Pojat kävivät lauantaina Malmilla Sari Jalomäen syynissä. Apexin joukkotarkastuspäivässä molemmilta tarkastettiin silmät ja polvet, Haltilta ekaa kertaa, Kurun silmäthän on tarkattu pariin kertaan aiemmin, ja polvetkin kerran. Vaan kun Kennelliiton sääntöjen mukaan polvitarkastus on loppuiän voimassa vasta yli 3-vuotiaalle tehtynä, niin halusin tarkistuttaa Kurunkni uudelleen. Vaikkei näillä edes polvitarkastusta Pevisassa vaadita.. vaan hysteerinen on hysteerinen. Pojat saivat ensi töikseen tipat silmiin klinikalla, ja viiden minuutin päästä toiset. Molemmille tippojen tiputus onnistui ongelmitta, Kuru yritti vähän muodon vuoksi toista tippaa peruuttaa muutaman sentin karkuun, mutta vähän laiskasti sitäkin. Halti kävi vaa'allakin - 14,8 kiloa. Säälittävä pieni rääpäle! :D On se mun mielestä joskus aiemmin päässyt muutaman hassun gramman 15 kilon yli, mutta taskuruokinta on ilmeisesti hoikentanut sitäkin. Eikä se varmaan maailman parhaassa lihaskunnossakaan oo just nyt, kun on remmilenkkeilty aika paljon viime aikoina.

Tippojen tiputtelun jälkeen mä keskityin täyttämään viralliset paperit, ja heti sen jälkeen päästiinkin Jalomäen huoneeseen. Ekana pöydälle laitettiin Halti, jonka tarkastuksia mä jännitin jostain syystä vielä enemmän kuin Kurun tarkkeja. Vissiin siksi, että sitä ei ole aiemmin tutkittu, vaikka esim. kaihihan sillä vanhemmalla koiralla todennäköisemmin näkyy.. Jalomäki on onneksi kiltti ja kertoo koko ajan mitä silmissä näkyy, ja kun kaikki oli ok, mun helpotus oli ihan valtaisa. Minimaalisia sikiöaikaisia pisteitä molemmissa silmissä oli kuten Kurullakin, mutta niillä ei ole mitään merkitystä Jalomäen mukaan, lisäksi Haltin toisessa silmässä on PPM-säie. Tälläkään ei Jalomäen mukaan ole merkitystä, PPM:hän ei mihinkään muutu, kun on sikiökautinen jäänne sekin. Silmien jälkeen tarkistettiin polvet, ja huhhuh, kun meinasi olla jännää. Halti nimittäin ei millään olisi antanut Jalomäen taivuttaa vasenta takajalkaa taaksepäin polvien tarkistamista varten, vaan pani hanttiin ja kunnolla. Se vinkui ja jopa kiljaisi, kun lääkäri yritti saada jalkaa taaksepäin. Tässä vaiheessa mä olin ihan älyttömän huolissani - mitkä kolmosen polvet sillä on.. Oikean takajalan Jalomäki sai ihan ongelmitta tarkistettua, ja sen jälkeen vasenkin onnistui pienellä työllä. Hohhoi - se oli siis Haltille vain periaatekysymys! Lopputulos oli siis se, että polvet ovat 0/0 - Haltin piti vaan panna hanttiin ihan periaatteen vuoksi.

