Keskiviikkona pojat pääsivät vihdoin ja viimein, ikuisuuden kuluttua (jos Haltilta kysytään) eli reilun viikon tauon jälkeen treffaamaan taas kavereita. Haltista oli kyllä näkynyt jo viime viikolla, kuinka rankkaa on olla pieni koira ilman kavereita. :P Se kiljui suunnilleen kaikkien koirien perään, ja nyt kun ajettiin Haltialaan hakematta mammoja (Janika haki Kirsun, mammat ja Nopan, koska Noppa oli Kirsulla hoidossa), se ei meinannut pysyä pöksyissään. Kun se näki parkkipaikalla tutut ihanat koirat, se meinasi revetä riemusta. Ja kieltämättä Kurukin oli melkoisen innoissaan, se jopa näytti alistuvia eleitä, kun näki mammat. Ja olihan se Nopastakin riemuissaan, aina sen vaan pitää päästä sanomaan Nopalle kerran MÖR ja nappaamaan nokasta, sitten on kaikki jees. Koirat pääsivät pellolle ja laitumelle juoksemaan, hanhet olivat kerrankin jossain muualla, tosin sitä kakkaa oli kyllä joka paikassa. Noppa ja Halti juoksuttivat toisiaan, Tii oli vissiin hoitojakson aikana saanut aika paljon leikkiä Nopan kanssa, kun ei innostunut ihan normaaliin malliin juoksuttamaan ipanoita. :D Mutta kävihän sekin sentään vähän rallaamassa, ja Kuru kans. Haltin mielestä oli i-ha-naa nähdä kavereita, eikä sille toi reilu tunti vissiin olis riittänyt ollenkaan, kun ei se kovin rauhallinen ollut senkään jälkeen..

Perjantaina me päästiin treenaamaan tokoa koirahäiriössä ihan tossa omalla kentällä, kun Amy tuli Touho- ja Sansi-lapinkoirien kanssa treeniseuraksi. Mentiin poikien kanssa bussipysäkille vastaan, ja alkuhärdellin jälkeen (älytöntä vetoa, hepulointia, haukkumista jne.) päästiin kävelemään tohon viereisen koulun kentälle. Treenasin vuorotellen poikien kanssa pieniä pätkiä, ensin tein Haltin kanssa vähän perusasentoja ja maahanmenoja. Haltilla oli kyllä pikkuisen liikaa virtaa, kun meinasi taas se loikkakone käynnistyä perusasentoja tehdessä, siksi tehtiinkin sitten vähän vauhdikkaampia maahanmenoharjoituksia, sitä peruutteluleikkiä vauvaversiona. Tän pätkän jälkeen vaihdoin koiraa, ja Kuru pääsi tekemään paikallamakuun Sansin vieressä. Mentiin kentän reunalle, jossa oli autoja ja josta kulki jonkin verran porukkaa ohi, mä otin välimatkaa alle 10 metriä, Amy meni piiloon. Kuru pysyi hienosti, välillä käänteli vähän päätään ja haisteli, mutta ei elettäkään nousemisesta. Aikaa en mitannut, mutta varmaan sellainen pari minuuttia siinä kuitenkin meni. Hyvä treeni saatiin siis tästä.

Kurun kanssa otin aika paljon perusasento- ja seuraamistreeniä. Sama asiahan ne oikeastaan ovatkin. Seuraamiset menivät erittäin hyvin, varsinkin siihen nähden, että meillä tosiaan oli koirahäiriönä Sansi ja Touho. Verkkoaidan takana meni myös aina välillä koiranulkoiluttajia, toi kenttä kun on ihan koirapuiston lähellä. Ihan pieniä herpaantumisia Kurulla oli vain pari, muuten treeni meni kyllä ihan nappiin. Jes! Tehtiin Kurun kanssa myös vähän peruutteluleikkiä, maahanmenoja lelupalkalla, ja yksi liikkeestä maahanmeno ihan kaavan mukaan. Näissä ei ongelmia, Kurulla oli hyvä vire koko ajan ja teki tosi hienosti ja täsmällisesti. Huomaanpa vaan tässä, että tuli tehtyä tietenkin vaan niitä helppoja liikkeitä, kun en suunnitellut treenejä etukäteen.. mutta toisaalta, saatiinpa hyviä onnistumisia koirahäiriössä. Ja tein kuitenkin pitkähköjä seuruupätkiäkin, ei se ihan helppoa kuitenkaan Kurulle ole.

