Viime aikoina ollaan poikien kanssa treenattu ahkerasti, ja syytä on ollutkin. Mä nimittäin ilmoitin jossain tilapäisessä mielenhäiriössä Kurun tokokokeeseen. Koe on jo parin viikon päästä, joten treenata täytyy ja tiukasti. Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona meillä oli kevään ekat ohjatut treenit Lauttasaaressa omassa koirakerhossa. Vetäjä oli sama kuin viime syksynäkin, ja pääosin treeniryhmäkin: samat tolleri, labbis, staffi, parson jne löytyivät ryhmästä, niiden lisäksi tuli uutena bostoninterrierinarttu. Tyytyväinen saan kyllä olla, koska tuostakin kouluttajasta oon tykännyt kovasti, ja tutussa treeniryhmässä on tietenkin mukava treenata. Alkuun tehtiin luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Kuru pysyi nätisti istumassa, kun komensin "odota" ennen kuin kouluttaja tuli moikkaamaan koiraa. Kyllähän se kuonolla kurotteli kovasti kouluttajan suuntaan, mutta takapuoli pysyi hännän vispaamisesta huolimatta maassa. Paikallamakuussa en uskaltanut ottaa välimatkaa montaakaan metriä, koska vieressä makasi holsku-uros, joka provosoi aika kovasti Kurua. Mutta nätisti ne molemmat pysyivät paikallaan, vaan en kuitenkaan halunnut mitään riskejä ottaa.

Paikallamakuun jälkeen otettiin yksittäin seuraamista. Kuru pystyi keskittymään yllättävän hyvin, varsinkin ottaen huomioon sen, että oltiin taas pitkän talvitauon jälkeen kentällä, jolla pyöri jälleen 4-5 koulutusryhmää ja kymmeniä koiria yhtä aikaa. Ekan pätkän se teki ihan erinomaisesti, toinen pätkä seuruutettiin just sitä provosoivaa holsku-urosta kohti, mutta Kuru pystyi silti seuraamaan ihan nätisti - välillä se yritti tuijotella, mutta korjasi sitten itse kontaktin. Jes! Tästä tuli kyllä aika kiva fiilis. Ja sen kivan fiiliksen jälkimainingeissa mä sitten olinkin niin hullu, että laitoin sen ilmoittautumisen tokokokeeseen menemään.. :D

Torstai-iltana meillä oli Korrien tokokurssin toinen kerta, ja päästiin tekemään muistaakseni noutoa ja liikkeestä seisomista. Noudon kanssa ollaan edelleen ihan alkeissa, syksyllä edellisellä Korrien kurssilla tehtiin myös alkeita, mutta suoraan sanottuna sen treenaaminen on jäänyt täysin. Niinpä aloitettiin taas alusta, vauhtinoudosta. Luovutuksen Riitta kehotti opettamaan ajan kanssa pito- eli pakkonoudolla, pitämistä pitää vaan harjoitella paljon, hartaasti ja ison palkan kera joka päivä. Eli jätetään rauhallisempaan elämänvaiheeseen.. Vauhtinoutoa sen sijaan voidaan tehdä paljonkin. Alkuun kokeiltiin lelun kanssa - leikitin Kurua ensin, ja kun se leikki reippaasti (heti..), heitin noutokapulan ja lähdin juoksemaan lelun kanssa toiseen suuntaan. Niin lähti Kurukin - noutokapula on sen mielestä siisti lelu, jonka se mielellään omii. Niinpä oltiin seuraavalla kerralla viisaampia, ja lähdettiin namilinjalla liikkeelle. Tällä kertaa Kuru kääntyi heti kohti, ja palkkasanalla sai irrottaa kapulan ja tulla syömään nyrkillisen lihapullaa. Tätä kokeiltiin pari kertaa, ja toimi kuin junan vessa. Eli tätä sitten vaan jatkossa treenien vaihteluksi, Kuru tykkää vauhtiliikkeistä, ja on tosta toivottavasti hyötyäkin. Jatkossa pitää vaan olla tarkka, ettei palkkaa, jos Kuru irrottaa kapulasta ennen palkkasanaa.

