Tällä viikolla koirariehut ovat jääneet vähiin, mutta ihmisiä Kuru on saanut tavata senkin edestä. Tiistaina meillä kävi yksi lukiokaveri, jota ei olla kuukausiin nähty. Kuru oli aivan onnesta sekaisin, vispasi häntää, pomppi edestakaisin ja esitti kaikki huonot käytöstapansa.. Muisti se kuitenkin jossain vaiheessa rauhoittua nukkumaan. Eilen torstaina käytiin mun mutsin luona, ja mikäs olisikaan ollut Kurun mielestä sen ihanampaa. Ihmiset ovat vaan niin vastustamattomia meidän pienen hassun koiran mielestä. Vieraassa paikassa rauhoittuminen oli vähän hankalampaa, mutta kun oltiin reilu tunti oltu paikalla, uni valtasi pienen koiran. Ei se rauhoittuminen sitten kuitenkaan mahdotonta ole. Tänään mun faija käväisi vielä meillä tuomassa pari joulupakettia, ja Kuru villiintyi taas. Ei se ovikellon soittaminen mitään, ei sitä tarvitse haukkua, mutta kun ovi aukeaa ja pentu on portin takana, täytyy protestoida! Pian se kuitenkin ymmärsi, että vain hiljaa olemalla pääsee tervehtimään.

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu erityisen paljon ohittamista ja kaunista hihnakävelyä. Tuntui, että kumpikin taito on päässyt kovasti ruostumaan. Hihnakävely parani huomattavasti ihan jo sillä, että yhdellä lenkillä käännyin joka kerta vastakkaiseen suuntaan, kun Kuru yritti vetää. Tähän astihan me ollaan vain pysähdytty ja odotettu hihnan löystymistä. Enää ei ole paljon tarvinnut kääntyillä, ja pari muistutusta pysähtymällä riittää. Kyllähän se vieläkin vetää, mutta ei enää niin jatkuvasti. Onnistuneita ohituksiakin ollaan saatu aikaan (vaikka muutama on mennyt vähän huonomminkin). Paras yhdistelmä Kurun huomion kiinnittämiseen näyttää olevan vinkulelu ja namit. Ikävä kyllä se vinkuminen usein kiinnostaa vastaantulijaakin, mutta Kurulle onneksi useimmiten riittää sen vinkulelun näkeminen. Ja sehän riittää palkkaamiseen. Jospa tämä tästä lähtisi kehittymään.

Bussimatkailukin on mennyt ihan hienosti. Kun torstaina käytiin mun äidin luona, menomatkalla ei tarvinnut bussissa kuolata melkein ollenkaan. Ollaan huomattu, että kun hanat meinaavat aueta, kannattaa Kurulle antaa muutama nappula nakerreltavaksi. Tällä neuvolla päästiin ihan kunnialla perille saakka. Myös mutsin autossa Kuru oli hienosti, vaikkei malttanutkaan nukkua takapenkillä. Istuma-asennosta huolimatta ei autokyydissä tarvinnut kuolata. Myös takaisin mennessä bussimatka meni hienosti. Vähitellen taitaa sietokyky taas nousta, jippii!

Tiina