Viime viikolla treenattiin ahkerasti poikien kanssa, ja ovat ne sentään päässeet koiratreffeillekin. Tiistaina ajeltiin Haltialaan tapaamaan "pikku"-Kuuraa, joka alkaa olla vähintään isänsä kokoinen. "Pikku"-etuliite ei siis kauheasti pidä paikkaansa, paitsi iän suhteen. Hauska ipana se kyllä on! Treffit olivat vähän myöhään, kun ei muuten oikein sopivaa aikaa löydetty, ja alkoi siis jo meidän lenkille lähtiessä hämärtää. Haltille mä otin valot mukaan ja sen liikkeistä sitten viimeistään nähtiin, missä Kuurakin mennä viipotti. Ipanoilla oli kyllä taas mitä ilmeisimmin tosi hauskaa keskenään, vauhtia ja painia riitti. Pimeällä, aidatulla laitumella saatiin olla ihan keskenämme, ja Kurukin pääsi hetkeksi pikkupoikia juoksuttamaan. Tuli kyllä tarpeen se leikittäminen Haltille - se taitaa nyt just olla siinä iässä, kun kaipaa kaikista eniten liikuntaa ja tekemistä.

Keskiviikkona oli Kurun ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Homma aloitettiin jäävien liikkeiden treenaamisella pareittain. Koiria seuruutettiin vastakkain, ja toinen käski koiran maahan, toinen seisomaan. Kuru teki ensin liikkeestä seisomisia, ihan ok suorituksia, kun tein ennen varsinaista treeniä pieniä peruutus-pysäytysharjoituksia. Liikkeestä maahanmenot olivat totutusti hyviä. Väliajalla odotellessa Kuru otti hiukan häiriötä ryhmään uutena tulleesta grotsku-uroksesta, mutta pysyi kuitenkin kurissa. Selkeesti siitä kuitenkin huomaa, että uudet koirat aiheuttavat aina vähän hämminkiä. Sikäli ihan hyvä, että osa porukasta tuntuu aina joka treeneissä vaihtuvan..

Jäävien jälkeen oli vuorossa noutotreeni.. jota en siis kovin innokkaasti odottanut, koska oon onnistunut opettamaan Kurun vihaamaan noutokapulaa - naksuttimella! Tää vissiin kertoo jotain mun kouluttajantaidoista. :F No, oon mä sen onnistunut jo sentään aivopesemään tykkäämään kapulasta, kun oon tarjonnut sen suuhun kotiin tullessa riittävän monta kertaa. Mutta kun ryhmässä on vielä kaksi noutajaa, oli vähän epätoivoinen olo, en todellakaan oo ees yrittänyt tota noutoa opettaa. Aloitettiin ihan vaan kokeilemalla, mitä tapahtuu kun heitän kapulan eteenpäin. Lähtihän Kuru luvan saatuaan sen perään (matkaa ehkä 1,5m), nosti sen suuhun ja olis lähtenyt kävelemään sen kanssa, mutta houkuttelin Kurun luokseni lähtemällä liikkumaan poispäin. Tulihan Kuru sen kapulan kanssa, pääsin kehumaan ja ehdin jopa ottaa irrotuksen kiitos-sanalla ennen kuin Kuru ehti tiputtaa kapulaa. Toisella kertaa kokeiltiin noutoa siten, että kapula jätettiin Kurun ja mun väliin - jälleen mun ihmetykseksi Kuru jopa nosti kapulan, se olis mielellään taas lähtent ihan keskenään sen kapulan kanssa, mutta mun liikkuessa poispäin se toi kapulan mua kohti. En kyllä tiedä, viitsinkö silti tätä ruveta kotona treenaamaan, kun mikään pakko ei oo.. mutta saatiin kuitenkin ihan ok onnistumisia.

