Päivittäjän kiireet ovat vaan jatkuneet, mutta välillä sentään täytyy päästä hehkuttelemaan mun fiksuja ja filmaattisia koiria. Kolmet agilitytreenitkin tässä on ehtinyt mennä - ensimmäisistä ei ole enää muistikuvia. Koutsi ei kuitenkaan ollut paikalla, joten tehtiin ystävällisen treenikaverin ohjauksessa kaikenlaista. Ainakin hyppytekniikkatreeniä me taidettiin tehdä, ja muistelen ihmetelleeni, että Halti teki jopa kahdeksan esteen sarjaa sitten varsinaisilla esteillä. Hämmentävää! Sillä on kyllä nyt motivaatio todellakin kohdillaan, kun miettii että vielä syksyllä se saattoi arpoa, kannattaako kolmannelle esteelle enää lähteä. Mutta koiranmakkara on hyvää ja Halti riittävän ahne. :)

Toisissa treeneissäkään ei ollut koutsia paikalla, joten sama ystävällinen treenikaveri ohjasi meitä edelleen. Näissä treeneissä tehtiin hyppytekniikkatreeniä alkuun siten, että kolmen ensimmäisen esteen välimatka kasvoi askel kerrallaan, viimeistä sitten vietiin toistojen edetessä aina askel kauemmaksi. Koira siis joutui jälleen katsomaan miten hyppää, ja ottaako väliin laukka-askelia vai ei. Viimeinen este myös liikutettiin takaisin paikalleen pari askelta kerrallaan, niin tuli treeniä siihenkin suuntaan. Varsinaisessa treenissä meillä taisi olla kuuden esteen sarja - kaksi hyppyä lähes suoralla linjalla, niiden jälkeen mutkaputkeen (väistäen A-estettä, joka oli sopivasti syöttinä putken vieressä. Ja Halti ei mennyt!), josta kahden hypyn (90 asteen käännös) jälkeen suoraan putkeen. Tää sujui Haltilta hienosti, mä olin vaan edelleen ihan auttamattomasti jäljessä, mutta ei vissiin tullut yllätyksenä kenellekään.. :P Ohjasin siis Haltin pari kertaa esteistä ohi, mutta Halti kyllä korjaili mun virheitä ihan loistavasti. Illalla kävin vielä juoksulenkillä (!) koirien kanssa, Kurulla on vissiin kunto tippunut, kun ei se jaksanut edes vetää muutamaa pätkää lukuunottamatta. Kivasti ne silti juoksivat, ei mitään turhaa kohkaamista paitsi pupun perään.

Pääsiäisviikolla me käytiin treffaamassa torstaina Janikaa ja Noppaa Haltialassa, missä oli vielä hiihtäjiäkin. Märällä pellolla saatiin olla kuitenkin ihan rauhassa keskenämme, ja kakarat pääsivät kohkaamaan keskenään. Tuli kyllä tarpeeseen, Halti on ollut niin paljon hihnalenkityksellä viime aikoina, että sillä kertyy höyryä korvien väliin. Pitkänäperjantaina käytiin sitten Kirsun ja mammojen kanssa samassa paikassa, kun Kirsu ei ollut ehtinyt meidän kanssa torstaina lenkille. Olipa kiva nähdä mammatkin pitkästä aikaa! Beanankin askel oli kovin kevyt, kun pääsi meidän kanssa lenkkeilemään, ei ollut mistään vanhuudestä melkein 12-vuotiaalla merkkiäkään. Ja Tii tapansa mukaan rallasi ympäri peltoa.. varsinainen veteraani-ikäinen sekin.

