Perinteitä kunnioittaen me osallistuttiin jälleen poikien kanssa PLS:n Katselmukseen, joka järjestettiin tänä vuonna Oulussa. Ja edelleen perinteitä kunnioittaen paikalle matkattiin tietenkin pikkubussilla parhaassa seurassa. :D Janika, Noppa ja Yoonas ottivat perjantai-iltapäivänä kyytiin Pakilan Teboililta mun ja poikien lisäksi Kirsun ja Tiin, Marjan ja Stahpin sekä Lauran ja "pikku"-Kuuran. Pakkautumisen ja penkkien suojauksen jälkeen suunnattiin Nurmijärvelle hakemaan mukaan Eeva, Ukri ja Lujah, ja vielä viimeisenä Mäntsälästä Laura ja Päivi ilman koiria (!). Yhteensä autossa oli siis 8 ihmistä ja 9 koiraa, joista 6 uroksia ja 3 narttuja. Ihan helppo yhtälö siis. :P Tällä kokoonpanolla matkusteltiin Ouluun muutamien välipysähdysten kautta, ja jo menomatkalla oli riemukas tunnelma. Ei se päämäärä, vaan se reissu! Me oltiin saatu jo poikien kanssa "ylennys" takapenkiltä keskipenkille, jossa oli enemmän jalkatilaa, ja Noppa matkusteli Marjan ja Lauran jaloissa poikien kanssa. Oon kyllä ylpeä Haltista, joka on niin käsittämättömän lunki matkustaja. Ja vähän täytyy olla ylpeä Kurustakin, joka otti kyllä ihan rennosti matkan, mutta se reppana nyt onkin joutunut matkustamaan Suomea päästä päähän jo moneen kertaan.

Perillä oltiin joskus yhden jälkeen yöllä, ja heti ensi töikseen majoituspaikan pihassa Kuru karkasi autosta.. ihan hirveän ylpeä siis ei siedä olla. Onneksi nopearefleksinen Päivi nappasi sen heti kiinni - ja toisaalta, eipä se siellä keskellä-ei-mitään ollut mihinkään menossakaan. Nukkumaan päästiin siis joskus kahden jälkeen, kun oltiin sumplittu hiukan erikoisessa majoituspaikassa yöpyminen - ovet kun eivät oikein pysyneet kiinni ja matkassa oli paljon koiria, jotka eivät tulleet toistensa kanssa toimeen. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja me vietettiin melkoisen väsynyt yö Janikan ja Kirsun kanssa samassa huoneessa.

Aamulla herättiin ajoissa reilun neljän tunnin yöunien jälkeen lenkittämään koirat Tyrnävän räntäsateisissa maisemissa. Jep, todellakin räntäsateisissa... ja etelässä oli sentään ollut jo ihan lämmintä koko viikon, eikä lumesta tietoakaan. Katselmuspaikalle päästiin ajoissa ilmoittautumaan, ja sitten odoteltiin omaa vuoroamme kehässä. Lauran pikku-Kuura oli vuorossa ennen meitä, ja Lauran etukäteen pohtimista kauhuskenaarioista huolimatta käyttäytyi ihan hyvin - ja pääsi loppukehään viiden parhaan joukkoon! Luokassa oli sitäpaitsi kahdeksan koiraa, joten paikka oli ihan oikeasti ansaittavakin. Toisin kuin Haltin kohdalla - luokassa oli paikalla viisi koiraa, ja Haltikin pääsi loppukehään. :D Halti kyllä esiintyi tapansa mukaan tosi nätisti (vähän epätyypillisesti kyllä yritti pari kertaa juostessa haukahdella, kun muut räyhäsivät), mutta se vaan on niin kevyt, pieni ja narttumainen. Luokka oli vähän kuin "Halti ja pojat", muut olivat selkeästi urosmaisempia. Loppukehissä menikin ihan hienosti - pikku-Kuura sijoittui luokkansa kolmanneksi! Ja käyttäytyi loppukehässä todella nätisti, mä tunsin ihan älyttömän suurta ylpeyttä kun näin miten se ravasi nätisti Lauran kanssa. Voi pieni Kuura! Haltikin sijoittui oman luokkansa kolmanneksi, tuomari kävi ruusuketta tuodessaan vielä sanomassa, että koira on todella nätti ja hyvärakenteinen, mutta vielä niin kevyt ja kesken kehityksen. Ja ihan oikeassa oli - se todellakin on ihan eri kaliiperia kuin muut samanikäiset urokset, se nyt vaan ei yksinkertaisesti (vielä) näytä urokselta. Halti sai tuomarina toimineelta Ritva Hannuniemi-Pulskalta seuraavanlaisen arvostelun:

