Edellisellä viikolla Kuru vietti ihan hiljaiseloa, sillä keskiviikon ohjatut tokotreenit oli peruttu. Pitkää maanantailenkkiäkään ei tehty, koska me ihmiset lähdettiin tiistaina Kirsun kanssa katsomaan Liehkun W-pentuja (ja piti korvata maanantaina se aika, mikä tiistaina meni reissulla). Kuru-parka joutui jäämään kotiin. Samana iltana olisivat olleet myös vapaamuotoiset treenit, joihin ei siis myöskään ehditty. Pikkuisen oli Kurussa havaittavissa energian kertymistä, mutta hyvin se kesti. Tosin perjantaiaamuna, kun päästin sen pikkuisen spurttaamaan niemenkärjessä, se veti niin hillittömät hepulit, ettei ihan hetkeen ole sellaista yksin juostessa näkynyt. Harmi, että ilon tuli pilaamaan joku lintubongari hervottoman kaukoputkensa kanssa, Kuru piti ottaa kiinni ja lähteä hihnalenkille.

Tämän viikon maanantaina sitten mentiin taas Kirsun, Tiin ja Benanan kanssa kunnolliselle lenkille. Mittaa oli varmaan se sama 15km kuin aikaisemmillakin lenkeillä, tosin koirat (tai ainakin tuo aivoton kakara) taisivat juosta taas ihan päättömästi enemmän. Kuru oli kyllä sentään kohtalaisesti kuulolla, vaikka pari kertaa sille sai taas sanoa aika tiukasti. Kuru taisi olla meistä ainoa, joka ei ollut lenkin lopussa väsynyt, vaikkei se sentään ihan yhtä pirteästi jaksanut yrittää vetää kuin 15 kilometriä aikaisemmin.. Tälläkin kertaa käytiin kiipeämässä Paloheinän mäelle, ja melkoisen ylivoimaiselta se tuntui. Huh, olisipa joskus niin hyvässä kunnossa, että jaksaisi kiivetä matelua nopeammin. Kiitoksia Kirsulle ja mammoille hyvästä seurasta.

Keskiviikkona oltiin sitten ohjatuissa tokotreeneissä. Aluksi harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, jotenkin musta tuntuu, että se menee vain kerta kerralta huonommin. No, tällä kertaa Kuru pysyi istumassa ensimmäisellä kerralla vaikka ohjaaja kävi ihan lähellä häiritsemässä, mutta toisella kertaa nousi, kun ohjaaja oli vielä paljon kauempana. Siihen eivät ne kehut oikein tunnu vaikuttavan, pitäisi palkata ihan liukuhihnalta, että takapuoli varmasti pysyisi maassa. Seuraavaksi harjoiteltiin paikallaoloa, tällä kertaa oli melkoisen lyhyet välimatkat (n. 1,5 metriä seuraavaan koiraan), joten jäin taas hihnan päähän varmistamaan, ettei Kuru ainakaan lähde muiden kimppuun. Turhaan minä sitä epäilin, vaikka häiriötä oli paljon (kentällä paljon hommia tekeviä koirakoita, todella tuulinen päivä jne.), Kuru pysyi kuin liimattuna sen puoli minuuttia.

Tehtiin paljon myös seuraamisharjoituksia, ensimmäisessä seurautettiin lyhyt pätkä, käskettiin ensimmäisen kartion kohdalla maahan, seurautettiin lisää, ja seuraavan kartion kohdalla käskettiin seisomaan. Kuru teki ihan kohtuullisesti, tosin toisella kerralla ei malttanut tehdä seuraamista ja seisominen meni pipariksi. Maahanmenot kuitenkin sujuivat reippaammin kuin yleensä. Muutenkin sitä seuraamista tosiaan hinkattiin, yhdessä harjoituksessa laitettiin koira seuraamaa suoralla pätkällä ja ohjaaja yritti häiritä koiraa. Kuru teki hienosti, ei välittänyt ollenkaan puhumisesta yms. mutta toisella kerralla hämääntyi siitä, kun ohjaaja meni kyykkyyn - muut koirat olisivat varmaan häiriintyneet siitä namipussista, mutta Kurun mielestä kyykkyyn meno tarkoittaa ihan selvästi sitä, että nyt pitää kiivetä syliin ja antaa pusuja naaman täydeltä. Ei se pahemmin kuitenkaan harhautunut, jätätti vähän ja katsoi ohjaajaa, mutta tuli pian takaisin tekemään hommia. Viimeiseksi harjoiteltiin seuraamista kartioiden ympäri, kaikki yhtä aikaa. Tämä oli Kurulle ihan älyttömän vaikea harjoitus, mutta se selvisi siitä ihan kohtuullisesti. Se kiihtyy hirveästi toisen koiran perässä kävelemisestä (ja siitä, että senkin perässä on joku), mutta suurimman osan ajasta se pystyi keskittymään siihen superherkkuun nenän edessä. Viimeiselle kierrokselle tosin otin ihan suosiolla patukan esille, jotta se jaksoi keskittyä. Selvästi harjoitus oli turhan vaikea Kurulle, joten piti yrittää jotenkin saada palkka kohdilleen.

Tämän jälkeen tehtiin vielä paikallamakuu, joka vähän jännitti, koska olin juuri palkannut lelulla ja Kuru oli vielä kierroksilla. Turhaan taas kuitenkin epäilin. Olosuhteet olivat tosin muuttuneet aika hurjiksi, tuuli ihan mielettömästi, lehdet lentelivät (Kurun mielestä niitä olisi ihanaa jahdata), tuli vettä, oli pimeää ja muut kentällä olevat koirat treenasivat edelleen. Välimatkaa oli taas vain tuo 1,5 metriä seuraavaan koiraan, joten jäin taas hihnan päähän varmistelemaan. Kuru pysyi kuitenkin todella hienosti minuutin, ei sille tullut mieleenkään lähteä. Vähän se vilkuili tuulen suuntaan, mutta ei näyttänyt onneksi siltä, että ajattelisi nousemista. Hieno poika! Viimeiseksi harjoiteltiin vähän maahanmenoa ja maasta sivulle tuloa, Kurulla ei ollut ongelmia. Tällä kertaa maahanmenokin meni suoraan eikä vinoon mun eteen, ja sivullekin Kuru jaksoi tulla vielä maasta, vaikka oli selvästi uupuneen oloinen eikä jaksanut enää hirveästi keskittyä.

Tiina