Halti halusi aina välillä käydä härkkimässä Kuuraa leikkimään. Kuru-äijä meni taas omia polkujaan metsässä, eikä paljoa siskostaan ja "pikkuveljestä" välittänyt.

Lauantai-iltana käytiin vähän ex tempore taas treffaamassa "pikku"-Kuuraa Haltialassa, lähdettiin tällä kertaa kahdestaan lenkille joenrantaa pitkin. Melko rauhassa sai lauantai-iltana kävellä reittiä, viime aikoina on ollut melko myöhäänkin tosi paljon muitakin liikkeellä. Haltilla ja Kuuralla oli taas mitä ilmeisimmin hauskaa keskenään, ainakin siihen malliin ne painivat menemään. Pari tuntia meillä meni joenrantaa edestakaisin kävellessä, ja koirat olivatkin sitten riittävän väsyneitä, jopa Kuru malttoi nukkua kotiin päin ajellessa. Ei se kyllä paljoa kakaroiden leikkeihin osallistunut, mutta jonkun verran kuitenkin, ja onhan se rankkaa vahtia että kakarat käyttäytyvät. :P Sunnuntaina pojat menivät päivähoitoon Ristolle, kun mä menin Kurun Muska-kasvattajan luona käymään, juhlittiin Kuuran emännän kotiinpaluuta ja pidettiin hauskaa. Poikien ei tarvinnut möllöttää yksin kotona, vaan saivat lenkkinsä sitten Riston kotinurkilla.

Maanantai-iltana meillä oli taas Kuura-treffit, tällä kertaa mukana oli myös Kirsu mammojen kanssa, ja mentiin Haltialaan riehuttamaan koiria. Beana tapasi Kuuran ensin, ja Kuura tapansa mukaan tervehti hyvin nöyrästi, ja sama jatkui Tiitun kanssa. Mummo, emo ja tytär tulivat hienosti toimeen, kun ensitapaaminen hoidettiin niin etteivät mammat päässeet yhtä aikaa suoraan autosta tyttären luo, vaan rauhassa tutustuivat yksi kerrallaan. Sitten suunnattiin aidatulle laitumelle, missä koirat saivat rauhassa juosta. Mua vähän huvitti, kun pellonlaidan tiellä päästettiin ne luotettavammat koirat irti - ja tällä kertaa hihnassa joutuivat olemaan Tii ja Halti, jotka yleensä ovat aina irti. :P Mutta ne olivat tällä kertaa ne raggarit, jotka todennäköisimmin aiheuttaisivat ongelmia, vaan turhaan me niitä epäiltiin. Kaikki meni ihan hienosti, kyllähän Halti kävi ärsyttämässä (=haastamassa leikkiin haukkumalla) Kuuraa, mutta ei mitään sen enempää, ja se tuli aina nätisti pois häiritsemästä, kun kutsuin sitä. Lihapullat taskussa eivät tietysti varmaan haitanneet. Tiitu ei aiheuttanut mitään pulmia senkään vertaa, vaan suhtautui tyttäreensä hyvin nätisti, taisivat ne jopa vähän leikkiä. Tiitu innosti myös kakarajengin leikkimään ja sai Kurun ja Haltin jahtaamaan itseään. Pojat ottivat myös kunnon hepulispurtit keskenään. Oli kyllä aika ihanaa, että kaikki tulivat kuitenkin niin hienosti keskenään toimeen, mikä ei oo mikään itsestäänselvyys, kun mammat olivat nähneet Kuuran vuosi sitten. Ja loppuun Beana-mummon ja Kuuran piti ottaa vielä yhteisulvonta, jota Halti kuunteli hämmentyneenä päätään käännellen.

Tiistaina oli treffit sen toisen Kuuran kanssa, ja pojilla meni taas hienosti. Mua kyllä vähän huvitti, kun Kuura huusi suoraa huutoa kun näki mun pojat - oli siis kaveri aika innoissaan! :D Mutta niin oli Haltikin, ja pojilla näytti olevan tosi hauskaa. Itse asiassa jopa Kuru innostui kerran juoksemaan ja leikkimään pikkupoikien kanssa, vaikka kakarat ovatkin vähän ärsyttäviä. Halti ja Kuura painelivat menemään niin että tanner tärisi, vauhtia siis todellakin riitti. Kuura on tosiaankin isänsä poika, siitä ei vaan pääse mihinkään. Ihan samanlaista menoa kuin Kurulla ton ikäisenä! Ai että on kiva katsella sen touhuja, eipä tätä tosiaankaan tajunnut ennen kuin näki oman koiransa jälkeläiset. Pojat kävivät myös joessa vähän läträämässä, Kuura menee sen verran rohkeasti veteen, etten yhtään ihmettele, vaikka se lähtisi pian uimaankin. Hauskaa siis oli!

Keskiviikkona me käytiin Kirsun kanssa Janikan luona katsomassa ihania pentuja, 7 narttua ja 1 uros. Ihania pieniä mustia lapinkoiranalkuja ne olivat, aivan hävyttömän söpöjä! Juuri sellaisia jaloilleen päässeitä pikkumarsuja, joilla oli niin sievät pikkutassut, yhdellä oli hauskat valkoiset sukat jaloissa, muuten aika mustanpuhuvaa sakkia, vaikka kyllä niille merkkejä tulee. Mutta olivatpahan liikuttavia tyyppejä. Kun oltiin ihasteltu pentuja, lähdettiin läheisille hiekkakuopille juoksuttamaan koirat, mun pojat ja Tiitu kun olivat mukana reissulla, tosin Koo ja Tii autossa odottamassa, Halti taas Noppa-bestiksen kanssa tarhassa ähräämässä. Kerran aiemmin oltiin Janikan kanssa käyty tossa paikassa, ja olipa hyvä, että tuli taas lähdettyä! Kuopalla oli teinejä nuotion ääressä ja yksi motocrosskuski, mutta hyvin mahduttiin kaikki sinne. Koirilla oli NIIN hauskaa, Halti, Noppa ja Tiitu juoksivat ihan tolkuttoman kovaa kun kerrankin oli lääniä. Ja Halti ja Noppa rallasivat hiekkakuopalla olevan lammikon reunoja ylösalas, ja kävivät vähän läträämässäkin. Kierrettiin pieni lenkki hiekkakuoppien lähellä ja palattiin vielä lammikolle uittamaan koiria, tai siis houkuttelemaan niitä uimaan. Kurukin kävi aika rohkeasti kepin perässä, mutta piti tarkasti huolta etteivät pallit kastu. Noppa ja Halti keskittyivät hepulijuoksemaan rannassa, ei niitä vesi häirinnyt kyllä tippaakaan, mutta eivät ne uimaankaan menneet. Mutta ehkä vielä joku kerta! :)

Tiina