Perjantaina käytiin treffaamassa Haltin kasvattajaa Nooraa ja Veikko-porokoiraa pitkästä aikaa. Mun oli otettava myös Kuru mukaan, kun työpäivän jälkeen mentiin lenkille, mutta käytettiin aluksi Halti ja Veikko keskenään pellolla juoksemassa ja Kuru sai sen aikaa odotella autossa. Veikon piti vähän äijäillä Haltille, lähinnä se vähän pullisteli ja juoksi Haltin "yli", mutta Halti kyllä muisti mielistellä sitä, ja olivat ne pojat alun jälkeen sitten ihan rennostikin keskenään. Kerran jopa vähän leikkivätkin. Haltille teki joka tapauksessa hyvää päästä vähän purkamaan energiaansa, tyyppi oli ollut jo hiukan rasittava, kun ei oltu päästy kavereita treffaamaan aiemmin viikolla. Pienten peltospurttien jälkeen haettiin Kuru mukaan ja lähdettiin hihnalenkille Haltialan metsäteille. Kuru yritti alkuun vähän sikailla, mutta alkusähläyksen jälkeen meni ihan hienosti, jotain reilun tunnin verran me käveltiin. Nooran lähdettyä mä vielä juoksutin poikia vähän aikaa pellolla, että Kurukin sai pöhköenergiaansa hukattua. Ihan tyytyväisiltä pojat illalla vaikuttivatkin.

Maanantaina käytiin parin viikon tauon jälkeen treffaamassa Kurun Kuura-poikaa. Tyyppi oli taas kasvanut aika hillittömästi, ja turkkia on tullut tosi paljon lisää. Kyllä se alkaa jo isänsä kokoinen olla. Kurun piti tietenkin alkuun näyttää pojalleen mistä kana pissii, mutta sen jälkeen pojat olivat ihan asiallisesti keskenään. Haltialassa oli aika paljon vastaantulijoita, joten päädyttiin aika pian joenrannasta isoille pelloille, missä oli näkyvyyttä hyvin, ja siellä saatiinkin olla ihan rauhassa. Haltilla ja Kuuralla oli taas ihan loistavat rallileikit keskenään, Haltille teki niiiin hyvää päästä juoksemaan oikein kunnolla. Ja tällä kertaa jopa Kurukin innostui rallittelemaan kakaroiden kanssa. Olipa taas kiva nähdä Kuuraa! Se on hauska puikkokuono tällä hetkellä, mutta eiköhän sillekin ajan kanssa ihan äijän pää kasva. Hauska ipana joka tapauksessa.

Tiistai-iltana ajeltiin poikien kanssa Keravalle Jennin luokse lenkkeilemään. Hihnalenkkeily metsään saakka meni ihan asiallisesti (ei lasketa sitä, että kakarakoira karkasi pihassa autosta, nappasin sen vauhdista kiinni ja nostin niskaperseotteella takaisin autoon..), mutta metsässä Kuru päätti, että Fauna-silkkivinttikoira on hemaiseva. Niinpä se jahtasi Faunaa koko ajan, ja yritti astua. Just kun olin päässyt kehumaan, että se käyttäytyy nykyään paljon fiksummin narttujen kanssa. Huokaus. Halti juoksi vähän aikaa Katlan kanssa, muuten tyytyi juoksentelemaan yksikseen metsässä, kun Katla meni sen makuun liian kaukana, Fauna joutui keskittymään Kurun hätistelyyn ja Salka nyt ei muuten vaan leiki kakarakoirien kanssa. Kun mulla meni hermo Kurun hännystelyyn, otin sen sitten hihnaan ja seuraavan pari tuntia kädet saivatkin hyvää treeniä, kun se yritti kiskoa ihan surutta Faunan perään. Idiootti.. Halti sen sijaan oli ihan kivasti kuulolla, paitsi kun vastaan tuli koiria, jouduin pari kertaa sitä kutsumaan ennen kuin tuli - se siis jähmettyi tuijottamaan ja reagoi vasta toisella tai kolmannella kerralla. Mutta hienosti silti totteli.

