Tiistaina käytiin vähän normaalista poikkeavalla kokoonpanolla kimppalenkillä. Janika kävi hakemassa Nopan ja Tiin, Kirsun jäädessä Beanan kanssa kotiin tekemään töitä, mulla  oli sentään molemmat pojat mukana. Haltialan pelloilla tyypit saivat taas painella menemään, tosin Tiitu keskittyi kyttäämään lihapullia Janikalta (joo, ei pelkoa, etteikö se olis kuunnellut, kun oli lihapullaa! :D), mutta kakarat saivat taas riehua sydämensä kyllyydestä. Käytiin aidatulla laitumella kävelemässä, ja vaikka oltiin keskellä päivää liikkeellä, vastaantulijoitakin oli ainakin muutama eri koirakko, ja laitumelle tuli lauma noutajia yhtä aikaa meidän kanssa. Pois tullessa käveltiin vielä joenrannan pellon kautta, missä ipanat ottivat vielä oikein kunnon riehuhepulit - taisivat tietää että ollaan menossa autoon, niin juoksivat sitten oikein pitkän kaavan mukaan ennen autoon joutumista.

Keskiviikkona kävin hakemassa Kirsun, Tiin ja Nopan meidän kanssa Haltialaan lenkille, kun Janikan piti olla töissä. (Heh - ehkä munkin pitäis jossain vaiheessa opiskella, mutta..) Me suunnattiin suosiolla joenrannan reitille, kun oli kaunis päivä, ja melkein keskenämme saatiin kävelläkin, ei ollut kuin pari hassua vastaantulijaa jo autolle tullessa. Tii keskittyi myyrästämiseen, Kuru keskittyi namien kerjäämiseen multa ja ipanat riehuivat. Molemmat onnistuivat käymään pyörimässä jossain, ja kaiken hyvän lisäksi Halti kävi vielä marraskuisessa Vantaanjoessa kastautumassa.. :D Se siis taisi molskahtaa sinne vahingossa ihan uimasyvyyteen, kun menivät Nopan kanssa vähän vauhdilla juomaan. Ei se mitään, Halti ravisteli pari kertaa ja jatkoi juoksemista, taisi se vähän saada märkähepuliakin. Selkeesti sillä on vieläkin ihan pentuturkki (on se sitä kyllä jo vähän tiputtanut), vielä kastuu läpi tosi nopeasti ja kuivuu aika hitaasti. Mutta hauskaa sillä märällä pikkurotalla taisi olla! 

Torstaina ja perjantaina pojat saivat taas tyytyä tavallisiin tylsiin hihnalenkityksiin kotinurkilla, tosin nyt ollaan kyllä ahkerasti tokoiltu lenkkien yhteydessä tossa meidän lähikentällä. Lauantaina oli taas Haltin agilitytreenit, tyyppi taitaa tykätä siitä lajista jo aika lailla, koska meinaa kiljua autossa, kun tullaan hallin parkkikselle.. no, on se kyllä jo oppinut, ettei se auta - autosta pääsee pois vasta kun suu pysyy kiinni. Treenikaveri kommentoikin, että Halti on aika hauska, kun se on niin iloinen ja kaikki on sen mielestä parasta! Niin onkin - ja varsinkin kun on herkkunameja tiedossa. Haltin mielestä ihmiset = parasta!, koirat = parasta! , agility = parasta!, namit = parasta! ja siltä se sitten siellä hallin pihalla näyttääkin. :) Ja loikkii nuolemaan ihmisten naamoja, eh, mun pikkupentu 1v3kk. Mutta onhan se soma! Ja onneks aika pieni, niin ei hävetä ihan niin paljon.