Haltin jälkeen nostin pöydälle Kurun, joka oli tällä kertaa silmätarkissa ihan esimerkillinen pikkukoira. Jalomäki nimittäin totesi silmiä ensimmäisellä laitteella katsellessaan, että tää on ihan kuin oppikirjasta - silmänpohjat olivat kauniit ja koira pysyi paikallaankin samalla tavalla kuin kirjat... :D No, sillä toisella laitteella katsellessa Kuru sentään kerran-pari käänsi päätä, mutta verrattuna sen ekaan silmätarkkiin tää oli ihan käsittämätöntä. Ja niin kuin aiemminkin, molemmista silmistä löytyi niitä minimaalisia sikiöaikaisia pisteitä, joilla ei ole merkitystä, ja molemmista silmistä myös PPM-säikeitä. Mutta silmät siis terveet! Polvitarkkia aloitettaessa Jalomäki totesi, että nää on varmaan sopineet Haltin kanssa keskenään, että näitä polviahan ei sitten koplata... :D Kuru nimittäin veti jalat tiukasti mahan alle ja kieltäyty taivuttamasta niitä yhtään mihinkään. Selitinkin Jalomäelle, että Kuru vihaa takajalkojen koplaamista sen ontumisselvittelyn jälkiseuraamuksina. Niinpä me kaadettiin Kuru kyljelleen tutkimuspöydälle ja siinä polvien tutkiminen onnistui ihan ongelmitta - Kuru on oppinut senkin, että siinä on turha pistää kovin kovasti hanttiin. Ja 0/0 ne Kurunkin polvet olivat edelleen! Mä olin niin helpottunut näiden tulosten jälkeen, että kaikki raajatkin olivat ihan lötköinä. Ai mitenniin olin vähän jännittänyt. Koska Haltin ja Kurunkin silmät olivat ihan lautasina tarkin jälkeen, meiltä jäi agitreenit tältä viikonlopulta väliin. Harmin paikka, mutta mä halusin saada koirat tarkastettua, ja jossain välissähän se oli vaan tehtävä.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Petra ja Lumon kanssa Kellonummella lenkillä. Olipa kiva käydä pitkästä aikaa oikein kunnolla metsässä - tosin eiköhän me heti lenkin alkuun törmätty toiseen koirakkoon, joka kyllä kivasti väisti meitä , mutta päästi sitten koiransa sen verran aikaisin irti, että se juoksi meidän perään täyttä laukkaa ja huusi tullessaan. Petra sitten hääti irtolaisen ja me päästiin jatkamaan lenkkiä rauhassa. Metsässä oli kyllä hiukan märkää, jo metsään ekaa polkua noustessa tuli vastaan melkoinen puro, mutta kohtuullisen kuivin jaloin kuitenkin kalvokengillä selvittiin. Pelloilla sen sijaan oli niin märkää (uima-allas..), että jouduttiin kääntymään takaisin ja tulemaan samaa reittiä, sillä sitä kautta ei hyvällä tahdollakaan olis päässyt kiertämään. Sen verran pellolla kuitenkin käytiin, että Halti sai vihdoin Lumon houkuteltua juoksuleikkiin, ja juoksutti ihanaa tyttöä perässään parin koivun ympäri. :D Kurunkin mielestä Lumo oli i-ha-na, ja se olis mielellään hyppinyt Lumon selkään. Sen kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se tajusi kuitenkin sen verran puhetta, että pääsääntöisesti tuli ihan vaan kitarisoja tuulettamalla pois Lumoa härkkimästä. Pari tuntia meillä meni metsässä lenkkeillessä, ei siis ollenkaan hullumpi lenkki. Kiitos Petralle ja Lumolle seurasta! 

Keskiviikkona nähtiin Janika ja Noppa, tällä kertaa suunnattiin pitkän talvitauon jälkeen Haltialaan. Latuja oli vieläkin, mutta oli myös sen verran sulaa, että ison pellon viereistä suoraa ja yhtä laidunta pystyttiin käyttämään hiihtäjiä häiritsemättä. Niin - ja jotakin kuvausryhmää, joka oli hommissa meidän tullessa Haltialaan. Nopalla ja Haltilla riitti melkoisesti vauhtia, ne vetivät heti suoralla ihan tajuttomat hepulirallit pellon puolella. Ja koska pelto oli märkä ja paikoin jälleen suorastaan uima-allas, Halti oli jo tässä vaiheessa kohtuullisen märkä.. Laitumella tyypit vielä jatkoivat rallaamistaan, jotenkin niistä huomaa, etteivät ole päässeet kunnon aukealle hetkeen juoksemaan. Vauhtia siis riitti, Kurukin olis halunnut mennä poliisiksi kakaroiden väliin, mutta tyytyi sitten vaan katselemaan kun kielsin sitä härkkimästä Haltia. Kääpiöt näyttivät aika väsyneiltä jo tunnin hangessa loikkimisen jälkeen, ihmekös tuo, kun omissakin reisissä alkoi jo tuntua, vaikka ei sitä lunta tietysti enää ihan puolta metriä olekaan. Toivottavasti päästään pian ottamaan uudestaan, Haltilla on edelleen ylimääräistä energiaa.

Tiina