Liikkeestä seisomista olin hinkkaillut edellisen päivän treenien väliajalla, ja niinpä tehtiin sitä Riitankin kanssa. Paljonhan me ollaan tehty palkan heittoa koiran yli kun itse peruutan edellä, mutta Riitta käski vaan kylmästi jättämään käsimerkin pois jo tästä, koska koira osaa. Ja no joo - osaahan se. Itse olin hoksannut edellisellä viikolla muiden treenejä katsoessani, että se palkka edelleenkin kannattaa heittää koiran yli eikä kopiksi, vaikka koira onkin jo pysähtynyt eikä heittoliike toimi enää käsimerkkinä. Tää kummasti nopeutti Kurun pysähtymisiä uudelleen.. Kun pysähtyminen lisättiin seuraamisliikkeeseen, Riitta kehotti heittämään frolicia tms. näkyvää palkkaa vasemmalla kädellä koiran yli. Tässähän tulee reilu käsiapu, mutta toisaalta se hiipiminen jää ainakin pois. Kuruhan periaatteessa osaa, mutta usein hiipii sen pari askelta perään. Vasemmasta kädestä voi myös siirtää palkan heiton oikeaan käteen, kun koira oppii että palkka lentää selän takaa ja oppii fokusoimaan lentävään palkkaan. Tää toimi kyllä tosi hyvin, ja pitää muistaa jatkossakin treenata näin. Lisäksi treenattiin paikallaan seisomista erikseen. Ja Kuru oli jo tällä treenikerralla ihan eri koira! Vaikka kenttä on vaikea häiriö (ruohoalusta, pupunpapanoita, muut koirat reunalla..), se toimi jo ihan eri malliin kuin viikkoa aikaisemmin.

Jotta ei aivan liian vähällä treenillä päästäisi, niin Amy tuli Sansin kanssa meidän kotinurkille treenaamaan perjantai-iltana. "Meidän" tokokenttä eli viereisen koulun urheilukenttä olikin varattu, joten mentiin lähellä olevalle pienelle koriskentän tapaiselle treenaamaan. Toisella puolella oli joku yksittäinen poika heittelemässä koreja, mutta me mahduttiin hyvin kentän hiekkaiselle puolelle treenaamaan - ja saatiinpa myös hyvää häiriötreeniä. Amy oli ottanut mukaan myös kehänauhat, joten saatiin loistavaa kisamaista treeniä. Alkuun tehtiin "luoksepäästävyys" eli vaan pitkää odottelua, koska Amy teki samaa Sansin kanssa. Sitähän se kokeessa on. Koemaisessa järjestyksessä tehtiin myös noin kolmen minuutin paikallamakuu, jossa molemmat koirat pysyivät tapansa mukaan hienosti. Kurua ei häirinnyt edes viereisellä kävelytiellä kulkenut koira eikä selän takana koreja heitellyt poika. Tän jälkeen tein Kurun kanssa vaihtelevalla menestyksellä seuraamispätkiä, ihan hyviäkin oli joukossa. Välillä otin myös Haltin kentälle tekemään vähän höpöjuttuja, lähinnä harjoiteltiin odottamista (ja otettiin pari luoksetuloa) ja maahanmenoa. Yhden lyhyen paikallaolopätkänkin otin Haltin kanssa, ja se sujui hienosti. Kurun kanssa yritettiin ottaa kisamainen luoksetulo, mutta plörinäksi meni - Kuru jäi kahdella kertaa vain tuijottelemaan, kun kutsuin. Siis WTF! Pitääkö ne liikkeet rikkoa just ennen koetta? Tässä ei oo koskaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin se haukkuminen... Toisella kertaa juoksin koiraa kohti ja toruin, ja sen jälkeen se vaivautuikin tekemään ihan hyvän luoksetulon. Mutta aargh... Treenin jälkeen me saatettiin vielä Amy ja Sansi bussipysäkille ja tehtiin pieni lenkki ennen kotiin menoa. Kiitos Amylle treeniseurasta, tää tuli todellakin tarpeeseen! :)