Metsälenkin jälkeen käveltiin paikalliselle koirakentälle ottamaan pienet tottistreenit, olin aika varma, ettei Kurun treeneistä tulisi oikein mitään, kun se oli niin vakuuttunut Faunan ihanuudesta. Niinpä treenasin alkuun Haltin kanssa, ja Jenni katsoi vähän meidän perusasentoharjoituksia. Ja kappas kummaa - Jennin ohjeilla Halti rupesi tulemaan suoraan oikeaan asentoon mun käsiavulla, eikä mun tarvinnut enää ohjata sitä niin tarkkaan. Sit kun muistaisi tän kotonakin - siis olla itse paikallaan, suorassa ja katsoa suoraan eteenpäin.. Sen jälkeen leikitin Haltia fleece- ja nahkapatukoilla, ja tyyppi itse asiassa leikkikin ihan fiiliksissä. Jes. Ei mikään itsestäänselvyys koirahäiriössä (kun ei sitä reppanaa oo kukaan leikittänyt..), kentällä oli siis Jennin koirien lisäksi jotain staffeja tms. treenaamassa. Kurun kanssa treenasin seuraamista, ja meinasi olla sen mielestä ihan liian vaikeaa. Kyllä se sitten tsemppasi ja teki ihan kivojakin pätkiä. Koirahäiriön (=Haltin) vierestä seuraaminen vaan meinasi olla mahdotonta, mutta kyllä se lopulta siitäkin selvisi. Tehtiin vielä paikallamakuu Katlan vieressä, välimatkaa otin ehkä 5 metriä, kun halusin ottaa varman päälle. Aikaa en laskenut, mutta ehkä minuutti, korkeintaan pari siinä maattiin. Ei ongelmia, Kuru pysyi hienosti. Tän jälkeen treenattiin vielä Haltin kanssa vähän leikkimistä ja maahanmenoa siinä leikkien varjolla. Kun kentältä käveltiin Jennin luokse autolle, oli aikaa mennyt melkein kolme tuntia, ihan hyvä arki-illan lenkki työpäivän jälkeen. Tuli kyllä tarpeeseen se pääntuuletus sekä emännälle että koirille. Kiitos Jenni!

Keskiviikkona Kurulla oli taas ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Me yllytyshullut ollaan ilmoittauduttu ens viikolla pidettävään seuran möllitokoon.. joten treeneissä oli tarkoitus ehtiä mahdollisimman suuri osa alokasluokan liikkeistä. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, Kuru nousi pikkuisen kouluttajaa vastaan, mutten usko että nouseminen johtui niinkään kouluttajan tulosta, vaan siitä että vieressä pyöri n. puolen metrin päässä lähin häiriökoira.. eivät sitten katsoneet hirveästi sivulleen siinä vuoroa odotellessaan. Mutta joka tapauksessa ihan ok suoritus, siirsin tosin Kurun kuitenkin takaisin istumaan. Tän jälkeen siirryttiin suosiolla rivin keskeltä toiseen reunaan, koska viereinen koirakko ei tuntunut pitävän kovin paljoa välimatkaa. Seuraavaksi vuorossa oli paikallamakuu, jossa aikaa otettiin kokeen mukainen 2 minuuttia. Mä otin välimatkaa ehkä 10 metriä, halusin kuitenkin ottaa varman päälle. Rivissä oli vissiin 7 koiraa, joista kaikki muut paitsi Kuru ja vanhempi (jo startannut) rhodenarttu nousivat. Muutama koira pyöri useampaankin otteeseen ylhäällä, yksi juoksi rivistä ohjaajansa luokse jne, mutta Kurua ei haitannut. Hyvä niin, ja tulipahan treenattua hankalassakin häiriössä.

Paikallamakuun jälkeen vuorossa oli seuraaminen, jota kaikki treenasivat yhtä aikaa, ja kouluttaja kävi sitten jokaisen luona katsomassa treeniä. Kuru teki itse asiassa yllättävänkin hyvin hommia, ottaen huomioon kovan häiriön (=joka puolella seuraavia koiria lähellä), ilmeisesti mukana ollut paistettu broilerinfilee oli riittävän hyvä palkka. Jopa muutama hyvä palkaton (ts. palkka vain taskussa ja kädet heiluivat normaalisti) seuraamispätkä saatiin, kun kouluttaja muistutti mua eteenpäin katsomisesta ja reippaasta kävelystä. Käännöksetkin menivät ihan ok siihen nähden, kuinka vähän me on niitä treenattu viime aikoina. Treenailin myös paikallaan pyörimistä, koska seuraamisessa meinasi kontakti tipahtaa heti liikkeelle lähtiessä, paikallaan ympyrää pyöriessä kontakti pysyi koko ajan nätisti, ja siitä liikkeelle lähteminen oli helpompaa. Mutta ei se kyllä silti "osaa" seurata. Tai teknisesti siis osaa, mutta millä sen saisi motivoitua.. Jättöliikkeet eivät menneet ihan nappiin, liikkeestä maahanmenossa Kuru kyllä meni maahan nätisti kun mulkaisin perään, mutta ilman tarkistamista se meni maahan epävarmasti (!). Hieno homma, oon sitten onnistunut sössimään sen varmimman liikkeen. Yritin korjailla tekemällä helppoja maahanmenoharjoituksia runsaalla palkalla. Liikkeestä seisominen.. no, onnistuihan se sikäli, että Kuru pysähtyi seisomaan, mutta hiipi ärsyttävästi pari-kolmekin askelta. Palattiin siis peruuttamiseen ja namien viskelyyn.

