Päivittäjä on jälleen ollut kiireinen, mutta pikakelauksella viimeisen parin viikon tapahtumiin. Toissa viikonloppu vietettiin mökillä Luopioisissa, ehdittiinpä viimein toista kertaa tälle mökille tänä kesänä. Kesäviikonloput ovat kyllä olleet melkoisen kiireisiä.. Mökkeily meni kuitenkin leppoisasti lenkkeillessä ja mökissä hengaillessa. Lauantaina tosin sain vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun koirat rupesivat mökin pihalla hyvin pontevasti ilmoittamaan että tiellä kulkee joku. Onneksi satuin olemaan itse lähellä, koska se ei ollut ihan tavallista ilmoitushaukkua, ja tyypit olisivat varmaan lähteneet tontin rajalle pöllöilemään. Nyt käskin ne luo ja olin viemässä niitä sisään, kun terassilla seistessä näin että pihan laidalla menevää polkua kulki issikka ratsastajineen, kaksi koiraa ja 7-8 ihmisten seurue. No ilmankos mun koirat näkivät sen ilmoittamisen arvoiseksi.. Illalla käväistiin juoksulenkilläkin reippaasti. Sunnuntai meni lähinnä mökissä makoiluksi, koska vettä tuli aivan saavista kaatamalla - onneksi mä pissatin koirat aamulla pihassa ennen pahinta sadetta, ei olis paljon huvittanut siihen kaatosateeseen lähteä. Sen viikonlopun agitreenit toki missattiin, mutta tais tulla lomailu ihan tarpeeseen kaikille.

Toissa maanantaina käytiin sitten Haltin kanssa niissä odotetuissa ja pelätyissä luustokuvissa. Onneksi mun pelko oli aiheetonta ainakin kuvanneen eläinlääkärin mukaan. :) Haltin lonkat, kyynärät ja koko selkäranka (kaula-, rinta- ja lanneranka) kuvattiin, ja kaikki näytti varsin hienolta! Selkäkuvat olivat normaalit, lonkat eläinlääkäri arvioi A/B (oikea siis asteen huonompi, mutta terve sekin) ja kyynärät 0/0. Nyt vaan odotellaan Kennelliiton virallista lausuntoa noista lonkista ja kyynäristä. Kuvat kumminkin otti ja lausui alustavasti Pelle Axelson, jolla on sen verran rautainen kokemus että uskallan ainakin vähän huokaista helpotuksesta. Biitä tuloksia odotellessa sitten.. Halti oli kyllä aika mukava tarkattava - tyyppi otti joukkotarkissa vallan rennosti. Parin tytön kanssa se vähän otti hihnapainia (soosoo mua, mutta kun se joutui odottelemaan niin pitkään..) ja kun tekemistä ei ollut tarjolla, se makaili rauhassa ja veteli sikeitä vuoroaan odotellessaan. Rauhoituspiikki pistettiin etujalan suoneen (jännää, koska Kuru on aina rauhoitettu lihakseen pistämällä), sitäkään tyyppi ei protestoinut. Nopeasti se tipahti unten maille ja vielä nopeammin heräsi herätepiikin jälkeen. Ihan kiva, että se herää nopeasti, koska mua luonnollisesti huolestuttaa aina aivan älyttömästi, kun koira rauhoitetaan.

Viime viikon keskiviikkona meillä alkoi Kurun ohjatut tokotreenit taas kesätauon jälkeen Lauttasaaressa. Meidät oli tosiaan siirretty yhtä "ylempään" ryhmään, mutta mun helpotukseksi meidän ryhmässä oli vanhasta ryhmästä tuttu Oili-parsoni omistajineen - ja muita ei sitten ollutkaan paikalla. :D Eli ei meitä onneksi ihan "syvään päähän" viskattu heti uimaan. Oman kouluttajan sijaisena oli ekalla kerralla toinen kouluttaja, jonka kanssa ollaan aiemmin treenattu. Alkuun otettiin hyppyä, kun hyppyeste oli kentälle saakka raahattu. Kuru hyppäsi tapansa mukaan vallan hienosti, tosin kääntyi selvästi esteestä "ohi", ts. oli selkeästi esteen toisella puolella, muttei sentään ylittänyt esteen linjaa, joten suoritus kelpasi. Sivulle istumista se meinasi ennakoida, mutta ehdin kuitenkin palkata seisomisesta. Hiukan normaalia laiskemmin se kuitenkin hyppäsi, yleensä se on kuitenkin ollut ennemminkin riehakas hyppyesteellä.

