Perjantaina pojilla oli vähän normaalista poikkeavaa iltaohjelmaa, kun käytiin kylässä mun työkaverilla, joka muutti tuohon neljän kilsan päähän helmikuun alussa. Työpäivän jälkeen siis nappasin pojat mukaan ja kävelin työkaverin luo ja vietettiin iltaa kolmannen työkaverin kanssa. Illan emännällä on itsellään kipakka jackrusselinterrierinarttu, joka alkuun vähän ärräili pojille hihnassa, käveltiin sitten talon ympäri ja russeli sai sitten vallata itselleen kämpän sängyn ja pojat viihtyivät lattialla. Tällä järjestelyllä ilta menikin hienosti - kunnes.. Mä juuri olin selittämässä kavereille, kuinka helppo koira Halti on ollut ja miten se on kiltti mussukka, ja että se oli hämmästyttänyt mut edellisenä viikonloppuna merkkaamalla agilityesteen - ja mitä tekee Halti mun selän takana? Nosti tietenkin koipea kaverin päiväpeittoon. Siis aaargh! Mun kiltti pieni koira.. ja sitä tilannekomiikkaa. :D Onneksi työkaveri koiraihmisenä otti asian ihan huumorilla, mutta voi hyvä ihme että mua hävetti. Enpä olis Haltista uskonut, ja kun siinä vaiheessa oltiin ehditty olla jo monta tuntia siellä.. en voi ymmärtää, mistä se älynväläys Haltille tuli. No, opinpahan taas uutta koirastani.

Lauantain agitreenit menivät tutulla kaavalla, mä lenkittelin poikia agihallin lähellä etukäteen ja Kuru sai odotella autossa takki päällä, pakkasta oli onneksi vain muutama aste. Meidän eka tehtävä Haltin kanssa oli kohtuullisen yksinkertainen noin periaatteessa (varsinkin kun vertasin muiden treenaajien käsittämättömään kieputusrataan!), mutta käytännön toteutushan on tunnetusti aina eri asia. Radanpätkänä oli siis kolme hyppyä ja viimeisenä putki, eka hyppy oli 90 asteen kulmassa toiseen nähden. Mun piti toisella esteellä onnistua ohjaamaan Halti takaakiertoon, valssaamaan ja siten vaihtamaan puoli ja ohjaamaan Halti seuraavalle esteelle. Mä kuivaharjoittelin tätä aika reilusti, koska se ei oo ihan niin yksinkertaista kuin mitä voisi luulla. Kuivaharjoittelu alkoi jo sentään sujua, koiran kanssa tehdessä mä taas sössin kyllä, mutten ehkä niin pahasti kuin yleensä. Halti kyllä luki ohjausta taas hienosti ja itse asiassa korjasi aika hyvin mun virheitä, kun vein sitä kolmannesta aidasta ohi.. :D Mutta taisi sillä olla hauskaa, kun pääsi vikaksi aina putkeen ja sitten tietenkin satoi namia!

Toisessa setissä meillä oli pieni kieputus saman putken ympärillä kahdella hypyllä, jotka olivat ikään kuin säteittän mutkaputkea vasten. Mun oli tarkoitus saada Halti irtoamaan tokalle hypylle, joka oli  90 asteen kulmassa (lähellä ekaa) ensimmäiseen hyppyyn nähden ja ohjata se sitten putkeen, jonka jälkeen suoraan hypylle putken jälkeen. Yllätys yllätys, mulla oli suuria vaikeuksia pysyä liikkeessä, eli jumahdin tosi helposti siihen toiselle esteelle huitomaan Haltia siitä yli, vaikka liikkeellähän se pitäisi viedä. Iso Huokaus. :D Ei se mitään, kyllä mä tästä vielä kehityn. Vaikka koutsi kuinka opasti, tää oli mulle jotenkin hankala kohta, mutta saatiin sekin sujumaan - Halti jälleen pelasti mut korjaamalla mun virheitä. Viimeisellä kerralla mä jopa onnistuin juoksemaan putken jälkeisen esteen ohi niin kuin koutsi oli yrittänyt saada mut tekemään kaikilla aiemmilla yrityksillä. Kyllä mä siis jotain todistettavasti opin, joskin hitaasti!

Muuten pojat ovat viettäneet ihan hiljaiseloa omilla nurkilla. Paljon ollaan nyt lenkkeilty jäällä, työaamuina pojat ovat saaneet käydä normaalista tunnin aamulenkistä puolet irti riekkumassa. Ihanaa, tästä kyllä tykkään talvessa! Pikkuisen ollaan myös herätelty toko-oppeja tyyppien korvien välissä, mutta vähän hiljaista on toistaiseksi. Mitäs en ole jaksanut treenata talvella.. Ulkona kun on sen verran kylmä, että palkkauskäsi jäätyy! Eikä mun kämpässä oikein mahdu treenaamaan. Seli-seli, mutta jospa tää into taas tästä kasvaisi. Haltikin on vahingossa jo oppinut istu- ja maahan-vihjeet. :D Mallioppimalla, koska en mä oo jaksanut sitä vaivautua pahemmin sille opettamaan. Kavereita ei olla ehditty vielä tälle viikolle näkemään, kun oon ollut alkuviikon niin tiukasti töissä, mutta huomenna pojat pääsevät vihdoin Noppaa treffaamaan.

Mutta jännä juttu on nyt varmistumassa! Kyyti ja majoitushan meillä poropaimennustapahtumaa varten jo plakkarissa, mutta tänään tuli varmistus, ettei tule pelkkää turistireissua. Haltilla on siis paikka poropaimennustestiin sunnuntaina 11.3.! Voi jee! Ja voi hitto, miten jännittää! Saa nähdä, onko mun pikkukoiralla ollenkaan korvia päässä..

Tiina