Keskiviikkona käytiin jo aamupäivällä Kirsun, Janikan ja tyttöjen kanssa lenkillä. Mun pojat olivat taas ihan pikkuisen innoissaan kun tajusivat, ketkä sieltä autosta tulevat. Ei aivoja, ei korvia.. huokaus. No, kyllä ne sitten palautuivat, kun pääsivät kavereita moikkaamaan. Lähdettiin tällä kertaa joenrantaa pitkin kävelemään, ja alun parin vastaantulijan jälkeen saatiin aika rauhassa lenkkeillä. Haltilla ja Nopalla oli jälleen kerran ihan omat meiningit, Tii keskittyi myyrästämiseen ja "mummoklaani" Beana ja Kuru 4-vee (...) pysyttelivät lähinnä tiukasti kannoilla kerjäämässä herkkuja. No, kävi Kuru sentään muutamaan otteeseen penskoja komentamassa ja juoksuttamassa, ettei mennyt ihan pelkästään perässähiihtelyksi. Puolitoista tuntia meillä meni, ja musta tuntuu, ettei Halti ollut vielä ees varsinaisesti väsynyt, vaikka Noppa kyllä juoksutti sitä ihan kiitettävästi. :D Sillä vaan on hyvät duracellit.

Kun ehdin ajella kotiin ja pestä Haltin (oli meinaan ihan pikkuisen savista siellä pellolla), pitikin lähteä jo Kurun kanssa fyssarille määräaikaishuoltoon. Kurun fyssari on vaihtanut toimipistettä, ja meidän piti mennä perässä. Kahdesta paikasta valkkasin ton keskustassa olevan, jonne sitten matkustettiin bussilla ja käveltiin 1,5km keskustan läpi. Tuli mieleen vasta bussissa ollessa, että eihän Kuru oo koskaan missään ostoskeskuksissa tms käynyt, mutta eipä näköjään ollut tarvetta - Kampissa se meni kun kala vedessä, ei häirinnyt liukkaat lattiat tai ihmisvilinä. Nenä pitkällä se olis kyllä haistellut kaikkea mahdollista. Lasiseinäinen hissikään ei sitä hämmästyttänyt, ihan coolisti meni sekin, en tosin tajunnut tätäkään aatella kuin vasta jälkeenpäin, että voihan se koiran näkökulmasta olla vähän erikoinen juttu. Mutta tolle noi asiat ovat onneksi aina olleet itsestäänselvyyksiä. Keskustan kaduilla Kuru olis kyllä halunnut tunkea nokkansa joka ikiseen liikkeeseen ("Ei, et voi mennä mattokauppaan") ja oli selvästi innoissaan kun joka puolella oli siistejä hajuja ja liikennettä. Maalaistollo. :P Ihan sivistyneesti se kuitenkin tepsutti eiralaiseen eläinkauppaan sitten lopulta.

Fyssari hoiti Kurua tällä kertaa pöydällä, aiemmassa paikassa ei pöytää ollutkaan. Fyssari ensin kysyi, että onnistuiskohan, ja totesi sitten, että Kuru on kyllä sen verran järkevä tyyppi, että tuskin siitä mitään ongelmaa tulee. Eikä tullutkaan - Kuru tosin olis halunnut eka haistella koko uuden huoneen läpi, mutta mä ikävänä tyyppinä käskin hypätä pöydälle. :P Pöydässä tosin oli sellainen kiva ominaisuus, että se laskeutui itsekseen alaspäin, ja sitä tarvitsi sitten pumpata aina säännöllisesti takaisin ylös. Eipä häirinnyt sekään Kurua. Kerran se ponkaisi kesken hoidon ylös, kun fyssari osui johonkin mojovan kipeään kohtaan, mutta muuten oli hyvin rauhassa. Tota ponkaisua se ei ookaan tehnyt pitkään aikaan, mutta tossa pöydällä ei luonnollisesti voi pitää jalkaa koiran päällä niin kuin lattialla hoitaessa. Kuru oli taas melkoisen jumissa lapojen takaa. Eikä ihme, sanoi fyssari, kun kerroin että se oli taas onnistunut rypemään portaissa nenälleen (sillä oli vähän kiire alas, kun siellä haisi... huoh). Tarttee siis muistaa varata seuraava aika vähän lyhyemmän ajan päähän. Kotimatka sujui vielä vähän rauhallisemmin, kun tyyppi oli saanut rentoutua fyssarin käsittelyssä. Niin joo - menomatkalla joku kysyi Kurun ikää, johon vastasin tietysti "neljä ja puoli". Kysyjän ilme oli aika hämmentynyt, ja vastasikin mulle "Ai vuotta?! Mä luulin paljon pennummaksi." :D Joo, onhan se söpönassu, ja hurmasi kyllä monta bussimatkustajaa.

