Lumen tulon jälkeen Kuru sai nauttia muutamaankin otteeseen vapaista iltalenkeistä. Lumi kuitenkin suli parissa päivässä, eikä tuolla sysimustalla rantapolulla enää viitsi irti pitää, kun vastaantulijoita ei näe. Yhtenä iltana Kuru huomasi polun varressa lumiukon, jota piti tietysti raivokkaasti haukkua. Ihmeellinen uhkaava tyyppi, ei edes hätkähdä, vaikka sille kuinka pieni koira kiroilee. Me sitten mentiin molemmat katsomaan lumiukkoa, Kurukin uskalsi lähemmäs, mutta haukkui edelleen. Siinä sitten taputeltiin ja siliteltiin lumiukkoa aikamme, ja Kuru tuli myös toteamaan sen vaarattomaksi - ja hyppäsi ukkoa vasten syödäkseen lumipalloon joutuneen pupunpapanan! :D Urhea pieni koira.

Viime viikonloppuna mentiin taas Riston vanhempien luokse käymään. Ihan hienosti Kuru osaa siellä jo rauhoittua, yölläkään ei tarvinnut enää piippailla. Lauantaina se pääsi juoksemaan puhtiaan pois pellolle ja lähimetsään. Yllättäen metsässä oli muitakin, ja Kuru tietysti rupesi haukkumaan vastaan tullutta suursnautseria. Me lähdettiin juoksemaan poispäin ja kutsuttiin Kurua - ja se tuli! Hieno poika! Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että se ehkä hitusen säikähti sitä suursnautseria, onhan se iso koira. Tosin meidän luokse juostuaan se olisi kovasti halunnut leikkiä senkin kanssa, samoin kuin suursnautserin mukana tulleen kääpiösnautserin kanssa. Siitä välikohtauksesta selvittiin kuitenkin helpolla, Kuru tuli meidän luokse, ja mukana juosseet snautserit lähtivät pillin vihellyksestä oman omistajansa luokse. Kuru sai juosta sinä iltapäivänä sydämensä kyllyydestä, ja teki muitakin hienoja luoksetuloja. Jipii!

Sunnuntaina tavattiin Kuura-sisko Luukin metsissä. Meidän pöljä ei olisi millään malttanut kävellä parkkipaikalta metsään saakka, mutta joutui kuitenkin kävelemään nätisti. Riemua sisaruksilla riitti, molemmilla oli kerrankin tasapuolinen juoksukumppani. Ne kahjot tosin juoksivat välillä sen verran vaarallisen näköisistä paikoista, että meitä ihmisiä hirvitti. Meinasi välillä nousta tukka pystyyn, kun tyypit juoksivat tai hyppivät yli parimetrisiltä kalliolta alas, parhaassa tapauksessa juoksivat vielä lähes pystysuoraa seinää takaisin ylös ja uudestaan alas.. niin, katsellaan sitten vuoden päästä niitä luustokuvia, huoh. Onkohan sillä enää kyynärpäissä yhtän ehjää kohtaa jäljellä noiden päähänpistojen jälkeen, tuo hyppely kun on ihan tavallista. Metsässä rymyämisen jälkeen käytiin vielä Luukin isossa koirapuistossa, joka oli meitä lukuunottamatta tyhjillään. Siellä olisi ollut vinttikoiranpuolikkailla tilaa juosta, mutta taisi olla suurin puhti pois jo siinä vaiheessa. ;) Puolitoista tuntia siellä touhutessa meni yhteensä, ja hauskaa oli. Jälleen oli hassua nähdä, miten uskomattoman samankaltaisia nuo sisarukset ovat. Kiitoksia Katjalle & Kuuralle! Oli aika väsynyt pentu illalla kotona..

Alkuviikko meni viikonlopun väsyjä nukkuessa ja ihan tavallisen aktivoinnin parissa. Keskiviikkona Kuru pääsi tapaamaan naapuriin Riston inttikaverin perheeseen muuttanutta manchesterinterrieripentua Mossea. Mossen "isoveli", Leo-manchesterinterrieri, oli myös mukana. Kappelin metsässä aitojen sisällä uskalsi terrierejäkin pitää kiinni, ja ihan hienostihan se meni. Leo tosin olisi kovasti halunnut pomottaa Kurua, mutta Kuru väisteli sitä jo ensimmäisten eleiden jälkeen. Vähän kävi sääliksi, kun se aluksi juoksi häntä alhaalla kuin luiskaperäinen saksanpaimenkoira. Pian se kuitenkin reipastui, ja kyllä ne muutaman kierroksen Leonkin kanssa pääsivät juoksemaan. Enemmän Kuru oli kuitenkin kiinnostunut Mosse-pennusta, mutta Leo vahti tarkasti näiden kahden leikkejä, pitäähän pikkuveljestä huolehtia.

Mosse oli ihan käsittämättömän pieni ja söpö rääpäle, jotakuinkin kilon painoinen (!), mutta Kuru osasi hienosti ottaa sen huomioon. Ei mitään jyräämistä tai tassulla mätkimistä, vaan kilttejä leikkiinkutsueleitä ja pientä karkuunjuoksua. Mosse on niin pieni, että sen piti seistä takajaloillaan pystyäkseen mätkimään päätään alhaalla pitävää Kurua tassuilla poskiin. Kivasti ne leikkivät suurimman osan ajasta, mutta lopulta Kuru taisi kyllästyä Leon vahtimiseen ja rupesi yrittämään nylkytystemppujaan Mosseen. Ensin haisteli sitä jalkojen välistä (niin että pikku-Mosse nousi ilmaan, kun maavaraa on vähemmän kuin Kurun päällä kokoa) ja sitten yritti nylkyttää ilmaa sen vieressä. Siinä vaiheessa todettiin, että taitaa riittää. Pääosin oli kuitenkin kivaa, ja eiköhän Kuru tapaa Mossea vielä myöhemminkin. Reipas penneli se Mossekin oli, ei hätkähdellyt mistään.

Tänään käytiin Kurun kanssa vähän pidemmällä päivälenkillä, ja harjoiteltiin jälleen luoksetuloja kuten joka kerta. Ihan hienosti se tuli, ja eniten ilahdutti se, että se tuli luokse myös "pellolla", missä yleensä riittää ihan liikaa hajuja ja muuta kivaa. Tosin kerkesin minä pari kertaa piiloonkin, eli ei se ihan nappiin kuitenkaan mennyt. Joka tapauksessa hyviäkin saavutuksia. :)

Tiina