Viime viikolla käytiin taas pitkästä aikaa ohjatussa tokoryhmässä samassa tutussa koirakerhossa kuin keväälläkin. Ryhmä oli vaihtunut, vaikka kentällä muissa ryhmissä oli ulkonäöltä tuttujakin koiria. Myös ohjaaja oli vaihtunut. Tykkäsin edellisestäkin ohjaajasta, mutta nykyinenkin vaikuttaa oikein hyvältä. Muut koirakot vaikuttavat ehkä vähän osaavammilta kuin me, mutta niin se oli edellisessäkin ryhmässä ja mukana pärjättiin. Ja toisaalta, ei kukaan kaikkea osaa. Kuruhan ei osaa vieläkään seurata, kun en ole sitä sille alkanutkaan opettaa. Niinpä meillä ei ole edes sellaista sanaa olemassa, ja liikkumista vaativat asiat (esim. liikkeestä maahanmenon harjoittelu) tehdään niin, että Kuru seuraa lelua/namia ihan miten sattuu. Kurssi aloitettiin sillä, että näytettiin jokin liike, ja miten sitä normaalisti kotona harjoitellaan. Sen lisäksi tehtiin kontaktiharjoituksia, luoksepäästävyyttä ja liikkeestä maahanmenoa.

Suurin vaikeus luoksepäästävyydessä oli luonnollisesti se, että Kuru olisi ihan hirveästi halunnut mennä tervehtimään ohjaajaa häntä vispaten, mutta onnistuttiin tekemään myös sellaisia harjoituksia, että takapuoli pysyi maassa. Liikkeestä maahanmeno sujui muuten kohtuullisesti, mutta Kuru ei tosiaan osaa seurata, enkä mä näköjään tiedä miten päin itse olen, vaikka kuvittelinkin kääntyneeni sen eteen. :D Päädyin johonkin etuviistoon sivulle, vaikka tarkoitus oli ohjata koira maahan ja kääntyä samalla eteen ja siten koiran ohi. Muutenkaan mä en huomaa ollenkaan mitä itse teen, esimerkiksi turhasta kumartelusta ohjaaja joutui huomauttamaan monta kertaa, vaikka sen ongelman mä olen tiedostanut jo aikaisemminkin. Pääosin meni kuitenkin ihan mainiosti, Kuru jaksoi keskittyä (!) ja teki välillä jopa liikuttavan innokkaasti. En tiedä mikä siihen on mennyt, mutta saattaa olla, että alun rauhoittuminen auttoi jotenkin. Istuskelin Kurun kanssa ja hieroin sen rintaa, ja vaikka se ei mitenkään näytä tykkäävänsä rapsuttelusta tms. niin jossakin vaiheessa se rentoutui ja itse treenit menivätkin sitten pääasiassa nätisti.

Heti perään torstaina käytiin vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkartanolla. Tällä kertaa pysyttiin visusti kentänlaidalla auton vieressä niin että Kuru ei päässyt hinkumaan ihan yhtä paljon muiden koirien perään kuin yleensä, varsinkin kun paikalla oli taas ihana pikkupentu. Jostain syystä pennut ovat Kurusta vielä paljon kiinnostavampia kuin aikuiset koirat, vaikka jälkimmäisetkin ovat hillittömän ihania Niiden tavanomaisten juttujen lisäksi harjoiteltiin kopelointia, yksi treenaaja katsoi hampaat ja pallit, ei mitään ongelmia, tosin Kuru olisi taas ollut tosi innokas tervehtimään.. Pääosin sujui taas ihan hyvin, Kuru jaksoi syödä namia ja leikkiä, mutta välillä loppui kiinnostus. Silloin laitoin Kurun vähäksi aikaa autoon jäähylle, ja hetken päästä oli taas aika innokas pikkukoira treenaamassa. Hyvä mieli jäi siis näistäkin treeneistä.

Viikonlopuksi mentiin Riston vanhempien luo käymään. Perjantaina pysähdyttiin matkalla viereiseen tyhjään koirapuistoon, jossa Kuru sai purkaa pahimmat energiansa. Vaikka mä toisin epäilin, Kuru jopa innostui juoksemaan puistossa, vaikka olikin yksin. Aiemmin se ei oikein tyhjässä puistossa ole viitsinyt juoksennella, lähinnä on haistellut. Nyt se kuitenkin veti hillittömiä spurtteja sekä keppien perässä että ihan muuten vain. Se juoksenteli myös meidän kahden väliä ihan onnessaan. Lauantaina käytiin lenkillä samassa puistossa, ja Kuru innostui jälleen juoksemaan ihan itsekseen. Lenkin jälkeen se oli ihme kyllä edes hetken rauhassa, vaikka "anoppilassa" se ylipäänsä on ihan mahdoton ja huonostikäyttäytyvä kakara. Sillä on paljon normaalia enemmän tekemistä, lenkkeilyä, aivotoimintaa, mutta silti se keksii ihan uusia riiviöinnin muotoja aina tuolla käydessä. Tällä kertaa se oli kuitenkin vähän normaalia kiltimmin. Sunnuntaina poislähtiessä käytiin myös saman koirapuiston kautta, ja kun Kuru oli hetken juoksennellut, paikalle tuli vieras narttukoira. Sen kanssa Kuru saikin leikkiä, tosin jostain syystä Kuru jäykisteli sille ensin. Oli siis ihan ystävällismielinen koko ajan, mutta häntä oli pystyssä ja olemus "suuri". Pian ne kuitenkin painivat ja juoksivat ihan onnessaan. Kun Kuru oli saanut leikistä tarpeekseen, se yritti nousta nylkyttämään, mutta siinä vaiheessa otettiin Kuru kiinni ja lähdettiin heti puistosta, jospa se yhdistäisi jotkin kaksi hernettä korviensa välissä. Illalla meillä olikin väsynyt pieni koira..

Tiina