Hyvä yleisvaikutelma. Linjakas, kevyehkö. Söpö pää. Kaunis kaula. Hyvä selkä. Hyvät kulmaukset. Purenta + kivekset ok. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu kevyesti ja joustavasti.

Näyttää kyllä ihan Haltilta tuo kuvaus, en voi olla eri mieltä - tai no, se ei ole vain kevyehkö, vaan ihan rehellisesti kevyt. :D Mutta tuomari oli tosi ystävälliseen sävyyn sen kirjoituttanut arvosteluun. Ei voi olla kuin tyytyväinen! Ja mua hykerrytti erityisesti tuo maininta söpöstä päästä, koska.. no, onhan se söpö! Ei vaan olettaisi lukevansa sitä arvostelusta. Haltille oli sijoittumisruusukkeen lisäksi myös toinen rusetti tiedossa. Se nimittäin oli lauantain nuorisoluokkien eteläisin uros, joka on ollut Oulun Katselmuksessa tapana palkita samoin kuin pohjoisin narttu. Niinpä Haltista tuli Etelän Tumma Ylkä, ihan kuin Kurusta aikanaan neljä vuotta sitten. Ja ihan mielettömän hienon ruusukkeen Halti sai tästä hyvästä - näillä kahdella ansaittiin paluukyyti etelään. ;)

Iltapäivällä kehässä olivat nartut, ja nuorten narttujen kehässä oli tuttuja koiria - Haltin Rova-sisko, Noppa-leikkikaveri ja Impi, jonka kanssa oltiin viime vuonna poropaimennusreissussa. Näiden puolesta jännättiin lähes 20 koiran luokassa - ja kaikki pääsivät loppukehään! Impi sijoittui toiseksi, Rova kolmanneksi veljensä tapaan, ja Noppa neljänneksi. Aika kova saavutus! Saatiin kyllä olla tyytyväisiä tuttujen puolesta, eivätkä todellakaan huonolle hävinneet, nuorten luokan voittanut narttu oli todella kaunis. Kehien jälkeen vietettiin vielä pari tuntia seuran kevätkokouksessa, jonka jälkeen paahdettiin hirveää vauhtia syömään, kaikki olivat nälkäisiä kuin karhut talviunien jälkeen. Ilta meni lenkkeillessä, päivän tapahtumia kertaillessa ja vanhoja valokuvia katsellessa - ihan reissun parasta antia! :)

Sunnuntaiaamuna herättiin taas ajoissa lenkille, ja onnistuttiin aiheuttamaan välillisesti ikävä tilanne: meidän lähtiessä majoituspaikan pihasta Noppa ja Tii tulivat Janikan ja Kirsun kanssa vastaan. Tytöt olivat koko viikonlopun lenkkeilleet nätisti keskenään, mutta kun pojat tulivat vastaan, se oli niille liikaa. Molemmat halusivat tervehtiä mun poikia, ja kun Tii olis moikannut Haltia, Noppa ärähti Tiille, joka sitten vastasi tikkaamalla Noppaa silmän alapuolelle.. Ei kiva juttu, ja harmitti vietävästi, vaikkei se tietenkään mun poikien vika ollutkaan. Mutta tän jälkeen ei oo kyllä mun pojilla asiaa lenkeille yhtä aikaa Tiin ja Nopan kanssa, täytyy vaan lenkkeillä erikseen kummankin kanssa. Aamulenkkiepisodin jälkeen lykättiin koirat autoon, palautettiin avaimet isäntäväelle ja lähdettiin Katselmuspaikalle. Samaan aikaan pyöri kolme kiinnostavaa uroskehää - Kurun avo2-kehän lisäksi avo1-urokset ja veteraaniurokset. Vähän kyllä harmitti, etten ehtinyt katsoa oikein kunnolla veteraanipappoja, mutta loppukehän sitten sentään näin.

