Pojat treffasivat viime viikolla reippaasti kavereita. Tiistaina käytiin moikkaamassa Noppaa ja Janikaa Haltialassa, Kirsu koirineen ei tällä kertaa ehtinyt mukaan. Haltilla oli taas pikkuisen ylimääräistä energiaa.. eli tuli ihan tarpeeseen. Noppa sitä juoksuttelikin pitkin peltoa ihan hyvää tahtia. Tosin alkuun koirien mielestä olis ollut ihanaa käydä pyörimässä laitumelle ilmestyneessä lehmänlannassa (kun se laidun oli välillä ollut ihan oikeassakin käytössä), ja Kuru sen ehtikin tehdä, mutta muuten tyypit kyllä keskittyivät ihan kiltisti juoksemiseen ja riehumiseen. Joenrannassakin ipanat saivat käydä rallaamassa, ja Noppa pyöritteli Haltia taas muutaman kerran mudassa ihan huolella. Mulla olikin siis jälleen kerran kaksi suihkuun komennettavaa koiraa sitten auton kyydissä... :D

Keskiviikkona ajeltiin pitkästä aikaa Nurmijärvelle Cisseä, Sipeä ja Ronjaa treffaamaan. Pojat olivat taas ihan täpinöissään kun tajusivat, minne tultiin.. jonkin aikaa niillä kesti rauhoittua, mutta kävelivät sitten ihan asiallisesti hihnassa siihen saakka, että päästiin riittävän väljille vesille. Kurukin innostui metsän puolella juoksemaan, ja Haltillahan oli hauskaa Ronjan kanssa niin kuin aina. Valitettavasti sillä oli myös vähän hauskaa nenänsä perässä juostessa - metsässä nimittäin oli riistaa, ja lähellä. Pari kertaa se lähti nenänsä perässä, ekalla kerralla se tuli kyllä nätisti takaisin kun karjaisin kiellon ja perkeleen, toisella kertaa sahaili metsässä eestaas, ei lähtenyt kauas muttei tullut luoksekaan ennen kuin oli vissiin hukannut hajun, siitä otinkin sen sitten hihnaan hetkeksi. Ilmankos se olikin niin nenä pystyssä - hetken päästä vähän matkaa eteenpäin käveltyämme kuultiin vähän kauempaa samalta suunnalta laukaus, eli ihan varmasti siellä oli sitä riistaa hyvinkin lähellä. Muuten Halti oli tapansa mukaisesti nätisti kuulolla ja rallatteli Ronjan kanssa menemään, Sipekin juoksutti sitä välillä. 2,5 tuntia pojat saivat painaa menemään sydämensä kyllyydestä, ja olivathan ne sitten väsyneitäkin. Kyllä kannattaa aina välillä ajella, vaikka matkaa onkin. :)

Lauantaiaamuna käytiin pitkän tauon jälkeen treffaamassa "pikku"-Kuuraa, Kurun poikaa. Se oli tosiaankin ihan hieman kasvanut! Ei enää ehkä korkeutta, mutta muuten siitä oli tullut paljon isomman pojan näköinen - semmoinen teinikoira. Naama sillä oli venähtänyt, ja korvat kans, pöksykarvatkin oli kasvatettu melkoisiin mittoihin. Ihan pikkuisen sulatti sydäntä, oli siis vaihteeksi ilmetty isänsä siinä iässä. Ja se oli niiiin taitava ja pätevä pieni eläin, tarjoili ihanasti kontaktia emännälleen ja kuuntelikin huomattavasti paremmin kuin isänsä siinä iässä. Ja mun iloksi Kuru siis tosiaan tuli vielä toimeen poikansa kanssa, vaikka Kuura on jo 10kk eikä olla noin kuukauteen ehditty näkemään. Haltia mä en epäillytkään, siellä ne pojat painivat menemään niin kuin parhaat kaverit ainakin. :) Ihan mahtavaa. Reilun tunnin verran me käveltiin joenvarressa ja yllättävän rauhassa saatiin olla ottaen huomioon, että oli lauantaiaamupäivä. Oli kyllä äärettömän liikuttavaa nähdä Kuura taas, siitä on tullut kyllä mahtava teinikoira.

