Pojat pääsivät lauantaina hommiin, kun käytiin Haltin kasvattajan Nooran ja muun paimensukuisporukan vapaamuotoisissa hakutreeneissä. Vähän mä mietin, onko hommassa mitään järkeä kun ajelin Landbon metsään 45 minuuttia suuntaansa, mutta... :D Tulipahan mentyä. Halti meni ihan sekaisin, kun tajusi että auton ulkopuolella oli Noora (!) ja koiria (!!), ja kiljui kuin syötävä kun ei päässyt ulos. Rauhoittui se sitten odottelemaan vuoroaan. Mä kökin muutamankin kerran metsässä maalimiehenä, ja olihan se aika hieno tunne kun ne koirat löysivät. :) Mun poikien vuoro oli viimeisenä, molemmille tehtiin makkararinkiä. Haltin mielestä pelkästään autosta pääseminen oli niin siistii-ihanaa-parasta, että ei meinannut pysyä nahoissaan. Ja kun se tajusi, että metsässä on ihmisiä, joilta saa vielä namia ja kehujakin, se oli ihan liekeissä. Niin se loikki onnessaan korvat litassa ja häntä heiluen ihmiseltä toiselle ja kävi syömässä herkkuja. Hyvä kun sain sen metsästä pois - se nimittäin karkasi takaisin ihmisten luo, ja kun laitoin sen hihnaan, sain kirjaimellisesti raahata sitä perässäni.. ainakin on motivaatio kohdillaan.

Kurulle sama homma, sehän on käynyt joskus kakarana pari kertaa hakutreeneissä, mutta siitä on niin pitkä aika, että on syytä aloittaa ihan alusta. Harmi vaan että autossa istuminen oli vienyt Kurulta ruokahalun, eikä se syönyt kuivattua kalaa (wtf), jota olin sille varannut nameiksi. Eikä broilerin kivipiiraa. Onneksi mulla oli sentään hätävarana katselmuksesta palkinnoksi saatua Pedigreen märkäruokaa, ja sitä Kuru sentään söi ihan hyvällä halulla maalimiehiltä. Olis varmaan pitänyt ensin vähän syöttää Kurua, että se olis muistanut taas että syöminen on ihan jees. Kyllähän se ihmisten luona kävi ihan vaan ihmisten moikkaamisen ilosta, mutta ei se tosiaan saanut siitä sen kummempaa palkkaa, kun ei vaan kelvannut. No, seuraavalle kerralle sitten vaan sitä kissanruokaa purkkeihin, niin homma toivottavasti pelittää vähän paremmin. Irtoamisongelmaa meillä ei ainakaan pitäis ihan heti olla..

Alkuviikon pojat saivat tyytyä kotinurkilla hihnalenkkeilyyn (ja tyhjässä koirapuistossa käymiseen), mutta pojissa alkoi kyllä näkyä että eivät ole päässeet kunnolla irrottelemaan. Halti loikki taas voltteja hihnassa, ja Kuru näytti muuten vaan siltä, että kaipaa vapautta. No, leikitti se sentään ekaa kertaa Haltia koirapuistossa niin, että juoksi itse edellä ja Halti sai jahdata. Kerta se on ensimmäinenkin. :) Keskiviikkona pojat pääsivät vihdoin purkamaan energiaa Tiin ja Beanan kanssa. Mä nappasin Kirsun ja mammat kyytiin ja ajeltiin suoraan Haltialaan, missä tyypit saivat rallatella ihan rauhassa. Vastaantulijoita tosin oli keskellä arkipäivää yllättävän paljon (taisi olla kolme koirakkoa), mutta sepä ei Haltialassa menoa haitannut, näkyvyys on niin hyvä. Tiitu leikitti Haltia ja Kurua, ja Beana-mummokin jaksoi koko lenkin ihan reippaasti. Vaikka turkki onkin steriloinnin jälkeen mennyt sellaiseksi, että puoli peltoa kulkee mukana. Reilu puolitoista tuntia meillä taisi mennä joenrannan reitin tallailuun edestakaisin, kun rauhassa käveltiin. Pojat vaikuttivat huomattavasti tyytyväisemmiltä lenkin jälkeen, kun olivat saaneet purkaa pahimmat virtansa.