Avoimen liikkeistä kokeiltiin myös kauko-ohjausta. Tässä vaiheessa otettiin siis treeniin istu-maahan-asennonvaihdokset. Näitähän me ollaan huvikseen joskus Kurun kanssa treenailtukin, mutta en oo pahemmin enää treenaillut, koska kaveri osasi peruuttaa ihan hienosti näitä tehdessään.. Mutta treenitauko tekee monesti hyvää, nyt Kuru nimittäin teki ihan hienoja asennonvaihdoksia paikallaan! Välimatkaa ei toki ollut ollenkaan, seisoin ehkä 30 sentin päässä Kurun varpaista, mutta ihan yhtä läheltä mä oon näitä aiemminkin treenannut. Kouluttaja kehotti ottamaan jo vähän välimatkaa, mutta taidan vielä vähän aikaa varmistella että liikerata tosiaan pysyy oikeana ennen kuin rupean vaikeuttamaan hommaa. Loppuun tehtiin vielä nopeasti paikallamakuu. Tällä kertaa pysyin varmuuden vuoksi hihnanmitan päässä Kurusta, koska vieressä makasi se vieras grotsku-uros. Hienosti Kuru kuitenkin pysyi, eikä muistaakseni ees vilkuillut sivuilleen, ei ainakaan sille sivulle jolla se uros makasi. Ei hullummat treenit siis.

Torstaina meillä oli PLS:n pääkaupunkiseudun aluekerhon järjestämä tokokurssi, jonne oli hankittu kouluttajaksi Korrit. Ei siis hullumpaa. Meidät oli Kurun kanssa laitettu "edistyneempien" (heh..) ryhmään, ja treenikavereina olikin paljon tuttuja, mm. Haltin kasvattaja Veikko-porkkiksen kanssa. Alkuun otettiin seuraamista, kentällä oli vain yksi koira kerrallaan (muut odottivat kentän laidalla, eli häiriötä kuitenkin oli), ja jokainen vuorollaan näytti alkuun missä mennään seuraamisen kanssa. Kuru oli viimeisenä suoritusvuorossa mun toiveesta, niin sai keräillä intoa siellä odotellessaan ja ehdin itse nähdä muiden suorituksia. Olihan se tosiaan innokas kun sen sieltä puusta hain, mutta kun piti ruveta hommia tekemään, meni ihan haisteluksi. Puskan takana kentän vastakkaisella laidalla kun oli Vieras Koira, joka vielä sattui olemaan uros.. Hihnapakote, sanallinen huomautus ja "päälle kävely" eivät auttaneet, joten muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen luin vähän lakia urpolle, ja kas kummaa, kun rupesi se hommien tekeminen palaamaan taas mieleen. Sen jälkeen Kuru esittikin ihan hienoa seuraamista, siis teki hommia ihan omalla tasollaan. Ei se ihan niin innokas ollut kuin parhaimmillaan, mutta kuitenkin. Meitä kouluttanut Riitta kommentoikin, että Kurun nenä tosiaan taitaa viedä sitä aika lailla, ja Kurun kanssa on vaan pysyttävä tiukkana ja oltava mustavalkoinen - haistelu ja haahuilu ei yksinkertaisesti ole sallittua.

Kurun kanssa tehtiin myös häiriökontaktiharjoitusta, jotta sille selkiytyisivät seuraamissäännöt - kontaktia ei saa tiputtaa ja piste. Pyysin Kurun sivulle ja Riitta teki pientä häiriötä, heitti ruohonkorsia yms. Kurun lähellä, mä huomautin äänellä kun kontakti tippui. Ja tippuihan se, kun vieraalla kentällä oltiin, ja niitä vieraita koiria oli lähistöllä. Nää häiriökontaktiharjoitukset ovat Kurulle helppoja tutulla kentällä Lauttasaaressa ("kyllä mä tiedän tän homman"), vierailla kentillä niitä varten on vähän vaikea saada avustajia. Mutta periaatteessa ne vieraat koirat yms. riittävät häiriöksi tähän treeniin. Eli jatketaan näitten treenien tekemistä vaikeissa paikoissa, vaikka koirapuiston vieressä, kaupan pihalla tms.

