Viime keskiviikkona jatkettiin jälleen ohjattuja tokotreenejä Lauttasaaressa. Nyt jatkettiin taas niillä jäävillä liikkeillä - mun hämmästykseksi Kuru vaivautui tekemään oikein hienon liikkeestä seisomisenkin! Toki sillä oli takapalkka valmiina, mutta ennen liikettä se oli kyllä selkeästi häiriintynyt ympäristöstä, mutta niin se vaan pysähtyi nätisti. Liikkeestä maahanmeno oli totuttuun tapaan ihan jees, ei tietysti noin häiriöisessä ympäristössä niin reipas ja napakka kuin kotona, mutta hyvä kuitenkin. Tän jälkeen mä annoin Kurun ihan suosiolla makailla ja haistella, ettei sen tarvitsisi olla kovin skarppina koko aikaa, kun näissä treeneissä kouluttajan on tapana kierrellä kaikkien luona vuorotellen neuvomassa sen aikaa kuin tarvitsee, ja siinä tietysti tuppaa menemään jokunen tovi. Välillä treenattiin seuraamistakin ihan pikku pätkiä, ja ihan kohtuullisesti sekin homma onnistui. Lopuksi tehtiin luoksetulo yksitellen, muut odottelivat n. 10 metrin päässä sivulla ja yksi koirakko kerrallaan suoritti luoksetulon. Kuru oli luonnollisesti liinassa.. Se jäi nätisti odottamaan, lähti oikein yllättävän reippaasti - ja meinasi napata matkalta maassa olleen paperinpalasen.. ärähdin, ja Kuru unohti paperit, mutta hidasti raville ja sitä piti muistuttaa sivulle tulosta käsimerkillä. Lähti siis todella hyvin, mutta häiriötä oli niin reippaasti, ettei vaan ihan kestänyt. Tuskin se kotona mihinkään paperinpaloihin reagoisi, mutta kun häiriötä on muutenkin paljon, kaikenmaailman roskatkin muuttuvat yllättävän kiinnostaviksi. No, treeniä vaan, ei siihen muu auta.

Loppuviikko meni ihan tavalliseen tapaan Kurun kannalta, tylsiä hihnalenkkejä tutuissa maisemissa ja vähän tokoilua lenkkien varrella. Mutta Kurusta on kyllä tullut aika pätevä tokokoira, vaikka itse sanonkin. Siis tämä toki vain ilman häiriötä.. Se on viime aikoina esittänyt oikein kivoja seuraamisia, ilman mitään houkutteluja, palkat siis taskussa. Ja kun vire on riittävä, se tekee jopa sen "vaikean" liikkeestä seisomisen yllättävän hyvin ilman takapalkkaakin. Hyppy-käskynkin se muistaa, ja jotenkin musta tuntuu, että se on vähitellen ruvennut tajuamaan myös sen, että esteen takana ois tarkoitus seistäkin. Tätä me tosin päästään harjoittelemaan vähän turhan harvoin (varsinkin nyt kun muuton jälkeen meidän iltalenkkireitin varrella ei oo enää sitä leikkipaikan reunusaitaa :D). Luoksetulokin on yllättävän hyvä, mutta jos Kuru on riittävässä vireessä tullakseen reippaalla laukalla, se kyllä haukkuu aina. No, medän tavoitteet eivät onneksi ole kovin korkealla, muutama haukahdus saa luvan mahtua tokon alokasluokkaan. Ja saahan sitä toivoa, että mä saisin ne haukahdukset koulutettua pois.. taitaa tosin jäädä toivomisen asteelle, kun en ees tiedä mitä asian eteen tekisin. Enkä toisaalta pidä sitä niin kauhean tärkeänäkään.

Tänään Kuru pääsi pitkästä aikaa puuhailemaan agilityjuttuja. Aikki opetti mulle taas ohjauskuvioita, joiden kanssa mä olin tosin vaihteeksi ihan hoomoilasena. Kun se valssikin on mulle näköjään niin vaikeaa, niin miten sitä osais sit tehdä mitään muutakaan. :D Mutta Kuru oli taas pätevistä pätevin pieni taitava koira! Se odotti nätisti kolmen hyppyesteen takana ja totteli mun ohjausta, kun ohjasin sen (siis tarkoituksella!) siitä kolmannesta ohi. Mä olen itse asiassa aika yllättynyt, että se ei tehnyt niin kuin se varmaan luuli, että tarkoitus on, vaan tosiaan katsoi, mitä se akka huitoo. Kokeiltiin myös muutaman aidan yli eteen lähetystä. Ensin jätettiin namialusta yhden esteen taakse ja ohjasin Kurun esteestä yli, ei ongelmaa. Sitten sama homma kahden aidan takaa, ja tyyppihän meni hakemaan naminsa alustalta ihan ongelmitta. Lopulta jätettiin alusta kolmannen esteen taakse, ja niin se reipas tyyppi vaan haki naminsa sieltäkin - ei kiertänyt yhtään estettä, ei yrittänyt muutenkaan jallittaa, vaan teki just niin kuin toivottiin. :D Uskomaton tyyppi! Ok, kolmannelle esteelle se vähän hidasti ekalla kerralla ja pohti, pitäiskö hypätä, mutta hyppäsi kuitenkin. Toisella toistolla se meni sitten ihan reippaasti kolmannestakin yli. Aika hieno jäpikäs! Viimeiseksi tehtiin vaan "rallirataa", jolla ohjaaminen kyllä osoittautui mulle aika hankalaksi. Varsinkin kun mua rupesi naurattamaan Kurun pieni omatoimisuus putkien suhteen. Mutta olipahan ainakin hauskaa, sekä Kurulla että mulla! Ja sain mä yhtä ohjauskuviota taas hiottua niin, että ekan kerran suunnilleen viiden sekunnin myöhästymisen sijaan toisella kerralla myöhästyin huitomisineni ehkä vaan kaks ja puoli sekuntia. :P Mikä on toki tässä lajissa auttamattoman myöhässä, mutta kuitenkin, kehitystä tapahtuu. Harmi, että ohjaaja ei oo ihan yhtä nopea oppimaan kuin koiransa. Kiitos taas Aikki!

Tiina