Haltin kanssa tehtiin maahanmenoharjoitusten lisäksi joka setissä perusasentojumppaa. Selkeästi se välillä jo osaa hakea itse sitä oikeaa paikkaa ja tajuaa mistä on kyse, mutta monesti sillä on vaan ihan liikaa intoa ja energiaa, että se malttaisi keskittyä sellaiseen. Ei hassumpi ongelma. ;) Välillä se malttoi keskittyä tosi hyvin, eikä tarvinnut ollenkaan niin isoa käsiapua oikeaan paikkaan hakeutumiseen. Tehtiin yhden-kahden askeleen siirtymisiä eteenpäin, paikallaan pyörimistä myötäpäivään (vastapäivään ei taatusti vielä riitä kehonhallinta) ja sivuaskelia oikealle. Kyllä se sieltä vähitellen, näitä pitää vaan treenata ihan tolkuttomasti. Kivoja pikku seuraamispätkiäkin se teki namikäsi houkuttimena, että tajuaa, mihin toi perusasento pitää sitten aikanaan liittää. Tai siis - seuraaminenhan on vaan sitä perusasentoon hakeutumista koko ajan. Tehtiin myös odottamistreenejä, jätin Haltin siis istumaan. Kerran se takapuoli nousi maasta kun kehuin ollessani kaukana, mutta muuten malttoi tosi hyvin odottaa, toki teinkin kohtuullisen lyhyellä matkalla treeniä ja pidin ajankin lyhyenä. Pari luoksetuloa otin myös käsiapujen kanssa, Halti tuli kovaa lyhyelläkin matkalla, ei ongelmia näissä. Loppuun tehtiin pieni paikallamakuuharjoitus Touhon vieressä, Haltilla oli namialusta edessä vahdittavana, ja tein ehkä 10s pituisia pätkiä, joiden välissä aina vapautin alustalle syömään namit. Meinasi pyrkiä pari kertaa lonkka-asentoon, mutta kävin korjaamassa, vein vaan namin naaman eteen ja pyysin uudelleen "maahan", korjasi tällä ihan nätisti.

Treenien jälkeen käytiin vielä Touhon ja Sansin kanssa hihnalenkillä, meno oli onneksi jo huomattavasti vähemmän kaoottista kuin kentälle kävellessä, pojat olivat ehtineet vähän rauhoittua ja tottua vieraiden koirien läsnäoloon. Käveltiin Siwalle ja takaisin, ja sen jälkeen käytiin saattamassa Amy ja koirat bussipysäkille. 2,5 tuntia meillä meni lenkkeilyyn ja treeneihin, ja koirat olivat aika sippejä sen jälkeen, vaikka oltiin vaan "tylsästi" hihnalenkillä. Teki kyllä ihan hyvää molemmille lenkkeillä Touhon kanssa, se kun ei provosoi yhtään, niin saatiin hyvä hihnalenkkeilyharjoitus kohtuullisen helpossa urosseurassa.