Seuraamisten lisäksi tehtiin luoksetuloja, ne joilla homma oli jo sillä tasolla, tekivät pysäytysten kanssa. Me tehtiin ihan vain normaali alokasluokan suora luoksetulo. Ensimmäisellä kerralla jätin Kurun odottamaan, istuihan se paikallaan kuin tatti, mutta katseli sujuvasti sivuilleen eikä korvia ollut. Kävelin kohti ja kontaktikin löytyi taas. Otin välimatkaa ehkä 10 metriä, Kuru tuli vissiin ravilla, mutta nätisti suoraan sivulle. Ihan ok, mutta vauhtia olis voinut olla enemmän, ja koira oli taas mallia "ravistettava ennen käyttöä". Toisella toistolla Riitta piti Kurua kiinni, en jättänyt sitä käskyn alle, ja vauhtia olikin sitten enemmän, matkaakin tosin oli muutama metri lisää. Vauhdin lisäksi tuli sitten myös haukku, ja Kuru tuli vähän hitaasti sivulle - sitä vissiin inhotti pitkä märkä ruoho? Riitta kehotti mieluummin tekemään sellaisella matkalla, että haukkua ei tule, vauhdista viis. Mulle on melkein sama, haukkuuko se ne pari kertaa vai ei - vauhti taitaa olla meille se suurempi ongelma. Hyviä neuvoja saatiin kuitenkin, ja varsinkin muiden suoritusten katsomisesta ja Riitan kommenttien kuuntelusta oli hyötyä.

Lauantaiaamuna meillä oli aikainen herätys, kun suunnattiin Haltin kanssa ekaa kertaa agilitytreeneihin. Paikka saatiin vähän agileirin jälkimainingeissa lappalaisryhmästä - loistavaa! Kentällekin löysin ajoissa ja päästiin rataa rakentamaan. Halti odotteli kevythäkissä, alkuun se protestoi vähän häkkiin joutumista, mutta muuten malttoi olla nätisti hiljaa. Halti pääsi treenaamaan vähän joka välissä, eli aina kun yksi koirakko oli treenannut vuorollaan, päästiin ottamaan Haltin kanssa pieni estetreeni. Tällä vältettiin Haltin väsymistä, se sai vähän sulatella aina asioita ja saatiin paremmin toistoja. Ensin kokeiltiin ihan tavallista hyppyestettä, jota tehtiin agileirilläkin. Rimat olivat luonnollisesti ihan alhaalla, sen verran, että Haltin piti pieni loikka ottaa. Ensin harjoiteltiin sitä, että Halti sai palkan esteen takaa kupista ja mä ohjasin (tai yritin ohjata... tää osoittautui aika vaikeaksi) sen esteelle. Pian se hoksasi että kupissa on ihania lihapullanpalasia. Niinpä pian tehtiin kahden esteen sarjaa, ja kokeiltiin hommaa kolmellakin esteellä. Haltihan meni just sinne minne mä ohjasin, mutta kun saatoin tolvanana ohjata vähän miten sattuu. Mutta tässä nyt sentään pääsääntöisesti onnistuttiin. Viimeisellä toistolla ohjasin sen kahden esteen yli, ja se sai "loppupalkaksi" vähän enemmän niitä lihapullanpaloja kiposta. Vauhtia sillä ainakin oli tällä viimeisellä toistolla, ja se leiskautti melkoiset hypyt niiden matalien rimojen yli.. :D

Seuraavassa välissä kokeiltiin putkea. Vedettiin alkuun putki ihan lyhyeksi, ja kippo putken toiseen päähän. Halti kerkesikin juosta putkesta jo ennen kuin mä ehdin sanoa mitään, saati sitten ohjata sitä sinne. Vissiin se oli ehtinyt mietiskellä tätä agileirin jälkeen.. Putki vaikutti sille ihan mieluisalta esteeltä, ja ongelma oli taas tässä kaksijalkaisessa. Halti meni ennen kuin ehdin kissaa sanoa, ja mun "ohjaaminen".. ööh, joo. :P Ei kuvittelis, että yhdelle esteelle ohjaaminen voi olla niin vaikeaa, mutta kyllä se vaan on, ainakin jos on mun kaksi jalkaa. Monen monta kertaa ohjasin Haltin ohi, kun en vaan osannut "keilata" sitä putkeen - vaikka se siis mielellään suoritti sitä estettä. Huokaus. Onneksi toi koira tekee ihan onnessaan kun aina saa sitä lihapullaa, eikä välitä hittojakaan mun sekoilusta. Tai kyllä se varmaan jossain vaiheessa rupeaa välittämään, mutta vielä toistaiseksi palkkaa tuli riittävästi ja Haltilla tuntui olevan hauskaa. Putki vedettiin täyteen pituuteensakin, ei mitään ongelmaa senkään suorittamisessa (paitsi että mä olin taas tolkuttomasti myöhässä), palkaksi Halti sai taas vähän reippaammin niitä nameja kiposta.