Haltin eka setti sisälsi kaksi aitaa ja pussin lähes suorassa linjassa. Mä epäilin alkuun, että näinköhän onnistuu, kun viimeksi tuli niin paljon esteen kiertoja samantyyppisessä tehtävässä. Mutta höpöhöpö, ihan turhaan epäilin, koska Haltihan hoiti homman kotiin! Ottaen huomioon että kaveri on kokeillut pussiestettä vain yhdellä aikaisemmalla treenikerralla, en voi käsittää. Mutta kyllä se on taitava! Sieltä se liiteli kahden aidan yli nätisti suoraan pussiin, eikä millään kerralla ollut mitään epäröintiä, vaikka kangas laskeutui sen päälle. Ekoilla kerroilla koutsi piti kangasta vielä vähän kohollaan, viimeisellä kerralla Halti muistaakseni juoksi ihan ilman mitään apuja pussin läpi. Ei voi ihan tarkasti muistaa, koska mun piti taas juosta, ohjata ja puhua yhtä aikaa - ei aina kerkeä ihan havainnoida. :D Yhden kerran Halti roiskaisi ekan aidan riman alas, mutta se taisi kyllä olla mun virhe, todennäköisesti jätin Haltin liian lähelle ekaa aitaa. Vaikka ne matalia ovatkin, niin kyllähän se rima tulee alas, kun tyyppi juoksee täysii namilautaselle. Koutsi totesikin mun epäilyihin, että eihän se koira tyhmä oo, viimeksihän se sai just samantyyppisestä tehtävästä palkkaa, ja nyt tietää mikä on kannattavaa. Ja ihan oikeassa oli!

Toisella kerralla me kokeiltiin ihan uutta estettä eli pituutta. Ensin Halti sai hypätä kahden pituusesteen palikan yli ja palkka oli valmiina namialustalla esteen toisella puolella. Palikoita lisättiin yksi kerrallaan ja tosi pian Halti siis hyppäsikin jo täyspitkän pituusesteen yli, myös ilman namialustaa niin, että palkat tulivat sitten multa. Aika hämmästyttävän nopeasti se tosiaan hiffasi idean ja ihan ongelmitta hyppäsi, mulla oli taas enemmän ongelmia ehtiä samaa vauhtia esteen ohi.. Kolmannessa setissä tehtiin puomin alastuloa, tällä kertaa en ollut ihan yhtä terävänä itse kuin viimeksi, mutta saatiin me onnistuineitakin suorituksia. Tarttis varmaan opetella kotona Haltin kanssa sitä ota-käskyä = odota pitäen takajalkojasi kontaktipinnalla. Pitäis vaan keksiä joku sopiva kontaktinkorvike.

Lauantai-iltana käytiin vielä poikien kanssa tokoilemassa lähikentällä, ja olin taas niiin tyytyväinen niihin. Kuru teki ihan loistavaa seuraamista, ja sen vasemmalle käännökset ovat parantuneet. Se tekee paljon parempia vasemmalle käännöksiä, kun sillä on toi vire kohdallaan, ja meidän Korrien kurssilta saamat vinkit ovat kyllä varmasti auttaneet, vaikkei niitä juttuja ihan hirveästi olla vielä ehditty hinkatakaan. Hitsi, melkein tulee koekuume! Pakko siis hioa liikkeestä seisominen ja hyppy vielä loppuun. Jospa me ens vuonna päästäisiin oikeasti jo kokeeseen? Tosin aika tarkkaa on vielä se koepaikan valinta, ruohoalustalle ton kanssa on turha mennä, kun se ottaa niin paljon häiriötä siitä (=hajuja). Mutta jos löytyis koe, jossa alustana on hiekka- tai asfalttikenttä, jolle vielä pääsis treenaamaan itsekseen etukäteen ennen koetta, niin olis aika täydellistä. Ja sitten pitäis vielä pystyä luottamaan siihen, että ne vieruskaverit pysyvät paikallamakuussa, tai jos nousevatkin, niin eivät missään tapauksessa tuu pullistelemaan Kurulle.. tää pelottaa ehkä kaikista eniten. No, ahkeraa treeniä on joka tapauksessa tulossa.

Tiina