Lauantaina oli kahden viikon tauon jälkeen vuorossa pentukurssi. Vähän ihmetytti, kun Kurulle ei oikein maistunut treenihallin pihalla odotellessa makkara eikä juusto, mutta nappulat kyllä (mitä ihmettä?). Kun sisälle halliin saakka päästiin, niin kummasti alkoi kuitenkin namien tienaaminen kiinnostaa. Ensimmäistä kertaa Kuru myös piippaili, ensin odotellessa, kun ei päässyt moikkaamaan muita pentuja, ja sitten hallissa, kun ei koko ajan tapahtunut mitään. Yritin kovasti olla palkkaamatta siitä piippaamisesta, mutta taisi jäädä yrittämisen tasolle. Treenien vetäjä käväisi tällä kertaa kysymässä, mistä kennelistä Kuru on kotoisin - ja ylläri ylläri, tunsi Laura-kasvattajan. :) Maailma on pieni. Vetäjän omat koirat olivat Kievraduv'vasta kotoisin.

Tälläkin kertaa aloitettiin treenit kontaktin harjoittelemisella. Kontaktia harjoiteltiin liikkeessä siten, että namia pidettiin koiran ja omien silmien välissä, Kurua ei oikein kiinnostanut. Ihan viime hetkillä sain sen kuitenkin ymmärtämään, mistä oli kyse, ja palkkaa satoi. Eiköhän se jotain oppinut. Kaikkia koiria käytiin myös tervehtimässä, Kuru oli taas ihan onnessaan, kun pääsi tapaamaan ihmisiä. Häntä vispasi ja korvat olivat litassa, se on sitten hassu pieni koira. Myös hihnassa kävelyä harjoiteltiin, se ei sitten ihan niin vahvasti mennytkään. Tarkoituksena oli palkata koira aina, kun se kulkee nätisti. Milläs hetkellä palkkaat, kun koira vaan vetää ja vetää, kun samassa hallissa on muitakin koiria ja niitä ihania ihmisiä. En vaan tosiaan ole ihan tarpeeksi mielenkiintoinen.. Istumista ja maahanmenoakin harjoiteltiin, ja nyt lisättiin mukaan myös seisominen. Saatiin myös vinkkejä siihen, miten liikkeestä seisomista harjoitellaan. Taitaa siihen vaiheeseen pääsemiseen mennä hetki, Kuruhan ei vieläkään osaa edes istua käskystä - asialla saattaa tietysti olla jotain tekemistä vähäisen harjoittelun kanssa.

Lisäksi harjoiteltiin "kiellettyä makupalaa", ts. koira ei saa ottaa namia, joka sen eteen laitetaan. Meillähän tätä on tehty ihan alusta saakka ruokakupin kanssa (tosin "paikallaolona", eikä kiellon harjoitteluna), joten ihan hyvin selvittiin. Viimeiseksi oli sitten jälleen se luoksetuloharjoitus - huoh. Meidän suurin ongelmahan on juuri tässä. Koirat laitettiin keskelle hallia ihan vieriviereen pieneen rinkiin, ja koira jätettiin taas vetäjälle ja itse lähdettiin juoksemaan karkuun ja kutsuttiin koiraa. Eipä ole vaikea arvata, mitä tekee Kuru siinä tilanteessa. No lähtee tietysti leikkimään toisen pennun kanssa ja juoksee korvattomana ympäri hallia... Ohjaaja neuvoi, että täytyy tehdä itsestään mielenkiintoisempi. Joo-o, tekisinhän minä, jos vaan tietäisin miten. Ja sanoi myös, että ei kannata kutsua, ellei tiedä koiran olevan tulossa. Näin me on alunperin yritettykin tehdä, vaan jotenkin ollaan lipsuttu. Ja sitten vielä sekin, että koiran leikkiessä kavereiden kanssa se palkataan, kun se tulee katsomaan meitä - jep, näinkin on tehty, Kuru vaan ei kovin usein meidän luona käy. Mutta jospa se tästä.

Matkat sujuivat tällä kertaa ihan kohtalaisesti. Menomatkalla ensimmäisessä bussissa kuolaaminen alkoi vasta Leppävaaran kohdalla, toisessakin päästiin melkein perille asti ilman kuolatippoja. Sylissä pitäminen toisessa bussissa taisi auttaa aika lailla. Takaisin tullessa meni samalla tavalla. Sen kyllä huomasin, että en saanut enää Kurua rauhoittumaan pysäkillä niin hyvin kuin ensimmäisellä treenikerralla, joten eipä ihme, että matkatkaan eivät menneet ihan yhtä hienosti. Mutta joka tapauksessa, paljon parempi saavutus kuin vielä kuukausi sitten. Täytyy olla tyytyväinen.

Tänään käytiin kolmestaan päivälenkillä, kun kerrankin ehdittiin yhtä aikaa valoisaan aikaan. Tehtiin myös luoksetuloharjoituksia läheisellä "pellolla", saatiinhan me sentään muutama onnistunut luoksetulo aikaiseksi. Siellä pellolla on vaan ihan liian kiva juosta ilorinkiä ja etsiä keppejä.. Luoksetuloa harjoiteltiin myös sisällä ihan vaan makkarin ja eteisen välissä, se sentään onnistui niin kuin pitikin. Pitää vaan harjoitella vielä paljon enemmän täällä sisällä ja takapihalla. Tehtiin juuri kuivattua maksaa Kurulle pitkästä aikaa namiksi, jospa sillä olisi positiivinen vaikutus. ;)

Tiina