Tänään käytiin poikien kanssa PLS:n jälkeläisseurantatapahtumassa Tuomarinkartanossa hengailemassa. Pojat olivat taas pikkuisen kierroksilla kun otin ne autosta ja kävelin portista sisään.. no, onneksi Marja sattui olemaan just siinä lähistöllä, niin pääsivät sitten purkamaan sen energiansa Marjan moikkaamiseen. Halti fiksuna koirana hyppi syliin nuolemaan naamaa (:F, niin, oliko tässä joku semmonen juttu että olis kannattanut opettaa jo pentuna..? Mutkun se oli niiiiin söpö, ja on edelleen!), Kuru tyytyi vaan tökkimään kuonolla, heiluttamaan häntää ja rosvoamaan namitaskut. :P Hengailtiin turisteina siinä poikien kanssa eka tunti, ja Janika tuli Nopan ja Tiin kanssa moikkaamaan meitä. Kurusta näki kyllä aika selvästi kuinka kivaa siitä oli nähdä tytöt - se meni taas ihan saukon näköiseksi, korvat litassa yritti maata pitkin ampaista tyttöjen luokse, ja roikkui hihnan varassa... Ipanat pääsivät vähän irroittelemaankin, kun mentiin toiselle puolelle Vinttikoirakeskusta, etteivät häirinneet muita koiria. Halti ja Noppa vetivät ihan tajutonta rallia, ja vähän mua hirvittikin, kun Halti liukui märällä nurmikolla.. mutta hauskaa sillä ainakin oli! Ja ihan hyvä, että pääsi ennen meidän treenejä leikkimään, kun se on taas ollut aika lailla innokas muiden koirien perään. Varsinkin kun pojat sitten joutuivat taas autoon odottamaan, kun mä olin apuna verinäytteenotossa. Marja otti myös pojista taas kuvia, tosin en kumpaakaan oikein saanut seisomaan edustavasti, kun en tajunnut että ne olis ehkä kannattanut ottaa yksitellen sieltä autosta, eikä niin, että mä yritän saada toisen seisomaan ja toisen pideltyä pois Marjan kameraa nuolemasta.. :P

Jälkeläisseurannasta ajeltiin suoraan Haltin agilitytreeneihin. Lenkitin molempia poikia siinä hallin lähellä ennen treenejä, ja kun muita koiria ei ollut mailla halmeilla, pojat saivat myös vähän juosta keskenään. Ja Kurullapa oli virtaa juosta! Se juoksutti Haltia ympäri aukiota ja näytti kyllä hyvin, hyvin iloiselta, kun pääsi rallaamaan. Oli vissiin Haltillakin hauskaa, kun Kuru oikein innostui sen kanssa riehumaan. Treenien ajan Kuru-parka joutui odottamaan autossa, Halti taas agihallin seinässä kiinni, kun olin onnistunut unohtamaan kevythäkin kotiin. Ja piip-piip sentään, aargh. Kyllä se sentään loppua kohden vähän hiljeni, mutta kun mä oon tottunut Kurun kanssa siihen, että ne piippausyrityksetkin voi helposti hiljentää vaan käskemällä olemaan hiljaa, Haltilla ei ihan toimi niin. Kiljukaula mikä kiljukaula, tosin joihinkin verrattuna toi on ihan hiljainen.. kaikki on niin suhteellista, mä oon tottunut ihan hiljaiseen.

Meidän ensimmäinen treeni oli pieni radanpätkä, joka sisälsi kaksi aitaa ja putken. Mä olin hieman skeptinen sen onnistumisen suhteen, mutta koutsi käski taas vaihtaa asennetta. :P Ihan oikeassahan se koutsi on, mutta kun mä tunnen oman koordinaatiokykyni rajallisuuden. Toki mä pääsin kuivaharjoittelemaan sitä pätkää vaikka kuinka etukäteen, mutta kun pakka menee viimeistään siinä vaiheessa sekaisin, kun koira on mukana kuvioissa. Mun piti siis kutsua Halti yhden aidan yli, "heittää" se toisesta aidasta yli kulkusuunnassa oikealle ja ohjata se sitten eteen ja vasemmalle menevään putkeen. Ihan simppeliä joo, paitsi jos on kaks vasenta jalkaa ja peukalot keskellä kämmentä. :D Ekan aidan yli se sentään tuli joka kerta nätisti (kaikista onnistumisista pitää iloita!), mutta toiselle aidalle mä en vaan onnistunut sitä ohjaamaan tunaroimatta. Olin siis useimmiten ihan auttamattomasti myöhässä, mutta menihän se sitten, kun uudelleen ohjasi. Putkeenkin se meni kyllä nätisti sitten, kun annoin sille tilaa, enkä ollut itse juoksemassa putkeen.. on se jännä, ettei se pääse sinne mun jalkojen läpi? Ekan kerran mokan jälkeen taisin kyllä saada sen ohjattua sinne putkeen sitten ongelmitta, ja Haltin mielestä oli tosi siistiä, kun palkka odotti putken päässä lautasella. Mulla kun ei ollut mitään toivoa ehtiä sinne palkkaamaan sitä, kun putki oli puomin alla poikittain ja olis pitänyt ehtiä kiertää koko puomi. Juuei, ei ihan onnistu multa.

