Torstaina käytiin taas Hyrylässä treffaamassa Kuura-siskoa, kun siihen nyt kerrankin oli mahdollisuus. Katjalla oli mukana myös Gidda, joka ei yleensä meidän treffeillä ole ollut, eikä Kuru ollut koskaan tavannut sitä. Kuru ja Kuura leikkivät ja juoksivat aika innokkaasti alkuun hetken, jonka jälkeen Kuru hoksasi että Katjalla on myös Gidda mukana, ja meni tietenkin "tosi kohteliaasti" suoraan haistelemaan hännän alta. Gidda arvokkaana ikäneitona ei siitä pitänyt ja irvisti Kurulle yrittäen vihjata että olisi ihan suotavaa siirtyä hittoon sieltä välittömästi. Kuru ei siitä piitannut, joten Giddan piti turvautua rähinään - johon Kuru ääliönä sitten vastasi. Ihmeellinen pässinpää, kun ei siedä nartuiltakaan sitten näköjään mitään. Giddaa tietysti provosoi vielä se, että se joutui olemaan hihnassa kun Kuru ja Kuura olivat irti. Kokeiltiin vielä jos Kuru olisi tajunnut tuon rähinän jälkeen pysyä erillään Giddasta, mutta tietenkin tyyppi valitsee sen rähinöinnin eikä leikkimistä siskonsa kanssa... aasi. Toisen rähinän jälkeen Katja vei Giddan autoon nauttimaan herkuista sillä aikaa kun me lenkkeiltiin Koolaisten kanssa metsässä, noneksi oli viileä ja sateinen aamupäivä. Ehkä tyypit alkavat aikuistua, sillä älyttömän rälläilyn sijaan ne lenkkeilivät aika rauhallisesti, vain muutaman kerran intoutuivat juoksemaan vähän kilpaa. Tosin sekin loppui lyhyeen, kun Kuura teki kurveja eikä Kuru-putkijuoksija tajunnut ollenkaan mihin se jahdattava sisko hävisi. ;D Parkkipaikalla tyypit saivat vielä vähän leikkiä ja kiipeillä hiekkakasassa, mutta aika tylsän aikuisia ne olivat. Kiitos Katjalle taas hyvästä seurasta, olipa ihanaa nähdä!

Perjantaina me suunnattiin taas Riston suvun mökille, jolla saatiinkin tällä kertaa olla ihan keskenämme. Kuru sai taas nautiskella irtolenkkeilystä, tosin ilma oli jälleen niin helteinen, ettei se pahemmin jaksanut juosta. Lauantaina päivällä se jopa jäi makaamaan meidän "lenkkitien" alkuun, "en muuten oo tulossa mukaan". Aika hämmästyttävää. Tosin lähti se sitten ihan reippaasti meidän perään ja kävi viilentymässä ojassa. Aika pätevä noutajakin siitä leivottiin, kun pilkottii muutama ranka moottorisahalla ja niitä pätkiä sitten kanniskeltiin alhaalta ylös rinnetontilla. Kuru sai ohuimmat kapulat ja sellainen suussaan se sitten rallasi ylös mäkeä halonhakkuupaikalle. Aika taitava! Vähän käytiin Kurua uittamassakin rannassa, se jopa otti pari uintivetoa (siis ehkä kaksi ja puoli), kun innostui juoksemaan kepin perässä veteen. Vähän rohkaisua ("mene vaan! Taitava!") se tarvitsi, mutta haki kuitenkin kepin sen verran syvältä, että piti antautua veden varaan ja kastella sukukalleudet. :P Lauantaina se tosin kieltäytyi edes kastelemasta varpaitaan kun me mentiin itsekin uimaan ja yritettiin taas heitellä keppiä sille. Tyyppi on tainnut oppia, että ihmiset uimapuvuissa = pakkouintikeikka.. Sunnuntaiaamuna se kävi taas parin vedon verran kepin perässä uimassa, kun olin ihan normaaleissa vaatteissa heittelemässä sille keppiä rannassa. Ehkä siitä vielä uimari saadaan!

Sunnuntaina ajettiin kotiin jo päivällä, ja ehdittiin vielä kerran treffata Katja ja Kuura sekä Kirsu tyttärensä ja koiriensa kanssa. Kuura-sisko on lähdössä jo tällä viikolla takaisin etelään, joten aivan mahtava homma, että ehdittiin vielä tavata. Kirsulla oli sekä Tiitu että Beana mukana, ja ne tervehtivät Kuuraa yksitellen. Tiitun ei enää tarvinnut tehdä asemaansa selväksi maassa jälleen möyrineelle Kuuralle, vaan aika pienet eleet riittivät. Beana tutustui myös hellyyttävän kiltisti tyttärentyttäreensä, joka muisti mielistellä mummoakin kovasti. Koirat pääsivät mummoa lukuunottamatta juoksemaan Paloheinänmäen rinteillä, tosin 30 asteen helle teki tehtävänsä, ja vain Italian lämpöön tottunut Kuura viitsi juosta yhtään "pakollisia" enempää. Lenkin lopuksi käytiin vielä läheisen jäähallin takana näyttämässä koirille lunta helteen keskellä! Tii ja Beana kierivät ja makailivat nautinnollisesti jätelumikasoissa, ja innostui Kurukin kaivamaan ja makoilemaan ihanan viileässä lumessa. Olipa se hyvä virkistys itsellekin, kun heitteli lumikökkäreitä koiralle.

Me jäätiin tietysti vielä suustamme kiinni Katjan kanssa parkkipaikalla, ja koirat saivat ihailijoita. Ensin kaksi nuorta naista tulivat ihailemaan Kuuraa ja Kurua, ja juttelivat meidän kanssa pitkät tovit lapinkoirista, joista tuntuivat tykkäävän kovasti. Hetken päästä paikalle tuli vielä toinen, isompi porukka, jotka tietysti halusivat myös rapsutella Kurua, Kuura kun oli jo auton kontissa. Kuru suhtautui hienosti myös siihen että sen yhtäkkiä ympäröi viisi rapsuttelijaa. ;) Kunhan seisoskeli paikallaan ja heilutteli häntäänsä. On toi aikakin varmasti tehnyt tehtävänsä, vielä pari vuotta sitten se olisi hihna kireänä hyppinyt kaikkien päälle ja yrittänyt pussata. Vaikka se ei pahemmin noista rapsutuksista välitä, se kestää ne kyllä kuin mies, kunhan vaan saa huomiota. :P

Tiina