Lauantaina meillä jatkui treeniputki - Korrien treenit oli varattu tällekin päivälle. Paikalla olikin alle puolet alkuperäisistä ilmoittautuneista, mikä tarkoitti, että meidän ryhmässä oli vain kolme koirakkoa. No, sen parempi meille. Ensin tehtiin hyppyä - Kuru hyppäsi nätisti hyppykäskyllä, mutta meinasi tepsutella joka kerta muutaman askeleen, kun menin itse koiran viereen. Tähän siis lääkkeeksi enemmän seisomistreeniä erikseen. Sitä on toki tehtykin, mutta kun niin harvoin pääsee yhdistämään koko liikkeeseen.. Sen havaitsin kuitenkin, että kannattaa mieluummin tässä liikkeessä pysäyttää koira "odota"-käskyllä kuin "seis(o)"-käskyllä - ensimmäinen on paljon vahvempi. Hypyssä ei siis muuta ongelmaa. Tän lisäksi treenattiin sitä luoksetuloa, jonka luulin jo rikkoneeni. Hienosti se kuitenkin tuli luokse, ja kun ensimmäisellä kerralla meni nappiin, ei hinkattu turhaan sen enempää. Toisessa setissä me tehtiin ruutua, kun kerran mahdollisuus oli, ja musta tuntui, että Kuru tarvitsi jotain hauskaa ja vauhdikasta välillä. Ensimmäisellä kerralla Kuru sai tuttuun tapaan juosta ruutuun namialustalle, ja vauhtia olikin ihan tautisesti. Sama tehtiin vähän kauempaa, eikä mitään ongelmaa. Sitten siirryttiin näyttöruutuun, mä jätin Kurun odottamaan ja kävin näyttämässä ruutua Kurulle. Ekalla kerralla Kuru lähti kyllä ruutuun päin, mutta kääntyi sitten mua kohti ja vaati palkkaa haukkumalla. Tää toistui pari kertaa, jolloin tehtiin niin, että Riitta kävi näyttämässä ruudun mun pidellessä Kurua. Ja lähtihän se sitten ruutuun! Kyllä se matkalla taas kääntyi katsomaan ja taisi haukahtaakin, mutta kun ei saanut sillä reaktiota aikaiseksi, se ratkaisi itse ongelman ja meni ruutuun! Tästä se toki sai huippukehut ja palkka lensi ruutuun. :) Mahtava koira.

Tokotreeneistä lähdettiin poikien kanssa Haltialaan irtolenkkeilemään vajaaksi tunniksi, kun oli vähän vapaa-aikaa ennen Haltin agilitytreenejä. Pojat taisivat olla kuumissaan keskipäivän auringossa, kyllä ne sentään vähän juoksivat, mutta taitaa ottaa koville nää kevään ensimmäiset kuumat kelit. Haltin agitreenit sentään ovat viileässä, varjoisassa hallissa - vielä. Koutsi oli taas paikalla, ja mä olin taas ihan solmussa. :D Eteenpäin juokseminen, koiran katsominen ja ohjausliikkeen ajoitus yhtä aikaa on vain käsittämättömän vaikeaa! Meillä oli tehtävänä sama radanpätkä kuin muillakin (hyvin alkaa siis jo tässä vaiheessa..), jossa oli alussa kaksi hyppyestettä vinossa toisiinsa nähden samalla suoralla. Toisen aidan jälkeen olisi ollut tarkoitus tehdä persjättö (?) ja siirtyä koiran oikealta puolelta vasemalle puolelle, ohjata koira oikealla n. 90 asteen kulmassa olevan aidan yli ja siitä jälleen 90 asteen kulmassa olevan aidan yli. Periaatteessa ihan simppeliä, mutta.... mä olin vaan niin pahasti myöhässä, aina ja ikuisesti ja joka kerta. :D Onneksi Halti antaa tosi paljon anteeksi mun virheitä ja korjaakin niitä, sen mielestä on siistiä niin kauan kuin ruokatarjoilu pelaa. Ja sehän pelaa. Kyllä mä pari kertaa onnistuin olemaan sen verran vähän myöhässä, että Halti pääsi oikeiden esteiden yli oikeassa järjestyksessä, mutta ansio ei kyllä varsinaisesti ollut mun. Eh. Tää on vaan niin vaikea laji!

