Lauantaina oli Haltin pentukurssin viimeinen kerta. Treeni aloitettiin jälleen kontaktiharjoituksella - namit käsiin ja eri puolille päätä. Alkuun Haltin oli aika vaikea luopua siitä namin tuijottamisesta, mutta kun se sitten ensimmäisen kerran malttoi ja sai palkan, loppu sujui ihan hienosti. Kontaktiharjoituksia jatkettiin jälleen toisten koirien seassa kävelemällä, Haltin kanssa on niin ihanan helppoa, kun tyyppi kyttää nameja eikä pääsääntöisesti välitä yhtään niistä muista, kun muistaa että nameja on tarjolla hyvästä käytöksestä. Myös perusasennon alkeita opeteltiin, Halti on niin ahne, että oppi jo siinä alkuharjoituksessa aika nopeasti kiepsahtamaan namin perässä mun sivulle. Ei se vielä mitään muuta osaa kuin seurata namia, mutta on sillä ainakin joku haju siitä, mitä ollaan tekemässä. :) Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole siitä, mitä kaikkea treenattiin, mutta Halti pääsi kokeilemaan ekaa kertaa myös tokohyppyä. Ensin käveltiin ihan vaan yhden laudan yli yhdessä, ja sekin oli jo Haltin mielestä hiukan jännää. Se onnistui kieltäytymään esteellä vaikka hihna oli hyvin lyhyt, mutta uudestaan yrittäessä meni kuitenkin ihan reippaasti yli, ja sai tietenkin hurjat kehut ja namin palkaksi. Toisella kierroksella olikin jo kaksi lautaa, Halti yritti jälleen kieltäytyä, mutta hihnan ja namin avustuksella käveli nätisti esteestä yli. Kolmannella kerralla mentiin kolmen laudan yli, ja vieläkin se oli Haltin mielestä aika jännää puuhaa, mutta tuli kuitenkin kiltisti perässä. Neljäs kierros jätettiin suosiolla välistä, koska este ei ollut Haltin mielestä mitenkään kiva juttu, ja kolmannelta kerralta jäi kuitenkin varmaan ihan hyvä kokemus. Jännää sikäli, kun Kurun mielestä taas este on ollut ihan hauska temppu ihan alusta asti.

Hypyn jälkeen treenattiin ringissä toisten koirien ohittamista. Yksi kerrallaan siis kierrettiin muut ringissä olleet koirat. Halti suoritti tapansa mukaan tosi pätevästi kaikki hommat - vain kerran se oli kiinnostunut ohi menevästä koirasta (joka yritti myös nuuhkia Haltia) ja silloinkin pienellä tässä-muistutuksella unohti kaverin ja palasi kontaktiin. Omalla kierroksellaan Halti oli niin pätevä pieni pentu, ettei tainnut ees vilkaista muita koiria kuin kerran-pari, eikä silloinkaan yrittänyt mitään rynnimistä tms. Onko vähän kiltti kaveri.. Viimeisenä harjoituksena tehtiin luoksetulo sen ringin läpi. Joka puolella oli siis häiriönä koiria, ja pentu jätettiin kouluttajalle odottamaan kutsumista. Tällä kertaa ei edes saanut juosta houkutukseksi, vaan käveltiin vaan rauhassa ympyrän toiseen laitaan ja kutsuttiin pentu. Taitava Halti-kääpiö juoksi sieltä minkä kintuistaan pääsi, kun kutsuin. Sopiva ahneus on kyllä aika hemmetin kiva piirre pennussa! :D Vähän harmi, että kurssi loppuu nyt, mutta seuraavalle kurssille voisi tietysti yrittää muistaa ilmoittautua. Vaan raaskiiko sitä sitten jättää Kurua yksin siksi aikaa.. No joo, ehkä siihenkin joku ratkaisu löytyis.

Haltin treeneistä suunnattiin sitten suoraan kasvis-Nooran luokse, ja lähdettiin melkein samantien lenkille Veikko-porokoiran kanssa. Päädyttiin tällä kertaa pellolle ihmettelemään, jos hankikanto kestäisi. Ja kestihän se onneksi suurimman osan ajasta. En ehkä olis jaksanut siellä umpihangessa kovin kauaa muuten rämpiä. :D Veikolla oli hauskat juoksuleikit yksinäänkin, kun yks minikoira pätkäjalkoineen ei ihan pysynyt perässä. Kyllähän ne vähän painivatkin. Ja Haltin piti tietenkin esitellä Nooralle tosi uskottavaa haukkuaan, kun tyyppi oli näkevinään pellolla jotain Tosi Epäilyttävää. Taitaa olla mörköikä aluillaan, tota ei nimittäin oo oikein aiemmin näkynyt. Pellolla rämpimisen jälkeen mentiin vielä Nooralle teelle parantamaan maailmaa, ja mä havahduin lähtemään kotiin sitten puoli kahdentoista aikaan. Eh.. :F Mutta hyvässä seurassa aika lentää! Eikä Kurunkaan tarvinnut onneksi olla yksin kotona oottelemassa.

Alkuviikko onkin mennyt sitten ihan kotinurkissa pyöriessä. Jäällä ollaan käyty lenkkeilemässä pariin kertaan, kun on ollut muitakin ihmisiä liikkeellä. Kurulla on ollut jäällä lenkkeillessä joku ihmeellinen korvattomuuskausi, mutta nyt vaikuttaa jo onneksi vähän paremmalta. Aika kivasti Kuru ja Halti leikkivät jo keskenään kun on tarpeeksi tilaa, välillä Kuru kyllä pyrkii edelleen keilaamaan pentua, mutta uskoo useimmiten kun kiellän. Muuten aika on mennyt lähinnä pakkaamiseen, Kuru näyttää tietävän, mitä noi muuttolaatikot ovat. Eihän siitä edellisestä muutosta niin kauaa olekaan. Saas nähdä, miten noi koirat sopeutuvat uuteen kämppään. Varsinkin Halti-pentulainen.. vaan ei auta murehtia, täytyy vaan tehdä parhaansa että ne kotiutuisivat sinne mahdollisimman hyvin. Kunhan nyt päästäisiin muuttamaan, kun Hoas pistää kapuloita rattaisiin (jättämällä siivouttamatta asunnon, jota ei ole siivottu).

Tiina