Näiden harjoitusten jälkeen Kuru oli jo selkeästi aika väsynyt (ei edes innostunut kovinkaan leikkimään, vaikka treenien puolivälissä kiskoi vielä lelua kuin terrieri), ja ajattelin, että luoksetulo ei varmaan mene kovin nappiin. Mutta eikö ja mitä - me mentiin n. 5m päähän muista suorittamaan omalla vuorollamme, jätin koiran ja otin välimatkaa n. 10 metriä (=niin vähän, että Kuru yleensä tulee ravilla). Mutta sieltähän se tuli reippaalla laukalla! Eikä edes haukkunut, vaan tuli nätisti samalla vauhdilla suoraan sivulle. Taitava! Mistähän nyt tuulee? Hieno homma, vaan ei voi ihan olettaa, että aina toimisi yhtä hienosti. Loppuun tehtiin vielä nopea paikallamakuu, kun niin monella treenikaverilla oli mennyt pipariksi alussa. Välimatkaa otin taas jonkun kymmenen metriä, ja kerkesin seistä paikallani ehkä 10-15 sekuntia kun jo komennettiin takaisin koirien luokse. Itse asiassa varsin hyvä treeni, eipä Kurukaan ehtinyt kyllästyä. Tällä kertaa nostin - tai yritin nostaa - sen sivulle, mutta eipä noussut ilman käsimerkkiä ja toista käskyä. No, itepähän olen opettanut että palkka tulee makaamalla, kun oon aina vapauttanut maasta palkalle.

Tänään käytiin pitkästä aikaa treffaamassa Noppaa, Tiitua ja Beanaa. Halti oli jo muutaman kerran viikolla meidän ajaessa "Kirsun liittymän" ohi piippaillut haikeasti ja katsellut takakonttiin, ja nyt se ei meinannut pysyä nahoissaan, kun haettiin mammat. Mä olin avannut takakontin valmiiksi mammoja varten, ja Haltipa kiipesi takapenkiltä kontin puolelle, turvavyövaljaissaan... :D No, työnsin ipanan samaa tietä takaisin penkille ja mammat pääsivät kyytiin, aika kiire niilläkin oli meidän luo. Pojat pääsivät mammojen kanssa Haltialassa ensin pellolle riehumaan, sillä Janika oli unohtanut avaimet töihin ja joutui hieman sumplimaan ennen kuin pääsi Nopan kanssa meidän mukaan. Kivat leikit Tiitu, Kuru ja Halti saivat keskenäänkin aikaan, Kurulla oli ilmeisesti ollut myös aika ikävä mammoja, kun se innostui juoksemaan Tiin kanssa ihan reippaastikin moneen kertaan. Hetken päästä Noppakin tuli pellolle, me otettiin pieniä hallintaharjoituksia poikien kanssa, mutta pian mä annoin niille luvan juosta Nopan luo.

Pojat olivat melkoisen innoissaan Nopasta, jonka juoksu oli just loppunut. Molemmat yrittivät jatkuvalla syötöllä selkään, eikä Kuru välittänyt tippaakaan Nopan kieltämisestä. Halti sentään vähän uskoi Noppaa, joka kuitenkin ihan reippaasti sanoi pojille. Kun olin vähän aikaa katsellut Kurun vauhkoamista Nopan ympärillä, päädyin ottamaan sen hihnaan, koska aivoja sillä ei ollut ollenkaan siinä hommassa. Halti ja Noppa saivatkin tässä välissä vähän leikittyä, mutta hetken päästä Haltillakin meni koko homma pelkkään Nopan selässä roikkumiseen.. Haltia ei tippaakaan häirinnyt se, että mä tai Janika nostettiin se niskavilloista pois Nopan selästä, se vaan hyppi innoissaan uudestaan. Kirsun sanoin, sillä oli todella tyhjä katse silmissä. Oikein mieskoira. No, sai se ainakin tehokasta liikuntaa painiessaan sitä kieltävän Nopan kanssa ja juostessaan sen perässä ihan koko ajan. Noppa-parka.. jospa jo ens viikolla noi pojat olisivat vähän enemmän järjissään. Jännä, kun silloin Nopan juoksun alkaessa pojat osasivat olla ihan nätisti, ei mitään nylkytysjuttuja. On noilla ainakin into kohdillaan.

Keskiviikkoiltana sain myös sähköpostia Saksasta, Haltin prcd-PRA-geenitestin tulos tuli. Halti on prcd-PRA:n suhteen terve (A)! Jee! Sukunsa perusteella se olisikin voinut olla korkeintaan kantaja, emä on siis vanhempiensa tulosten perusteella terve, mutta isää ei ole testattu. Nytpä ei tartte tätäkään enää jännätä. :)

Tiina