Sunnuntain ja maanantain koirat saivat sentään levätä ihan vaan kotitreenauksessa, mutta tiistaina, vappupäivänä, käytiin taas häiriötreeneissä. Koska mä kaheli tosiaankin olen menossa kokeeseen, mentiin Amyn ja Sansin kanssa koepaikan kentälle treenaamaan ihan kehänauhojen kanssa. Alkuun tehtiin taas sivullaistumistreeniä (= "luoksepäästävyys", kestoa siihen sivulla istumiseen) ja sen jälkeen paikallamakuu. Kumpikin koira makasi nätisti ihan ongelmitta niin kuin pitääkin. Kurun kanssa tehtiin tähän väliin pientä seuruutreeniä, välissä hain kentälle Haltin, joka sai treenailla ihanien pinaattilettujen voimalla odottamista, luoksetuloa ja vähän perusasentoakin. Tarttiskohan tolle kohta 2-veelle vähitellen opettaakin jotain.. Veikkaan, että sen saisi aika pienellä vaivalla koevalmiiksikin, kun sille noi mun kehutkin ovat jo hyvä palkka, ja se tekee kyllä ihan ilolla niitä asioita, mitä osaa. Kurun kanssa jatkettiin sitten vähän koemaisemmalla linjalla, Amy liikkuroi meille ainakin liikkeestä maahanmenon, seisomisen ja luoksetulon. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, niin kuin pitääkin, mutta ne muut.. Iso huokaus. Rikoin sitten kaksi liikettä just ennen koetta. Liikkeestä seisomissa Kuru hiippaili enemmän kuin yleensä, mutta jäi sentään seisomaan.. kunnes palasin sen luokse. Se ei ole koskaan aiemmin harrastanut tässä ennakointia, mutta nyt meinasi ennakoida koko ajan perusasentoon siirtymisen. Niinpä me tehotreenattiin sitten pelkkää seisomista ja sain sentään Kurun pysymään seisomassa, kun menin itse viereen. Mutta tosi kiva, että se just ennen koetta keksi tällaisen ihan uuden jutun.. Luoksetulossa se sitten päätti ensin hiippailla mun perään (mitä se ei ole todellakaan koskaan tehnyt) ja sen jälkeen tulla vinoon (ne pari ilohaukkua tulevat aina matkalla, mutta se on mulle ok) ja yhdellä kertaa jäi seisomaan - siis WTF? Perusasento on ollut sille aina vahva juttu, ja vaikka mä seisomisessa hinkkasinkin sitä seisomaan jäämistä, niin en todellakaan olis kuvitellut, että se rikkoo luoksetulon loppuasennon. Voi hemmetti. Saatiin tääkin sitten parilla perusasentoharjoituksella korjattua, mutta innolla odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Keskiviikkona meillä oli oman seuran ohjatut treenit Lauttasaaressa, ja aloitettiin jälleen paikallamakuulla. Tällä kertaa uskalsin ottaa ihan reippaasti matkaakin, koska vieressä makasi toisella puolella kouluttajan oma, varma koira ja toisella puolella koira, josta tiesin, että se lähtee korkeintaan oman ohjaajansa luo. Niinpä mä pääsin johonkin 15m päähän, kun kentällä oli muitakin ryhmiä eli tilaa rajallisesti. Kuru makasi nätisti ja rauhallisesti - suorastaan esimerkillisesti kouluttajan sanoin. Tän jälkeen tehtiin seuraamispätkiä, joista ensimmäinen (hihnassa) meni tosi näppärästi, Kuru piti tosi hyvin kontaktia jne, vaikka käytiin hyvinkin lähellä viereisen ryhmän koiria. Toinen pätkä tehtiin irti, mun toiveesta lyhyempänä ja kauempana muista koirista, mutta kontakti meinasi tippua ja Kuru jätätti vähäsen. Korjasi kuitenkin ja paransi loppua kohti, mikä oli tosi hyvä juttu. Ilmeisesti sitä kuitenkin vähän hämäsi kahden seuraamiskaavion tekeminen peräkkäin, vaikka palkkasinkin välissä.. Eli koetta ajatellen tätä täytyy kyllä muistaa treenata. Koska tätä treenattiin yksitellen, treeniin meni aika paljon aikaa, ja temputtelin Kurua sitten vähän väliajalla. Loppuun ehdittiin tehdä kuitenkin vielä liikkeestä maahanmeno pareittain, Kuru teki tänkin irti, kun saatiin pariksi bostoninterrierinarttu. Ekalla kierroksella oli ihan ok, toisella meinasi mennä naapurin kyttäilyksi (poikitti törkeästi) ja komensinkin maahan aika tiukkaan sävyyn. Meni se sentään.. :D Mutta oli Kuru jo tässä vaiheessa aika leipiintynyt hommiin. Loppuun tehtiiin vielä luoksetulot yksitellen. Kuru odotti nätisti ja tuli laukalla, mutta hitaasti ja haukkuen, sentään kohtuullisen suoraan perusasentoon. Mutta väsymyksen tilaan nähden ihan siivo suoritus siis.