Hypyn jälkeen aloitettiin luoksetulotreenillä. Kuru teki tän niin kuin aina - jäi hienosti odottamaan, tuli laukalla ja haukkui tullessaan. Todettiin molemmat ohjaajan kanssa, ettei ruveta sitä haukkua karsimaan - innossa on muutenkin toivomisen varaa kun tyyppi tuli keinuhevoslaukalla luo, ja tosta nyt lähtee niin vähän pisteitä, ettei kannata ees yrittää korjailla, kun se ei muissa liikkeissä pääsääntöisesti ääntele. Luoksetulon jälkeen tehtiin seuraamistreeniä, Oili ensin, ja sen jälkeen päästiinkin tekemään paikallamakuu viereiseen ryhmään että saatiin vähän enemmän häiriötä. Aikaa en muista, matkaa taisin ottaa aika varovasti jonkun alle 10 metriä. Kuru makasi hienosti ongelmitta vieraan nartun vieressä. Hiukan se pyöritteli päätään ja katsoi sivuilleen, mutta oli ihan rauhallisen oloinen eikä näyttänyt ollenkaan siltä, että haluaisi nousta tms. Paikallamakuun aikana meidän oikeakin kouluttaja kerkesi paikalle, ja jatkettiin sitten seuraamistreeniä kahden ohjaajan silmien alla. Kuru alkoi tässä vaiheessa olla jo väsynyt, kun kentällä oltiin oltu kolme varttia, joten tehtiin vain hyvin lyhyt seuraamispätkä. Mun epäilyksistä huolimatta tyyppi päättikin tsempata ja seurasi vallan hienosti ja teki jopa ihan siedettävän käännöksen vasemmalle. Koita siinä sitten selittää, että eikun se aina tiputtaa kontaktin ja.. :D Hyviä vinkkejä saatiin vielä jäävien ennakoinnin estämiseen, omaa mielikuvaharjoittelua ja kaverin kanssa treenaten käskytystä, jolloin vaan seurautan käskyistä huolimatta suoraan läpi.

Viime lauantain agilitytreeneissä päästiin tekemään taas keppejä, joissa oli verkot. Haltilla on nyt selkeästi jo aika hyvä mielikuva tästä hommasta, ja se veti keppejä ihan apinanraivolla kun keppien päässä oli ruokakuppi johon palkka jätettiin. Mun mielestä se alkaa olla jo varsin nopea pujotellessaan, mutta en usko että vielä pystyisi jättämään yhtään verkkoja pois, luulen, että sitä suoritusvarmuutta varten tarvitsee treenata vielä huomattavasti enemmän. Ekan välin löytäminen oli alkuun jotenkin haasteellista, mutta loppua kohden Halti tartti ekaan väliin ohjaamistakin selvästi vähemmän. Keppien jälkeen tehtiin kolmen esteen radanpätkää suoralla aita - muuri - aita, ja Haltilla oli jo maksikorkuiset esteet. Muuriahan me pari viikkoa sitten edellisissä treeneissä oltiin tehty, joten kokeiltiin aluksi, olisko tää kolmen esteen sarja mennyt suorilta. Ei mennyt, joten treenattiin pari kertaa yksittäisenä suorituksena kymmenisen senttiä matalammalla muurilla, sitten nostettiin heti oikeaan korkeuteen ja kun se yhden kerran sujui, siirryttiin kolmen esteen radalle. Jonkun kerran Halti taisi vielä kiertää muurin, mutta hyvin nopeasti se kumminkin juoksi tän kolmen esteen suoran oikein.

Toisena treeninä tehtiin myös kolmen aidan suoraa, jossa esteet eivät olleetkaan suorassa linjassa toisiinsa nähden, vaan vinossa eri kulmissa. Koiran linja esteille oli kuitenkin ihan suora. Mä olin tässä vaiheessa jo puolikuollut juoksemisesta, tolla kentällä kun on aina tosi kuuma! Ihan ekalla yrittämällä ei kuitenkaan saatu tätä onnistumaan, kun en saanut Haltia ohjattua tokalle esteelle oikein. Parin sössimisen jälkeen se kuitenkin onnistui molemmilta puolilta ohjaten, on mulla vaan aika fiksu koira. Selkeästi vika oli kyllä siinä, että mä en jaksanut väsyneenä juosta, huitoa kädellä ja puhua, ja varsinkaan riittävän ajoissa ja oikeassa järjestyksessä. Eikä siis ees pelkkää väsymystä voi syyttää, en mä osaa ohjata freesinäkään. :D Mutta tärkeintä, että saatiin kuitenkin onnistumaan, eikä ees tarvittu mitään ihan hillitöntä hinkkausta.