Kurun kehässä oli noin 16 urosta, ja meillä oli tosi kovat kilpakumppanit, tiesin jo luettelon nimistä, ettei Kurulla ollut mitään sijoittumismahdollisuuksia. Mutta olennaistahan on vaan se arvostelu ja oma suoritus. :) Kimpassa seisominen ja juokseminen meni ihan nätisti, omalla vuorollaan Kuru sitten loikki, laukkasi ja peitsasi (...huokaus, vähän ylimääräistä energiaa?) kehän ympäri juostessa, mutta edestakaisia liikkeitä se sentään esitteli ihan nätisti. Hampaiden katsominen meni hienosti, palleja tarkistaessa se taas pyrki istumaan, mutta muuten oli ihan ongelmitta roplattavissa niin kuin pitääkin. Kehään takaisin menoa odotellessa mä treenasin Kurun kanssa tokohommia kahden uroskehän välissä isossa häiriössä, eikä sillä ollut mitään ongelmia! Niin kauan kuin se tiesi, että mulla on lihapullia taskussa, homma pelitti loistavasti. Hieno koira! Tuomari Reija Aaltonen saneli Kurulle tällaisen arvostelun:

Kivekset ok. Oikeatyyppinen. Hyvät rungon mittasuhteet. Riittävä raajaluusto. Olemukseen toivoisi lisää jämäkkyyttä. Kaunis pää ja ilme. Takaa kulmautunut hyvin, edestä saisi olla paremmin. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki, kaunis häntä. Oikea luonne. Kauttaaltaan jämäkkyyttä lisää.

Nojoo. Ihan Kurultahan tuokin näyttää, mutta tuli kyllä selväksi, että tuomari kaipaisi sitä jämäkkyyttä. :P Kuru on sitten henkisesti jämäkkä senkin edestä.. Onhan Kuru kyllä kevyt, ei siinä mitään, mutta ilmeisesti keveys ei ollut tämän tuomarin makuun, muutenhan arvostelu on hyvä. Kaikista tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että Kuru seisoi nätisti aloillaan kuin patsas kokoomakehässä, kun tuomari valitsi viittä parasta loppukehään. Se käyttäytyi niin nätisti ja lunkisti, etten voinut olla kuin ylpeä.

Loppukehään meillä ei siis ollut asiaa, muttei todellakaan huonoille hävitty, erityisesti avo2-urosten voittaja oli käsittämättömän upea uros. Veteraaniuroksissakin oli kova kärki, voittaja oli ihan mahtavasti liikkunut 14-vuotias, ja Kurun samanikäinen Savu-isä sijoittui hienosti toiseksi. Loppupäivä meni koiria lenkitellessä ja narttukehiä katsoessa, ja kyllä mä ex tempore kävin myös yhden vetskunartun esittämässä kehän alussa, kun omistajansa piti olla toisen nartun kanssa toisessa kehässä. Kurun Tii-emo sijoittui myös hienosti viidenneksi erittäin kovatasoisessa veteraaninarttujen kehässä! Hieman olin ylpeä mammasta. Katselmuspaikalta lähdettiin siis suoraan etelään ajelemaan muutaman välipysähdyksen kautta, ja mä olin lopulta kotona noin puoli kolmelta maanantaiaamuna. Olipahan reissu, mutta todellakin kaiken väsymyksen arvoinen! 

Tiina