Viimeisenä treeninä meidän osalta tehtiin puomin alakontaktia. Mä en tainnut ihan vielä hahmottaa koko hommaa, mutta Haltilla oli varmaan taas ihan hauskaa nameja syödessä. Pääpiirteissään homma toimi siis niin, että mä nostin Haltin puomille vähän matkan päähän alakontaktista, annoin käskysanan "ota" ja alustalla sopivan matkan päässä oli nami - ideana siis että Halti automaattisesti pysähtyy alakontaktille syömään namia niin, että etutassut ovat pois puomilta ja takatassut puomilla. Viimeiseksi sitten vapautettiin koira kontaktilta ja jatkettiin eteenpäin, ja koira sai palkan vielä siitä eteenpäin jatkamisestakin - että sille jää mielikuva, että hommia jatketaan kontaktin jälkeenkin. Mä olin kyllä itse melkoisen pihalla tässä harjoituksessa, ja sähläsin ihan kiitettävästi. :P Onneksi koutsilla on pitkät hermot. Mutta tästä siis jatketaan ensi viikolla. Iltapäivällä vein pojat Ristolle hoitoon, kun lähdin itse koiranaisten iltaan Kurun kasvattajan luo, ja hain seuraavana päivänä kotiin.

Maanantaina meillä oli taas treffit pikku-Kuuran kanssa Haltialassa. Nää treffit tulivat kyllä niiiin tarpeeseen, kun pojat olivat päässeet riehumaan viimeksi melkein viikko sitten. Haltissa varsinkin oli ollut sitä ylimääräistä energiaa ihan riittävästi. Se on kiltti mussukka, eikä muuten riehu, mutta hihnalenkkeillessä pitää välillä hyppiä oman akselinsa ympäri, ja paljon se yrittää leikittää myös Kurua hihnassa. Käveltiin poikien kanssa suoraan sinne aidatulle laitumelle, ja ipanat saivat päästellä höyryjä, hetken päästä päästin myös Kurun mukaan juoksemaan. Se olikin tällä kerralla yllättävän innokas juoksija. Ipanat kyllä juoksivat senkin edestä, ja niillä oli myös hauskat painileikit. Ja tän jälkeen mä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Halti ymmärtää puhetta (Kurun kohdallahan se on jo itsestäänselvyys ;) - mä nimittäin höpötin laitumelta pois kävellessä ääneen, että menkääs ipanat nyt vielä vähän riehumaan ennen kuin mennään autoon, ja Haltihan lähti siltä seisomalta. Ne vetivät Kuuran kanssa mielettömät juoksuhepulit, juoksivat varmaan minuuttikaupalla putkeen mieletöntä rinkiä. :D Sitä menoa oli kyllä ilo katsella.

Tänään treffattiin pienen tauon jälkeen Kirsu, Janika, Tii, Beana ja Noppa. Tiitun edellisellä lenkillä revennyt kannuskynsi oli ehtinyt jo parantua, ja tyypeillä riitti vauhtia. Isolla pellolla ei ollut ketään, ei edes hanhia, joten tyypit saivat jo siinä revitellä pahimmat höyrynsä. Mitä ilmeisimmin hajuja pellolla riitti, kun riehuhepuloinnin jälkeen porukka hajaantui joka puolelle haistelemaan ja syömään hanhenpaskaa.. Siirryttiin laitumen puolelle, ja tyypit saivat taas ihan uutta virtaa. Haltilla ja Nopalla oli taas hauskaa keskenään, nähtiin niin painia kuin juoksuakin. Ehkä vielä pientä väsymystä oli Haltissa edellispäivän jäljiltä nähtävissä, mutta kyllä se reippaasti Nopan ja Tiin kanssa juoksi. Ja Kurukin innostui taas juoksemaan tyyppien perässä. Reilu tunti meillä meni pelloilla kävellessä, ja olipa hämmentävää ajella kerrankin valoisan aikaan takaisin päin, treffit kun olivat jo viiden pintaan. Nyt on taas kovin rauhallisia koiria pitkin lattioita.

Tiina