Sunnuntaina käytiin kiipeilyreissulla Lahdessa, ja pojat olivat mukana. Suurimman osan aikaa ne joutuivat makoilemaan paikallaan puussa kiinni, mutta toki mä niitä muutamaan otteeseen lenkitin päivän aikana. Käytiinpä me sellainen reilun puolen tunnin sieniretkikin kallion vieressä metsässä, saaliina peräti yksi kantarelli ja yksi pieni herkkutatti. Ja mielettömästi mustikoita. Koirat kyllä nauttivat ihanassa sammalmetsässä juoksentelusta, jotenkin se on niidenkin mielestä mukavampaa juosta metsässä kuin iänikuisilla hiekkateillä ja pelloilla. Tosi kivasti olivat molemmat tyypit kuulolla - paitsi kun palattiin kiipeilykavereiden luo, mutta päästinkin ne suosiolla juoksemaan ihanien ihmisten luo täysiä, kun tyypeille oli itsehillintä niin vaikeaa.. Onnistuin sitten tän lenkin jälkeen sitomaan pojat kiinni sellaiseen puuhun, jonka lähellä oli ilmeisesti maa-ampiaisten pesä. Hetken päästä koirien kiinnittämisestä huomasin että Halti napsii ilmaa ja tekee melkoisia akrobaattisia liikkeitä hihnansa varassa. Pian tajusin, että ympärillä pörrää kymmeniä ampiaisia, ja varmasti joku oli ehtinyt pistääkin. Ei muuta kuin omilla akrobaattisilla liikkeillä hihnat irti puusta (ampiaiset eivät ees ehtineet pistää mua), koirat turvaan kauemmas puusta ja tutkiminen. Haltilla olikin turkin seassa vielä yksi ampiainen, jonka sain kankaaseen verhotulla kädellä irrotettua ja tapettua. Selkeästi sitä oli kuitenkin ehditty pistää ilmeisesti kylkeen ja Halti oli vähän hätäisen oloinenkin, eli varmasti sattui. Siispä ensiapulaukusta kyytabletti naamariin. Halti onneksi rauhoittui pian ja söi nameja ihan normaalisti, joten kovin huolissani mun ei tarvinnut olla. Puoli tuntia myöhemmin huomasin, että Kurun toinen leukaperä oli melkoisessa kunnossa - joku saamarin pirulainen oli sitäkin pistänyt huuleen. Ei muuta kuin toinen kyytabletti Kurulle. Onneksi sen turvotus laski jo siinä tunnin-parin aikana, kun vielä oltiin kallioilla. Hyvä, että oli se ea-pakkaus mukana..

Tän viikon tiistaina käytiin Amyn&Sansin ja Amyn kaverin kanssa pitkästä aikaa Röylän kentällä treenaamassa, koska Sansi on menossa sillä kentällä pidettävään kokeeseen. Teki varmasti ihan hyvää Kurullekin päästä siihen toukokuiseen koepaikkaan treenaamaan. Meidän paikalle mennessä siellä oli jo joku noutajaihminen rakentamassa itselleen kehää, mutta mahduttiin me sentään urheilukentän nurkkaan treenaamaan omiamme.. Kenttää ei siis sen kummemmin ollut meistä kenellekään varattu. Haltin kanssa tein naksulla maahanmenotreeniä, edelleen se tarvitsee pääsääntöisesti käsiavun, tosin sitä on onneksi voinut pienentää jo reippaasti. Mitäs mun 2-vuotias.. :P Vähän treenailtiin myös perusasentoa ja odottamista luoksetuloa varten. Käytin myös aikaa ihan vaan Haltin leikittämiseen, ja kivasti se mun "ei-se-kyllä-oikein-leiki"-koirani leikkikin, kun oli sopivat lelut, eli kaninkarvaa ja lampaankarvaa lelujen välissä.