Viime lauantain treeneissä oli koutsikin paikalla, ja tehtiin jälleen ohjaustreeniä. Mun painajainen siis.. Mutta eipä sitä harjoittelematta tietenkään opi. Radalla oli päässä U:n muotoinen mutkaputki, jonka jälkeen oli suoralla linjalla kaksi aitaa. Näiden kahden aidan jälkeen oli 90 asteen kulmassa niihin nähden kummallakin sivulla kaksi aitaa. Ensimmäisellä rataversiolla lähetettiin koira putkeen, tuotiin kahden suoralla linjalla olevan aidan yli, käännettiin oikealla olevan ekan esteen yli valssilla ja käännettiin koira rinnalla olevalle esteelle, jonka jälkeen suoraan toisella puolella samalla linjalla olevan esteen yli. Ihan simppeliä periaatteessa, mutta kun en osaa valssata, en osaa valssata vauhdissa, enkä varsinkaan osaa valssata oikea-aikaisesti. Voi hyvää päivää.. Ekat esteet olivat sellaisessa kulmassa putken suuhun nähden, että Halti meinasi tulla ekasta ohi, joten mun piti ohjata vähän tarkemmin alkuun siinä kohtaa. Tää tarkoitti sitä, etten millään ehtinyt ajoissa valssaamaan.. Onneksi toi koira kuitenkin kestää mun sössimisiä tosi hyvin niin kauan kuin vaan lihapullaa tulee. Lopulta (kun Halti tiesi jo, että ekat esteet pitää mennä ihan ilman ohjaamistakin..) saatiin joku onnistuneen tapainenkin toisto, mä en vaan koskaan mitenkään ehtinyt valssaamaan siinä kohtaa, missä piti.

Toisella kierroksella oli tasan samanlainen rata, mutta valssi oli sijoitettu eri kohtaan - mä olin itse kolmannen aidan "ulkopuolella" enkä sisäpuolella, ja ohjasin valssilla neljännelle aidalle. Tai siis mun olis pitänyt tehdä niin, mutta sanomattakin selvää, että tää oli vielä epätoivoisemman hankala kuvio mulle. En vaan osaa, enkä millään ehtinyt ohjata oikein. Edelleen, onneksi toi Halti kestää.. Sillä oli myös ihan tolkuttomasti vauhtia, kun olin koutsin kehotuksesta leikittänyt sitä ennen putkeen menoa. Hyvin se muuten leikkiikin nykyään agihallilla. Saatiin me lopulta joku vähän sinnepäin onnistunut toisto, mutta tuli kyllä epätoivo omien kahden vasemman jalan kanssa. Tätä tarttis treenata ihan hitosti kotona, ei muuten vaan onnistu. Mutta hyvä mieli tuli kyllä siitä, kun toisesta treeniryhmästä "vieraillut" treenikaveri kehui, että mulla on kyllä makea koira. Niin onkin! :) Haltilla on tosiaan nyt vauhtia ja motivaatio kohdillaan, se tekee täysiä ja innoissaan, sille pitäis vaan saada parempi ohjaaja. Koutsi kyllä lohdutteli, että koko ajanhan me sille parempaa ohjaajaa tehdään.

Tällä viikolla käytiin maanantaina treffaamassa Janikaa ja Noppaa Haltialassa - vihdoin oli käytännössä kuivaa ja lumet sulaneet, tosin kiertoreittiä jouduttiin ajamaan tulvivan joen vuoksi. Ja oli siellä pelloilla sen verran lätäköitä ja muuta mukavaa, että koirat olivat ihan törkeän näköisiä lenkin jälkeen.. Haltikin pääsi kokopesuun, kun Noppa oli pyöritellyt sitä mudassa. Ja kyllähän se itsekin innoissaan laukkoi mutalätäköissä, yäk. Tuli kyllä niin tarpeeseen tääkin lenkki - Halti oli ollut jo vähän sietämätön kakara lenkeillä. En tajua miten Kuru hermo kestää, kun se loikkii Kurun selkään jne, mutta Kuru ottaa ihan lunkisti. Vissiin se tajuaa, että ipanalla on vaan vähän liikaa virtaa, eikä se tietty itsekään haluais pihalta sisälle koskaan tulla.

