Torstaina lähdettiin päivällä ajamaan Virroille mökkeilemään. Perille päästyä Kuru pääsi taas juoksemaan pihalla irti ja tyyppi veti hirveät kierrokset ja haukkui mennessään. Nätisti pysyi kuitenkin taas pihalla, eikä tarvinnut huolehtia siitä sen enempää. Lenkitkin menivät mukavasti irti. Mökkeilypätkä jäi kuitenkin lyhyeksi pysähdykseksi, kun matka jatkui jo perjantaina Viitasaarelle Paimensukuisen lapinkoiran seuran kesäleirille. Kuru oli ihmeissään, kun saavuttiin leirialueen pihaan: kymmenkunta lapinkoiraa ja toistakymmentä ihmistä! Vähän se yritti ilmoittaa saapuneensa hoodeille, mutta hiljeni pian. Ensin kasattiin teltta ja sen aikaa Kuru sai olla puussa kiinni, pienen sähellyksen jälkeen päästiin sitten tutustumaan muihin leiriläisiin, ja Kurukin siirrettiin lähemmäs leirin keskipisteenä ollutta pöytää ja tuoleja. Telttapaikka sattui onneksi narttukoiran naapuriin, ettei tarvinnut siitä stressata sen enempää, vaikka valtaosa leirin koirista taisikin olla uroksia. Kurun lisäksi leirillä oli myös toinen Liehku, P-pentueen Veiti, jonka kyllä tunnisti hyvin selvästi isänsä pojaksi, aivan Moskun näköinen ihana tyyppi.

Pääosa leiristä kului rauhallisissa tunnelmissa, koirista jutellen ja välillä oli rentoa ohjelmaakin. Kuru ihmetytti sekä meitä että muita leiriläisiä olemalla käytännössä aivan hiljaa; perjantaina sitä ei tarvinnut kuin kehua hiljaa olosta kun muut huutelivat, lauantaina ja sunnuntaina piti pari kertaa murahtaa haukkumisesta. Muuten tyyppi piti suunsa ihan supussa. Aivan ihmeellistä, kun se normaalisti on sellainen ADHD. Ihmisetkin se tervehti pääosin rauhallisesti ja nätisti, tosin eihän se koiraihmisiä niin paljon viitsikään yrittää pomotella. Kumma juttu, tosin ehkä se oli edelleen niin väsynyt alkuviikon puuhista. Lenkeille saatiin aina seuraksi ihana Ninni-lapinkoira (virallisesti Peski Lutikka), joka muistutti käsittämättömästi Kurun Muska-kasviksen Hymyä. Ja nyt koiranetistä vakoiltuna, eipä ihme, ovat nimittäin puolisisaruksia. Ninni piti Kurun mukavasti kurissa, eikä Kuru edes yrittänyt mitään nylkytysjuttuja, kerran haistoi hännänalusen ja sitten juoksivat ja painivat. Jopa yöpymiset teltassa sujuivat mainiosti, vaikka mua etukäteen vähän hirvittikin lähteä leirille, kun Kuru ei ollut koskaan aiemmin nukkunut teltassa.. vaan tyyppipä meni reippaasti sisään, pyöri muutaman kierroksen pyyhkeensä päällä ja simahti siihen. Ehkä se oli sellainen sopiva luola sille. Ei siis mitään ongelmia silläkään saralla.

Lauantaina leirillä kävi vieraita esittelemässä vähän erikoisempia temppuja, joita olivat lapinkoiralleen opettaneet. Kieltämättä tosi kekseliäitä ja yllättävän monimutkaisia juttuja! Kurun kun saisi oppimaan noin.. Sunnuntain ohjelmaan kuului jäljestysharjoitus, kaikki halukkaat pääsivät opastetusti tekemään jäljen koiralleen ja sitten tietysti ajamaan sen. Kurullekin tehtiin jälki metsään; mehän ollaan tähän asti jäljestetty aina nurmikolla. Nyt vaikeutettiin harjoitusta aika reilusti kerralla, metsässä ei pysty ottamaan askelia ihan peräperää kuten nurmikolla, ja maastokin oli erilainen. Kuru jäljesti silti tosi hienosti ja tarkasti ja löysi n. 15 metriä pitkän jäljen loppupalkalle oikein pätevästi. Kyllä ne näköjään osaavat, tosin metsäjälki näytti muutenkin olevan helpompaa sille. Leirin lopussa jaettiin diplomit, jokainen koira sai kunniamaininnan, ja Kurun kunniamaininta oli "hieno ja rauhallinen nuorukainen". Hassua, kun koira on sellainen hulivili, mutta kieltämättä olin aika ylpeä sen käytöksestä leirillä, vaikka se olikin poikkeuksellista eikä taatusti minkään koulutuksen tulosta. :D

Leiriltä palattiin taas mökille, ja Kuru sai nukkua väsymystään pois. Aivan sippi se vaikuttikin olevan, edes lenkeillä ei jaksanut kovin paljoa enää riehua. Vähän sentään, ettei mun tarvinnut kuitenkaan huolestua siitä. ;) Maanantaina käytiin pikkureissulla Ähtärissä, kun sinne oli avattu kesän alussa eläinkauppa, josta saa hienoja pantoja. Kurulle haettiin sitten hieno isojen poikien panta, noin kolme senttiä leveä musta panta, jossa on muutama luunmuotoinen niitti. Ai että on hieno! Pitäähän mammanmussukan nyt viimeistään se hieno panta saada, kun kaksivuotissynttäritkin menivät jo aikaa sitten. Illalla käytiin pidemmällä lenkillä mökkitien vartta, mutta juuri mitään ei löydetty, pitäisi joskus oikein ajan kanssa tutkia karttaa ja katsoa, minnepäin kannattaisi lähteä lenkkeilemään. Myös ainoan mökkinaapurin pihassa oli tällä kertaa koira (asukkaat vaihtuvat aina, kun mökki on erään yhdistyksen omistuksessa), ja vaikka mökki on vain n. 300 metrin päässä linnuntietä ja haukku kuului selvästi myös meidän pihaamme, Kurulla ei ollut aikomustakaan lähteä mihinkään. Taitava koira! Kyllä se haukkua kuunteli ja välillä vastasikin, mutta kuunteli hyvin mun pyyntöjä. Tänään tehtiin vielä kaksi n. 10-metristä jälkeä Kurulle mökkitien varteen metsään. Hienosti se jaksoi jäljestää sekä mun että Riston tekemät jäljet, ja olisi jäljestänyt vielä lisääkin. Se tykkää kyllä siitä puuhasta hirveästi, ja edelleen mulla on huono omatunto, etten ole jaksanut enempää sen kanssa jäljestellä. Iltapäivällä ajeltiin sitten kotiin päin, ja takapenkillä oli aika väsynyt koira. Viimeiset 1,5 viikkoa se on saanut juosta joka päivä irti, melkein viikon verran sillä on ollut joka päivä koirakavereita, ja melkein koko aika on oltu pois kotoa. Ei ihme, että pieni koira sippaa.

Tiina