Jotta homma ei olis mennyt liian helpoksi (eh...), jatkettiin radanpätkää vielä niin, että mun piti saada Halti siihen toiseen samansuuntaiseen putkeen, joka meni puomin alta poikittain. Eli mun piti lähettää Halti suoraan pitkään putkeen, saada se jotenkin puomin toisella puolella ohjautumaan toiseen samansuuntaiseen putkeen (eli juoksemaan pieni pätkä putkien välillä ja tulemaan takaisin putkea pitkin). Mulla ei ollut mitään hajua miten tällainen voisi onnistua, mutta koutsi vaan nauroi mun epäilylle. :D Ja ihan oikeassahan koutsi oli, kyllä se onnistumaan saatiin, kun tehtiin riittävän helpoksi. Namialusta siis vietiin sen toisen putken suuaukolle, ja mä lähetin normaalisti Haltin ekaan putkeen, yritin huitoa sille kädellä (joo, oon tosiaan sen yhden raajan jo löytänyt) ja usutin sitä putkeen-putkeen-putkeen, ja löysihän se namialustan. Muutaman yrityksen jälkeen se tuli sitten jo siitä toisesta putkestakin läpi. Enpä ois kyllä tosiaan etukäteen uskonut, että tää onnistuu!

Toisessa treenipätkässä harjoiteltiin ensin pussia niin, että koutsi nosti kangasta ja Halti sai juosta pussin läpi suoraan namialustalle. Mikäs sen hauskempaa! Haltin mielestä oli vaan siistiä kun sai rallata "putkea" ja kun se tiesi, että toisessa päässä on aina se ihana lihapullanpala odottamassa. Ei paljon takapuolen päälle laskeutunut kangas haitannut, koska RUOKAA! Kyllä ahne koira on sitten kiva ja kiitollinen treenikaveri. Kovin paljoa ei siis kangasta vielä laskettu, sen verran vaan, että pieni tuntuma koirallekin tuli siitä. Pussin jälkeen tehtiin vähän lisää putkitreeniä - kutsuin Haltin pitkän suoran putken läpi ja ohjasin, tai siis ainakin yritin ohjata sen U-mutkalla olevaan putkeen, jonka suuaukko oli siis päinvastaisessa suunnassa Haltin tulosuuntaan nähden. Suorassa putkessa ei ongelmaa (paitsi ekalla yrityksellä se tuli ohi, koska lähdin itse liikkeelle ennen kuin se oli ehtinyt putkeen, tollo minä), mutkaputkea se vähän epäröi. Tosin mä taas hiukan toikkaroin tiellä. Meni kuitenkin mutkaputkeenkin kun uudelleen osoitin, ja sen toisella suuaukolla odottikin namialustalla lihapullanpala. Toisella yrittämällä sekoilin itse pahemmin, ehdin jotenkin unohtaa miten mun piti liikkua ja niin mä onnistuin taas olemaan sekä hemmetisti myöhässä että itse sen putken suuaukon edessä.. ylläri, jos ei koira mene putkeen. Vähän kyllä naurattaa taas kun jälkeenpäin miettii. :D Haltin mielestä tää U-mutkalla ollut putki oli ehkä vähän epäilyttäväkin, kun oli kokomusta ja tosiaan noin tiukalla mutkalla - tota mustaa putkea se on tainnut tehdä vaan suorana, eikä ylipäänsä koskaan noin tiukkaa mutkaa. Tehtiin sen takia loppuun vielä helppo harjoitus, jossa ohjasin sen vaan suoraan mutkaputkeen ja palkkasin itse poispäin juostessani. Haltilla oli kyllä varmaan hauskat treenit, kun sai juosta noita ihania putkia niin paljon - eikä se tunnu niin kauheasti välittävän mun mokailuista niin kauan kuin lihapullatarjoilua riittää. Treenien jälkeen käytin vielä pojat juoksemassa hallin lähellä, ja Kurukin vaikutti ihan tyytyväiseltä, vaikka olikin joutunut odottelemaan autossa.

Tiina