Kurulla oli vielä keskiviikkoiltana tämän kauden ekat ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Meillä on taas tällä kaudella kaksi ohjaajaa, jotka kouluttavat vuoroviikkoina, kuten syksylläkin. Toinen ohjaajista onkin jo syksyn kurssilta tuttu, ja tää ohjaaja olikin tällä viikolla paikalla. Meidän lisäksi ryhmässä oli kaksi tolleria, parsonrusseli ja staffinarttu. Paikalla piti ilmeisesti olla useampikin koira, mutta ilmeisesti tihkusateinen sää oli saanut osan jäämään kotiin.. no, parempi vaan meille, että oli vähemmän porukkaa paikalla. Alkuun käytiin läpi vähän talven treenailuja (tai siis meidän osalta treenitaukoa), ensimmäisenä liikkeenä harjoiteltiin perusasentoa. Kuru suoritteli ihan pätevästi, välillä meinasi jäädä hiukan liian taakse, mutta pääosin onnistui ihan yllättävänkin hyvin. Häiriötä oli tietty vähemmän kuin joskus aiemmin on ollut, kun tällä kertaa kentällä ei ollut muita ryhmiä (taitavat aloittaa treenit vasta ensi viikolla). Mutta joka tapauksessa Kuru otti mun mielestä paljon vähemmän häiriötä kuin aiemmin, ja olin olettanut että eka kerta menisi lähinnä kyttäilyksi. Mutta hyvä näin! Hiukan äänekäs Kuru oli, haukuskeli odotellessa, mutta olis voinut olla paljon pahempaakin huutamista, nyt tosiaan haukkui lähinnä tylsyyttään.

Perusasentotreenien jälkeen jatkettiin seuraamisharjoituksilla. Ideana oli kävellä ympäriinsä ja palkata, kun koira tarjoaa kontaktia oikealla paikalla (ilman käskysanaa), mutta Kurun kanssa tää oli vähän haasteellista. Kävellessähän sen mielestä voi ihan vapaasti haistella tai yrittää vetää jne. Siispä mä otin suosiolla hyvät namit käteen ja pidin kättä nyrkissä ylhäällä, jolloin se suorittikin ihan pätevää seuraamista. Kouluttaja kävikin kehumassa että Kuru kyllä osaa teknisesti hienon seuraamisen. Jep - mutta ilman mitään houkuttimia homma onkin aika paljon hankalampaa. Ja kun niistä eroon pääseminen on meikäläisen koulutustaidoilla aika hidasta. Viimeisenä treenattiin maahanmenoa. Sivulta maahan onnistui hienosti, ja jatkoinkin sitten liikkeestä maahanmenon hiomista. Peruuttelin ensin ja pyysin maahan, Kuru tuli häntä heiluen perässä ja sen naamasta hehkui ilo - "kato, tän mä osaan, enkö ollutkin hieno!". :) Ehkä maailman hienoin pieni koira. Seuraamisestakin maahanmeno onnistui ihan vanhaan malliin hienosti, jee! Onneksi talvitauko ei ollut tätä pilannut. Kotiläksyksi saatiin perusasennon ja maahanmenon treenaamista. Täytyykin muistaa nyt lenkkien yhteydessä treenailla ahkerasti, häiriötähän ne ohittavat ihmisetkin ovat, vaikka eivät yhtä pahaa häiriötä kuin vieraat koirat.

Tänään käytiin Janikan ja Nopan kanssa Haltialassa lenkillä. Janikaa ja Noppaa odotellessa katseltiin poikien kanssa Haltialan lehmiä, ja Haltin mörköikä näkyi kyllä.. ensin se katsoi ihan rauhassa, mutta rupesi sitten haukkumaan matalaa mörköhaukkua, häntä kuitenkin heilui, näki aika selvästi että kakara oli vähän epävarma ja lehmien liikahdukset ("hännänheilutus", pään heiluttaminen) saivat sen mörköilemään vielä enemmän. Aika pian se kuitenkin malttoi rauhoittua ja pitää mölyt mahassaan. Kurua ei olis voinut vähempää kiinnostaa lehmien katselu, se keskittyi ennemminkin vahtimaan ohikulkevia ihmisiä. Kun Janika kaartoi Nopan kanssa parkkipaikalle, poikien riemu repesi. Kyllä pennun paras kaveri on tosiaankin toinen samanikäinen pentu. Haltilla ja Nopalla oli niin kivaa keskenään, että siihen ei mikään "tylsä" aikuinen pysty. Talven viimeisistä lumilämpäreistäkin tyypit ottivat kyllä ilon irti oikein huolella. Joenrantaa käveltiin melkein Pitkäkoskelle asti, ja samaa reittiä takaisin. Tähän meni reilu puolitoista tuntia. Vielä just ennen autoille tuloa Noppa päätti käydä vähän viilentymässä, ja loikkasi jokeen uimaan. :D Siellä se uiskenteli pienen lenkin ja tuli sitten kovaa vauhtia takaisin. Halti kävi kanssa joenrannassa, mutta kasteli sentään vain koipensa.. mutta hepuli piti joka tapauksessa saada kastumisen jälkeen! Ehkä Noppa saa vielä joskus Haltinkin houkuteltua ihan kunnolla uimaan. Kakarat kyllä painivat niin käsittämättömästi, että Haltikin vaikutti jo väsähtäneeltä kun päästiin autolle. Tuli kyllä tarpeeseen tuo oikein kunnollinen höyryjen päästäminen. 

Tiina