Perjantaiaamuna vein pojat hoitoon Ristolle, kun olin illaksi sopinut meneväni Kurun isoisotädin Vasmin 14-vuotissynttäreille Muskan luo. Ei sellaisia pirskeitä voi väliinkään jättää! Vasmi on kyllä ihan mun suurimpia suosikkeja - maailman paras syy hankkia lapinkoira. Ellen olis ollut jo Muskan koiria katsomaan mennessäni ihan varma, että lapinkoira meille tulee, niin Vasmi olis ollut kyllä varmasti se viimeinen tikki. Aivan mahtava mummokoira, ja erityisen arvokkaaksi nää synttärit teki se, että viime tammikuussa jo luultiin, että se on menoa. Mutta niin se teräsmummo vaan palasi parempaan kuntoon ja saatiin nää synttärit viettää. Vasmi sai kyllä rapsutuksia, herkkuja ja huomiota, niin kuin kuuluukin.

Lauantaina kävin hakemassa Haltin hoidosta agitreeneihin, joissa meidän vuorolla ei ollut mun lisäksi kuin yksi treenaaja, aika lailla hyvin perusteellista opetusta siis saatiin. :) No, niin me kyllä aina saadaan, mutta nyt oli reilusti aikaa per koira. Halti aloitti treenin vähän vinossa suhteessa toisiinsa olevien kolmen esteen harjoituksella. Ensin oli aita, jonka jälkeen koiran piti irrota vähän oikealle suoraan putkeen ja siitä jatkaa vasemmalle yhden aidan yli. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se ihan simppeliä taas ollut - ohjaajalle. Koirahan nimittäin jälleen kerran teki just niin kuin sitä ohjasin - tai jätin ohjaamatta... :D En vaan tajua, kuinka vaikeeta voi olla juosta (ja tällä pätkällä joutui oikeasti jo juoksemaan ihan kunnolla), pitää yhtä kättä sivulla ja puhua yhtä aikaa. Selvästi erittäin vaikeeta. Ekalla kerralla onnistuin ryssimään sen verran, että Halti tuli vikasta esteestä ohi. Ylläri, kun mä olin ihan tolkuttomasti myöhässä, ja olin itse sen esteen edessä, ei se koira mun läpi pääse. Toisella tai kolmannella kerralla se taisi mennä jo sen vikankin esteen yli, mutta ei kyllä mun ansiosta - se vaan on sen verran fiksu, että tajusi millä sen lautasella odottavan palkan saa. Viimeisellä kerralla mä vihdoin onnistuin juoksemaan vähän järkevämpää linjaa (ts. niin etten saatellut koiraa sinne putkelle vaan annoin sen irrota), riittävän kovaa ja kerkesin sen verran räpiköiden vähän ohjatakin, että koira tuli vikasta esteestä yli ja ehdin itse palkkaamaan sen toiselle puolelle. Jes! Tästä jäi kyllä hyvä mieli, kun sain homman onnistumaan. Haltillahan taisi olla ihan siistiä joka tapauksessa, koska palkkaahan se sai joka suorituksesta - eihän se ollut sen moka, että mä sössin. Tän jälkeen harjoiteltiin myös vähän ensimmäistä ohjauskuviota, sylikäännöstä, ensin kuivaharjoitteluna ja sitten koiran kanssa. Oli muuten vasemmalla kädellä tehtynä vähän haasteellista vanhalle tokoilijalle..