Kuuran treffaamisen jälkeen ajettiin suoraan Haltin agilitytreeneihin, Kurukin oli siis tällä kertaa mukana autossa odottamassa. Mä olin vähän yliarvioinut ajoajan, joten lenkkeiltiin sitten 40 minsaa ennen treenejä, Kurukin sai juosta hallin lähellä olevalla aukiolla irti Haltin kanssa, kun muita koiria ei näkynyt missään. Pojilla olikin hauskaa - toi hiekka-aukio taitaa tehdä siitä rallailusta vaan entistä hauskempaa. Sen lisäksi Kuru tietenkin pyöritti Haltia vielä savessa, joten mulla oli ihanan rapainen ja savinen treenikoira, vaikka yritinkin siivota sitä lenkkeilyttämällä poikia metsässä ennen treeneihin menoa. :P Koutsi ei ollut tällä kertaa paikalla, joten kokeneempi treenikaveri kiltisti koulutti meitä. Alkuun tehtiin lyhyttä radanpätkää aita-putki-aita, ja mä jouduin ihan ohjaushommiin. Ekalta aidalta piti nimittäin kääntyä joku 90 astetta vasemmalle putkeen ja mutkaputken päästä piti vielä kääntyä taas vasemmalle aidalle. Tätä tehtiin heti alusta ihan suosiolla pätkissä, ensin pelkkä putki kerran, ja kun se meni täysin ongelmitta, otettiin mukaan jälkimmäinen aita. Mulla oli hitusen ongelmia ajoittaa omaa juoksuani niin, etten pysähdy ennen estettä, koska koira joutui juoksemaan tietenkin paljon pidemmän matkan, mutta lopulta sekin onnistui - ja Halti-pieni-pätevä suoritti koko ajan hienosti, eikä ees yrittänyt kiertää estettä kertaakaan, vaikka mä ohjasin huonosti, tai jätin ohjaamatta.. Ja kun mukaan lisättiin ennen putkea oleva este ja vaikein käännös, Halti suoriutui siitäkin ihan ongelmitta. Mulla oli taas hiukan ajoitusongelmia, mutta kyllä kai munkin suoritus parani loppua kohden. :P 

Toisella kertaa tehtiin puomin alastulokontaktia, jälleen kerran. Nyt en ollut harjoitellut viikon aikana kotona, ja veikkaan, että se näkyi. Ekalla kerralla Halti tuli heti namin syömisen jälkeen alas kontaktilta, toisellakaan kerralla ei kestänyt mun poispäin ottamaa askelta, mutta kun palattiin taas alkupisteeseen, ts. namin syöttämiseen kontaktilla liikkumatta, se taisi taas muistaa jutun juonen. Saatiin sitten pari onnistunutta harjoitusta myös siten, että mä liikun kontaktilta poispäin. Kolmannessa setissä tehtiin Haltin kanssa pujottelua puolikkailla kepeillä ohjurien kanssa. Parilla ekalla kerralla mä onnistuin taas päästämään sen ohjurien yli vikassa välissä, kun en vaan tainnut ohjata kunnolla loppuun asti. Mutta sitten Halti suoritti todella nätisti ja mun mielestä kohtuullisen vähällä ohjauksella, ts. ei tarvinnut roikkia kaksin käsin. Musta tuntuu, että se todellakin oli ruvennut ajattelemaan jotain viime kerralla, ja kun se noilla ekoilla loikkimisilla ei saanut palkkaa, se rupesi suorittamaan sillä tavalla, jolla saa palkkaa. Hidas se oli, ja selvästi mietti vielä, mutta kyllä musta tuntuu, että se alkaa tajuamaan idean. Jee! :) Ensin tehtiin tätä vain niin, että ohjasin oikealta puolelta, ja kun saatiin 3-4 onnistunutta loistavaa suoritusta putkeen, katsottiin parhaaksi pitää tauko. Vielä kerran otettiin Halti suorittamaan keppejä tauon jälkeen, ja menin itse ohjaamaan vasemmalta. Tältäkin puolelta ohjatessa Halti suoritti kepit todella nätisti, selvästi ajatellen, mistä saa palkkaa, eikä yrittänyt mitään ohjurien yli hyppimisiä. Mahtavaa! Tän jälkeen se sitten olikin niin väsynyt, että nukkui raatona häkissään mun katsellessa vielä muiden suorituksia. Uuden oppiminen tosiaan on rankkaa.

Tiina