 Lauantaina meillä oli taas Haltin agitreenit, mutta tällä kertaa koutsi ei ollut paikalla. Treenikaveri siis ystävällisesti taas ohjasi meitä, ja saatiin Haltin kanssa ekalla kierroksella tehdä yksinkertaista valssiharjoitusta: aidalta lähes suoraviivaisesti suoraan putkeen, jolta suoraan aidalle, jolta sitten käännyttiin takaisin putkeen ja sieltä vasemmalle aidalle. Koska Haltilla tunnetusti on vauhtia, mä meinasin jäädä tässäkin jälkeen, mutta onnistuttiin sentään olemaan kämmimättä sen kummemmin - ehdin sen verran ohjata, ettei Halti jättänyt mitään esteitä väliin tai suorittanut vapaavalintaisessa järjestyksessä. Tän jälkeen harjoiteltiin vielä rengasta, koska sitä ei olla sitten agileirin tehty. Maksikorkuista rengasta Halti ei uskaltanut alkuun hypätä vaan yritti aina kiertää palkan luo, vaikka työnsin käden renkaasta läpi. Niinpä laskettiin rengas n. 30cm korkeudelle, jolloin Halti hyppäsi ihan ongelmitta. Nostettiin muutama sentti, ja Halti tuli ihan epäröimättä läpi. Kun tästä nostettiin vielä muutama sentti maksikorkeuteen, Halti epäröi pari kertaa, mutta tuli sitten kuitenkin lopulta nätisti läpi, ja sai valtavat kehut ja palkat, ja lopetettiin homma siihen. Jee! Ehkä se siis renkaankin oppii jossain vaiheessa, kunhan vaan treenataan. 

Toisella kierroksella harjoiteltiin radan alkukiemuraa, jossa oli siis kaksi aitaa rinnakkain ennen sitä suoraa putkea. Ekalta aidalta kutsuin yli ja lähetin kiertämään toisen aidan takaa - tän jälkeen vissiin jatkettiin putkeen? Tääkin joka tapauksessa sujui Haltilta hienosti, vaikka mun ohjaus oli vähän mitä sattuu.. Mutta onneks toi koira korjaa niin paljon mun virheitä. Koska näissä ei ollut ongelmia, me harjoiteltiin vielä pituutta. Sitä ollaan joskus joulun tienoilla kyllä treenattu, mutta kun siitä tosiaankin on aikaa, niin oli syytä kerrata. Pituudesta otettiin viimeinen palikka pois, mutta oli esteellä kuitenkin ihan kohtuullisesti mittaa. Ekalla kerralla Halti tuli pituuden ohi targetille syömään namin, mutta toisella ja kolmannella yrittämällä hyppäsi ihan ongelmitta nätisti pituusesteen. Hieno homma! :)  

Muuten pojat ovat viettäneet lähinnä hiljaiseloa, Kurun kanssa ollaan kyllä tehty pientä tokotreeniä lenkin varrella joka päivä. Koe lähestyy ja iik, ääk! Mutta ei kai se auta kuin treenata sen verran kuin pystyy. Ohjatut tokotreenit jäivät tänä keskiviikkona väliin, kun kouluttaja oli sairastunut, ja totesin, että parempi panostaa gradun tekemiseen sinä iltana. Häiriötreeni olis kyllä tehnyt hyvää, mutta joskus täytyy priorisoida toisinkin päin.. Haltilla alkaa kyllä mennä kuppi nurin, kun kavereita ei olla ehditty nähdä pariin viikkoon. Mutta onneksi pikku-Kuura emäntineen on tulossa meidän lenkkiseuraksi huomenna! :) 

Tiina