Toisessa setissä tehtiin Haltin kanssa keppejä, kun radalla oli tällä kertaa puolikkaat kepit. Keppeihin laitettiin ohjurit, ja mun tehtävä oli yrittää ohjata tyyppi oikeaa reittiä läpi, niin ettei se tule ohjureiden yli. Onnistuihan sekin, mutta kyllä mä aika monta kertaa mokasinkin. Parin ekan yrityksen jälkeen Haltista näki, kuinka se rupesi ajattelemaan. Sen päässä raksutti ja raksutti, naamasta näki että iso ratas pyörii kun se mietti, millä tästä saa sitä palkkaa nopeiten - palkkahan odotti lautasella keppien päässä. Monta hyvääkin toistoa me saatiin. Tän jälkeen tehtiin vähän puomin alastulokontaktia, jota oltiin treenien välissä harjoiteltu pari kertaa kotona lenkin varrella portaiden avustuksella. On Halti jo selvästi tajunnut että siihen lautaselle pysähtyminen kannattaa, mutta musta tuntuu, ettei se ihan hahmota takakoipiaan. Tarttis varmaan tehdä sellaisia harjoituksia, jotka edesauttavat niiden koipien löytymistä. Mutta tässäkin saatiin monta hyvää onnistumista! Viimeisenä palattiin vielä hetkeksi kepeille, kun aikaa kerran oli. Haltilla raksutti ja raksutti - se tarjosi monta kertaa keppien suorittamisen jälkeen viereisen putken läpijuoksua (koska siitä on saanut palkkaa),  ja yritti selvästi parhaansa kepeillä tajuta miten se homma menee. Ekan keppivälin se taisi hoksatakin jo, mutta edelleen viimeisissä väleissä mun tarttee muistaa ohjata tarkasti, ettei tule ohjurin yli. Mutta kyllä se tästä! Odotanpa innolla seuraavaa kertaa kun harjoitellaan keppejä - tapahtuukohan Haltin päässä yhtä paljon kuin Kurulla joskus tauon aikana? :)

Treenien jälkeen kävin hakemassa Kurunkin kotiin, ja viikonloppu sujui muuten ihan kotinurkilla lenkkeillessä. Aurinkoinen sunnuntaipäivä on tosin ehkä huonoin mahdollinen aika ulkoiluttaa koiria, kun tuolla ulkoilureiteillä on sellainen 20 kertaa enemmän ihmisiä kuin normaalisti, koirat joutuvat koko ajan olemaan ihan lyhyellä hihnalla ja niitä urpoja koiranulkoiluttajia vasta riittääkin. Siinäpä vasta rentouttava lenkki.. tosin erittäin hyviä ohituksia saatiin aikaan, en tiedä mistä nyt tuulee. Haltihan pääsääntöisesti ohittaa ihan nätisti vaikka Kuru provosoituukin, mutta nyt Kurukin ohitti ihan sivistyneesti melkein kaikki koirat. Ehkä se edistyy. :P Tokoiluakin ollaan jatkettu ahkerasti, Haltin kanssa ollaan tehty erityisesti odottamista ja perusasentotreeniä. Nyt se alkaa jo selkeästi tajuta itsekin sen oikean paikan ja vähitellen hakeutuu siihen itsenäisesti. Pikkuhiljaa tässä edetään. Sen luoksetulot ovat ihanan reippaita ja innokkaita, ja se on tainnut jo tajuta, että mä haen siihenkin loppuun perusasentoa - vitsi, että se on nopea hoksaamaan tällaisia, Kurulla meni tässä kyllä tosi kauan. Paikallamakuuta pitäis jaksaa treenata ahkerammin, mutta nekin treenit ovat menneet ihan hienosti. Oon muutaman kerran Mirkan ohjeella tehnyt häiriötä heittelemällä nameja Haltin ympärille, ja toistaiseksi se on pystynyt silti keskittymään ihan nätisti. Näissä treeneissä mä toki huolehdin, että sitä muuta häiriötä ei sitten juuri ole ja välimatka ja aika pysyvät lyhyenä. Kurun seuraamiset ovat menneet mun mielestä nyt paljon eteenpäin tossa kotikentällä - mutta epäilemättä se ei pysty ihan sellaisiin suorituksiin muualla. Juoksussa seuraamisen se on nyt yhtäkkiä taas muistanut tai oppinut uudelleen, ihan loistavaa. Tähänkin auttoi aika äkkiä se Korrien kurssilta saatu neuvo, palkan heittäminen eteenpäin heti ekasta juoksuaskeleesta. Ihan loistavaa.

Tiina