Meidän rohkea ja säänkestävä lapinkoiramme inhoaa sadetta. Tämä on sikäli hupaisaa, että muta ja vesilätäköt kyllä kiinnostavat, eikä niiden läpi tassuttelussa ole mitään ongelmia. Eikä haittaa tippaakaan, että rännistä lorisee vettä niskaan, kun alla olevaa lammikkoa pitää käydä tutkimassa (ja kaivamassa, ei se turhaan ole Kuru Kaivuri). Merenrannassakin ollaan käyty, vesi ei sielläkään pelota vaan tassut voi hyvin kastella, vesi siellä vaan on ällöttävän suolaista ja kepit paljon kiinnostavampia. Mutta sitten se sade. Edes takapihalle ei voi mennä pissalle ainakaan heti, jos sataa, vaikka siellä voisi käydä katon eli yläkerran naapurin parvekkeen alla pissalla. Niinpä nostin sen eräänkin kerran kolme kertaa pihalle, jotta se vihdoin teki hätänsä.

Lisäksi sisälle kakkaamista alkoi esiintyä, kun sää muuttui sateiseksi ja sumuiseksi. Pihaanhan Kuru ei kakkaa, ja lenkillä on sateella niin ällöttävää, että se keskittyy lähinnä haluamaan kotiin. Siispä se tekee mieluumin tarpeensa sisällä paperille. Onneksi on sentään niin fiksu, että tekee tosiaan aina paperille ja valitsee vieläpä eteisen paperit, mahdollisimman kaukana meidän nenistämme. Heh, sama toistui tänäkin aamuna, kun en kerennyt vielä pukea vaatteita päälle ja Kuru oli jo käynyt pihalla pissalla. Se selvästi pystyy pidättämään aamuun isompaa asiaa, mutta kun pääsee makkarista eteiseen, niin käy tekemässä - onhan ulkona niin ällön märkää.

Maanantai-iltana Kuru oli lähinnä säälittävän huvittava, kun iltalenkille niemenkärkeen lähtiessämme ei olisi ollenkaan halunnu lähteä pihasta pois. Kun sain sen houkuteltua hiekkatielle saakka, tuli stoppi. Siinä se istui pylly tiukasti maassa, eikä meinannut namilla houkuttelemallakaan liikkua yhtään eteenpäin. Toki se oli vielä väsynyt alkuillan leikeistä isojen koirien kanssa, vaikka olikin nukkunut yhtä soittoa monta tuntia. Sade teki väsymyksen lisäksi tehtävänsä, ja päädyttiin vain kiertämään talo. Koska ulkona oli luonnollisesti melkoisen rapaista, ei pelkkä tassujen kuivaus riittänyt, ja Kuru pääsi ensimmäistä kertaa pesulle. Hienosti se käyttäytyi (väsymyksellä oli varmasti osansa), ei pelännyt kohisevaa suihkua eikä vettä muutenkaan. Ei paljoa rimpuillut, vaan antoi nätisti suihkuttaa tassut ja massun ja vielä kuivatakin ne.

Kynsienleikkuu sujuu edelleen hyvin, Kuru antaa nätisti koskea tassuihin ja on kiinnostunut vain namista. Lisäksi sille eilen taisi vihdoin valjeta, että kah, kongistahan saa lisääkin namia, jos pyörittämisen lisäksi ottaa siitä tassuilla kiinni ja lipoo kielellä sisältä. Ja puruleluksikin se kelpaa, alaleuka mahtuu vielä reiästä sisään. Eilen kävi yksi kaverikin kylässä katsomassa Kurua. Ovikellon soittoa Kuru ei edes tuntunut huomaavan, tosin mekään emme heti menneet avaamaan vaan jäimme normaalisti puuhailemaan omiamme hetkeksi, Risto syötteli namia, kun minä kävin avaamassa oven. Nätisti Kuru tervehtikin, se ei ole vielä hoksannut vasten hyppimistä muuten kuin ylikierroksilla ollessaan. Pentu oli aika uupunut kaverin käynnin ja kongin tyhjentämisen jälkeen - viimeistä se teki varmaan 20-30 minuuttia sellaisella mielenkiinnolla, että mikään ei sen huomiota kiinnittänyt.. Hyvä niin.

Iltalenkillä sen väsy tosin taisi vähän kostautua, vaikka erittäin hyvät nokkaunet Kuru ottikin välissä. Niemenkärjessä juoksennellessa alkoivat lahkeet kiinnostaa, ja ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen se menikin sitten lahkeissa roikkumiseksi. Kiellettiin, kehuttiin, kun irrotti ja otettiin syliin jäähylle. Sylissä se rauhoittui aika hyvin, vaikka sisällä tuntuu olevan vaikeaa. Huomasi selvästi, että pennun sydän hakkasi hirveästi, kun sen nosti, ja tahti sitten hidastui huomattavasti kun sylitys alkoi tehota. Lähdettiin kuitenkin kotiin päin, kun riekkuminen alkoi. Hyvin se taas ymmärsi mennä ihan itse nukkumaan, kun saatiin tassut kuivattua ja ruvettiin puuhaamaan omiamme.

Tiina