Kurun kanssa tehtiin ihan yksinkertaista kontaktitreeniä, käskin sen sivulle ja jos kontakti herpaantui, korjasin kieltämällä ja kun kontakti pysyi, palkkasin naksulla ja namilla. Aika nopeasti se hoksasi, ettei kannata tuijotella kentän toisen laidan noutajaurosta tai sen kummemmin muutakaan. Mutta vilkas on vilkas on vilkas, eli kyllä niitä lipsumisia kävi kuitenkin. Lisäksi tehtiin paikallamakuu Sansin ja Amyn kaverin koiran kanssa. Välimatkaa mulla oli ehkä reilu kymmenen metriä, Kuru makasi ihan levollisesti mutta pää taas pyöri. Siinä vaiheessa tosin lähdin reippaasti takaisin koiran luo, kun noutajaihminen oli tulossa uroksensa kanssa kentän viereisestä metsästä ja huuteli "täällä!", kun koiransa pyörähti viereisellä parkkipaikalla.. mulla nousi heti karvat pystyyn, mutta ei se koira sieltä onneksi luokse singonnut. Kuru sen sijaan murisi maassa mun vieressä ollessaan noutajalle, joka hulmusi parkkiksella - mutta ei noussut. Käskin hiljaiseksi ja palkkasin hiljaa makaamisesta. Ei siis ihan nappisuoritus, mutta eipähän ainakaan noussut, vaikka provosoiva tilanne olikin. Kurun kanssa tehtiin myös seuraamispätkä, jossa Amy käskytti, ja meillä oli loppupalkka suljetussa purkissa suoran päässä. Ei jäänyt Kuru ennakoimaan jääviä, mutta ei kyllä meinannut pystyä keskittymään seuraamiseenkaan ilman käsiapuja.. :D Palkka vetää vielä kovasti puoleensa. Vapautin sitten sellaisesta hiukan paremmasta pätkästä purkille.

Keskiviikkona meillä oli Lauttasaaressa Kurun tokotreenit, mutta tällä kertaa ilman ohjausta, kouluttaja oli ilmoittanut jo etukäteen ettei pääse paikalle. Niinpä me Oili-parsonin omistajan kanssa treenailtiin kahdestaan jääviä yms. Mä otin alkuun odotellessani kentän laidalla kontaktitreeniä, sitä samaa, eli käskin sivulle ja kontaktin tippuessa kielsin, kontaktin pysyessä Kuru sai naksun ja namin. Ihan hyvin eteni tässäkin häiriönsieto, mutta edelleen se on sen verran vilkas, että usein täytyy ainakin pikkuisen kääntää päätä ja katsoa, mistä se ääni tuli.. Tehtiin siis jääviä käskytyksellä, Kurun maahanmeno oli ihan ok (eikä ees ennakoinut seuraamisessa!), mutta hiukan hidas siihen verrattuna, mitä se pääsääntöisesti suorittaa. Liikkeestä seisomisessa tepsutti jälleen ne pari askelta, joten siirryin taas treenaamaan peruuttaen ja heittäen palkan Kurun yli, tää saikin ainakin sen treenin aikana pysähtymiseen taas terävyyttä. Lisäksi tehtiin paikallamakuu, johon osallistui ryhmässä oleva holskukin, joka muuten treenasi erikseen toisella puolella kenttää. Matkaa otin jonkun vajaan 10 metriä, koska kentällä oli tosi paljon häiriötä, neljä muuta treeniryhmää, leikitettäviä koiria jne. Kuru makasi kuitenkin hienosti tapansa mukaan. Vähän treenailin myös kaukokäskyjä, mutta onnistuin taas rikkomaan niin, että Kuru peruuttaa asentoa vaihtaessaan. "Jee". No, onneksi on Korrien kurssi tulossa, ehkä mä saan tähän jonkun vinkin. :)

Juoksulenkeillä ollaan siis taas käyty, enkä mä ees ole enää puolikuollut lenkkien jälkeen, ja pojatkin tuntuvat tykkäävän juoksemisesta. Tylsää vaan on, kun illat pimenevät, ja joudutaan usein juoksemaan aika säkkipimeässä enkä mä nää aina vastaantulijoita ajoissa. Juostessa noi tietysti provosoituvat niistä jo paljon aiemmassa vaiheessa. Päivällä ei oikein viitsi juoksemaan lähteä, kun niitä vastaantulijoita on sitten jatkuvasti. Keskenään noi ovat saaneet juosta iltaisin tossa viereisellä urheilukentällä, Halti juoksuttaa varsin kivasti Kurua siinä - ja Kurukin viitsii jopa juosta. Ei se sentään niin pahasti ukkoutunut vielä ole. Haltissa alkaa kyllä vähän näkyä se, ettei se ole päässyt hetkeen muiden kaverien kanssa riehumaan. Tänään aamullakin se riekkui hihnassa loikkien akselinsa ympäri.. :D Mutta en voi syyttää kuin itseäni, pelkkä vapaana juokseminen ei väsytä ollenkaan samaan malliin kuin koirakaverien kanssa riehuminen. Onneksi ensi viikolle on ainakin yhdet treffit luvassa.

Tiina