Torstaina käytiin Kurun kanssa päivällä taas fyssarilla, kun Katselmus on tulossa, ja haluttiin ottaa kaikki mahdolliset "dopingit", Kuru kun liikkuu aina selkeästi paremmin fyssarilla käytyään. ;) Haltikin oli mukana seurakoirana, ettei tarvinnut yksin kotiin jäädä. Kuru antoi tälläkin kertaa täysin nätisti hoitaa itseään pöydällä, ei mitään ongelmaa, mitään ylösrimpuiluja ei ookaan näkynyt pitkiin aikoihin. Takaosa oli täysin kunnossa (!), mutta lapojen päällä oli taas jumia. Fyssari epäilikin, että Kuru jännittää sen kohdan käsittelyä sen verran, ettei se kovin helposti täysin aukea, vaikka se näennäisesti makaakin rennosti pöydällä ja tuntuu siltä, että lapojen väli aukeaisi. Muuten Kuru oli ihan kunnossa, mikä oli tosi hieno juttu kuulla.

Fyssarin jälkeen kerettiin tunnin verran olla kotona, kun pitikin ottaa jo suunta Tattarisuolle - meillä oli PLS:n järjestämä tokokurssi, jolla kouluttajina ovat Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri. Me oltiin "edistyneempien" ryhmässä Riitan ohjaamina, ja olin kyllä taas tosi tyytyväinen kurssin antiin. Ensin tehtiin seuraamista yksitellen - paitsi että Kuru ei viitsinyt tehdä mitään. Se ei vaan mitenkään pystynyt keskittymään. Niin kuin Riitta totesikin, sen pää oli tosi levoton, se tiesi että nyt pitäisi tehdä hommia ja muuhun reagointi on kiellettyä, mutta ei vaan pystynyt. Se menikin siis nopeaksi edestakaisin vilkuiluksi, kun muualla oli ihania koiria ja maa varsinkin haisi ihanalta ja ne kepit vasta houkuttivatkin.. huokaus. Välillä saatiin jotain hyviäkin pätkiä, mutta Riitta totesikin, että on nähnyt tän koiran ja tietää, että se pystyy ihan erinäköiseen työskentelyyn, Kuru ei nyt työskennellyt mulle. Se ei pystynyt seuraamaan ollenkaan koirahäiriön suuntaan (...) ja jätätti, jätätti ja jätätti. Pienen poskivilloista muistutuksen jälkeen se sentään tuli mukana, mutta heikosti. Aaaaargh. Todettiin Riitan kanssa, että palkaksi täytyy varmaan ottaa oikeasti se keppi (jonka mä hajustan kotona), ja kokeeseen me nyt sitten yksinkertaisesti mennään vain hiekkakentälle. Tosin se maa oli muillekin todella vaikea häiriö - ilmeisesti lumien sulamisen jälkeen on vaan koirille niiin paljon hajuja, etteivät meinaa malttaa. Maa oli myös täynnä keppisilppua, ja ilmeisesti kentällä viihtyy myös paljon rusakoita.. No, jotain hyvääkin, uskalsin kuitenkin seuruuttaa Kurua myös irti ilman mitään pelkoa huitelemaan lähtemisestä.

Toisella kierroksella tehtiin luoksetuloa, osa teki jääviä liikkeitä, mutta me jätettiin väliin, kun ei olla kuitenkaan niitä koko talvena treenattu. Kuru jäi tuttuun tapaansa hienosti ja teki just sen, mitä tekee aina - haukahti kaksi kertaa pari metriä ennen mun viereen kiepsahtamista. Riitta ehdotti korjaustoimenpiteeksi sitä, että "Kuru tule" -käskyn jälkeen sanoisin sille vielä "sivu" just ennen kuin se kerkeää haukkua. Mutta mä en vaan koskaan ehtinyt sanoa käskyä ajoissa - musta tuntui, että Kuru ennakoi sen haukkumisensakin kanssa just niin, että kun näki mun vetävän henkeä, se jo haukahti. :D Lopulta todettiin, ettei alokasluokassa yhdessä liikkeessä haukkuminen ole maailmanloppu, varsinkin kun Kuru kuitenkin tulee vauhdilla ja tekee nyt innokkaasti - sitä on turha lähteä tuhoamaan haukun kitkemisellä. Suorapalkkaa lelulla vois kuitenkin kotona kokeilla. Ihan tyytyväinen olin kuitenkin siihen, että Kuru pystyi tän verran työskentelemään, vaikka seuraaminen menikin ihan pipariksi.

Tiina